Yleistä

Suomalaiset tuottavat noin 70 000 tonnia tekstiilijätettä vuosittain. Siitä 40 000 tonnia syntyy kotitalouksissa.
(Lähde: Kuluttajaviraston Ostajan oppaat)

Erilaisilla kirppareilla vaatteet kyllä kiertävät jonkin verran, mutta rikkinäinen vaate - olipa se sitten korjauskelpoinen tai ei - päätyy useimmiten sekajätteenä kaatopaikalle. Samaan aikaan käsityöharrastajat huokailevat, kuinka lankojen ja muiden materiaalien hinnat ovat kovia. Niinhän niiden oikeastaan pitääkin olla, sillä villan ja puuvillan tuottaminen on ympäristöä ja energiaa kuluttava prosessi aivan kuten minkä tahansa muunkin hyödykkeen teollinen tuottaminen.

Koska tekstiilijätteen teollinen kierrättäminen on varsin hankalaa  -  ajattelepa vain kaikkia niitä nappeja ja vetoketjuja ja kuinka ne poistetaan  -  kannattaa kierrättää tekstiilejä mahdollisimman paljon jo kotona, ennen jätteeksi päätymistä.

Olet varmasti nähnyt kirpputorilla sen kulahtaneen neuleen, hinta noin 50 sentin ja euron väliltä. Kyljet ja hihojen alaosat ovat nukkaantuneet, malli on käsittämätön (lyhyt/tiukka/valtava) ja on vaikea kuvitella, kuka moista suostuisi vielä päälleen laittamaan.

Käännäpä hihansuuta sen verran, että erotat, onko vaatteen sauma ommelty saumurilla. Ellei ole, tarkasta löytyykö sivusaumasta tai niskalapusta materiaalitietoja.

Haista vaatetta - onko normaali puhtaan langan haju? Jos kaikki on ok ja vaatteen väri miellyttää, älä välitä nukkanypyistä vaan osta pois! Vaikka neuleessa olisi reikiä, ei haittaa!

Käsissäsi on paljon hyvää lankaa uuteen puseroon, sukkiin, lapasiin, huiveihin, pipoihin, peitteisiin, ryijyihin, tyynynpäällisiin, solmintatöihin, nyöreihin ja vaikka mihin. Valmis työ herättää helposti muiden käsityöharrastajien mielenkiinnon, sillä kokenut silmä havaitsee heti, että lanka ei olekaan sitä tavallista kaupan hyllystä löytyvää vakioväriä ja -merkkiä.

Jotkut käsityön tekijät eivät voi sietää purkulankaa, vaan ovat sitä mieltä, että jäljestä on mahdotonta saada sileää. Onko loppujen lopuksi tarviskaan? Jos yhdistää uutta lankaa ja samaa lankaa purettuna, jäljessä on ikävästi silmäänpistävä ero, mutta jos koko työ on purettua lankaa, pinta on tasaisesti samanlainen. Hapsuja ja tupsuja varten purkulanka kenties pitää suoristaa, mutta esimerkiksi sukkien kutojan on turha venyttää ja vanuttaa langan kuituja. Kyllä lanka siitä asettuu ohuilla sukkapuikoilla neuloen. Virkatessa purkulangan säkkäräisyys ei haittaa senkään vertaa.

Purkaminen voi olla aika pölyistä touhua varsinkin, jos olet purkamassa aidosta villasta tai mohairlangasta tehtyä neuletta. Varaa viereen imuri tai tee purkutyö ulkosalla, niin pöly ei leviä sisätiloihin. Sisällä hyvä paikka purkamiseen voi olla kylpyhuoneessa vessanpytyn kannella istuen. Lattialle päätyvä nukka on siellä helppo kostuttaa vedellä, vetää kasaan lattiakaapimella ja heittää roskikseen (ei vessanpyttyyn!).

Aloita poistamalla neuleesta nukkanypyt. Huomaa, että nypyn repäiseminen irti neuleen pinnasta tuo pintaan uusia ohuita kuituja, joista syntyy taas uusi nyppy samaan kohtaan. Käytä siis mieluummin saksia. Nosta nyppyä sormilla ja leikkaa se irti.

Neuleen voi tarvittaessa pestä ja kuivata ennen purkamista. Oikeastaan kaikkien neuleiden pesemiseen suosittelen samoja menetelmiä ja aineita kuin hiusten pesuun: Shampoo ja hoitoaine, haalea vesi, käsinpesu, varovainen kuivaus venyttämättä ja vanuttamatta. Jos olet aivan varma, että lanka on "superwash"-laatua, pesukonepesukin onnistuu.

Jos saumoja ei ole ommeltu saumurilla, mutta vaate on kuitenkin teollisesti valmistettu, kappaleet on yleensä yhdistetty toisiinsa  ketjusilmukoita muistuttavalla ompeleella. Käännä purettava neule nurinpäin ja kääntele saumaa, kunnes löydät tuon ketjusilmukkajonon. Seuraa silmukoita ylöspäin seuraavaan risteyskohtaan. Leikkaa ylin silmukka poikki, niin saat nypittyä esiin koko silmukkajonon langanpään. Siitä varovasti vetämällä silmukat purkaantuvat yksi kerrallaan alas asti ja kappaleet irtoavat toisistaan. Tämä on huomattavasti nopeampi tapa kuin ompeleen saksiminen sauman keskeltä. Siinä touhussa yleensä katkeaa vahingossa  saumalangan lisäksi myös purettavan kappaleen neulelanka sieltä täältä ja saaliina on pienempiä keriä yhtenäistä purkulankaa.

Jos olet purkamassa saumurilla kasattua neuletta, et valitettavasti saa siitä yhtenäistä lankaa, vaan saumuri on armotta leikannut langan poikki jokaisen neulotun kerroksen päässä. Älä siis haaskaa aikaa saumuriompeleen purkamiseen, vaan leikkaa sauma irti saksilla ompeleen vierestä. Lanka on pätkinä, mutta kyllä pätkistäkin saa tehtyä kaikenlaista, vaikkapa ryijyn. Pätkät sopivat myös erinomaisesti vapaavirkkaukseen.

Keriessä muista tehdä lankakeristä pehmoisia. Purettava lanka on jo moneen kertaan venynyt ja rasittunut, eikä sitä kannata yrittää suoristaa tekemällä siitä kivikovia lankapalloja. Pidä siis kaikki sormet lankakerän ympärillä ja keri lanka höllästi sormien päälle. Kun vaihdat otetta ja otat sormet pois langan ja kerän välistä, lanka jää sopivasti löysälle, mutta pysyy vielä kerällä.

Jos olet aikeissa jatkokäsitellä lankaa (värjäys, valkaisu, suoristaminen), saatat haluta langan tietynpituiselle ja -paksuiselle vyyhdille. Suoraselkäinen tuoli tai pari on vyyhteämisessä luotettavaksi todettu apuväline niille, joilla ei ole oikeata vyyhteämislaitetta tätä varten.

Jos välttämättä haluat suoristaa langan esimerkiksi ryijyn tekemistä varten, voit keriä sen nestepakkauskartongin ympärille, kostuttaa hyvin ja antaa kuivua. Tyhjä maitopurkki käy tarkoitukseen hyvin, mutta vielä parempi on tuoremehutölkki, koska siinä on tyhjänä pyöreämmät kulmat. Kulmia voi häivyttää myös avaamalla tölkin molemmista päistä, jolloin siitä tulee iso, pyöreä putki. Jos keksit jonkin vielä paremman, kosteutta sietävän putkenmuotoisen kappaleen tähän käyttöön, käytä toki sitä.

Monet suoristavat langan kerimällä sen vyyhdille, kostuttamalla ja kuivattamalla. Jos olet aikeissa ryhtyä langan värjäämiseen (esim. koolaus), haluat melko varmasti langan tietynpituisille vyyhdeille joka tapauksessa, joten tässä on mahdollisuutesi saada kaksi asiaa tehtyä yhdellä vaivalla.

Esim. hapsuja varten langan voi pikasuoristaa hieman järeämmällä menetelmällä eli höyrysilitysraudalla. Höyrysilitysraudan puuttuessa voit käyttää kosteaa (harso)kangasta ja tavallista silitysrautaa. Tällöin kieputat langan esim. vanhan kirjan tai sopivan kokoisen pahvinpalan ympärille, höyrytät varovasti silitysraudalla molemmin puolin, annat jäähtyä ja kuivahtaa, ja lopuksi leikkaat kaikki hapsut kerralla poikki yhdeltä laidalta.

Höyryttäminen kuitenkin "tappaa" langan eli siitä tulee latteaa ja joustamatonta. Hyvä juttu hapsuissa, mutta huono homma, jos ajattelit tehdä kyseisestä langasta lämpöisen, kuohkean neuleen.

Jos oman langan värjääminen kiinnostaa, valitse purettavaksi vaaleansävyisiä luonnonkuidusta tehtyjä neuleita. Hamstraa värjättäväksi kerralla isompi satsi lankaa, niin säästät rahaa ja ympäristöä. Riippumatta siitä, millä väriaineella värjäät, valmiit liemet kannattaa käyttää tarkkaan hyväksi.

Minä en valitettavasti tiedä kovin paljon värjäämisestä, joten kannattaa hakea tieto kokeneemmalta taholta: Ilun koolausopas on varsin kattava esitys aiheesta, suosittelen!

Värjäämisen vastakohtana valkaiseminen voi joskus olla toimiva temppu. Se tapahtuu klooripitoisella puhdistusaineella. Tutustu huolellisesti pullossa olevaan käyttöohjeeseen äläkä lotraa käsiäsi liemessä.

Valkaise koko vaate tai kokeile batiikkitekniikkaa (tiukkoja solmuja lankavyyhtiin/kankaaseen, jolloin väriä lähtee eri määrä eri kohdista). Lankaankin voi kokeilla liukuvalkaisua: tee langasta vyyhti, kastele vyyhdin toinen pää valkaisuaineeseen ja valuta valkaisuvesi pois niin, että vyyhdin toinen pää ei kastu. Kun väri on tarpeeksi haalistunut, huuhtele valkaisuaine pois siten, että vesi valuu kohti vyyhdin valkaistua päätä.

Strömsö:n 26.11.2006 esitetyssä jaksossa oli todella hieno idea pesussa huopuneiden neuleiden käyttöön ja niille, joiden hermorakenteelle neuleen purkaminen ei sovi. Aidon villaneulepuseron voi huovuttaa kasaan (kokonaisena) pesukoneessa 60 asteen ohjelmalla ja leikata syntyneestä tiiviistä huovasta palasia erilaisiin aplikointi- ja ompelutöihin. Pointsit kotiin Strömsö:lle, jälleen kerran!

Kokemus on osoittanut, että vaikka vaatteen pesulappu vaatii hienopesua ja voisi siten olettaa vaatteen huopuvan kasaan liian rankassa pesuohjelmassa, näin ei aina tapahdu. Pesuohjeet on siis joskus laitettu "varman päälle" alakanttiin. Tämä kannattaa ottaa huomioon, kun haalii kirpparilta huovutettavaa. Ei kannata maksaa ihan liikaa huovutukseen menevästä vaatekappaleesta, sillä juuri se ihana värikin voi samentua huopuessa.

Kirpparilta löytyy muuten usein pilalle pestyjä neuleita, joita kaupataan muka lasten kokoisina. Materiaali ei enää sovi vaatteeksi, mutta voi olla erinomaista askarteluun ja ompeluun, kun hinta vain on kohdallaan.

Vaatetta kannattaa kierrättää sellaisenaan niin kauan, kun se vielä jonkun käyttäjän tarpeisiin sopii. Korjaamalla, muuntelemalla ja tuunaamalla voi saada ihmeitä aikaan.

Suhteellisen ohuista kankaista ommellut, vuorittomat vaatekappaleet on melko helppo kaventaa kääntämällä vaate nurinpäin ja pukemalla se sitten uuden käyttäjän päälle. Nuppineuloilla poistetaan ylimääräiset väljyydet saumoista siten, että saumat sojottavat ulospäin. Kun neulaus näyttää sopivalta, harsitaan joko käsin tai koneella ne nuppineuloilla merkityt kohdat. Vaate käännetään oikeinpäin ja arvioidaan, tuliko kavennuksista sellaiset kuin oli tarkoitus.

Älä käytä saksia saumanvarojen leikkaamiseen ennen kuin olet aivan varma, että kavennukset ovat oikeanlaiset. Lopuksi uudet saumat ommellaan kunnollla  joko saumojen ompeluun tarkoitetulla ompeleella tai useampaan kertaan suoralla ompeleella ja rispaantuminen estetään  siksaksilla aivan saumanvaran reunasta.

Vuorillisen vaatteen kaventaminen onnistuu myös, mutta jokainen kangaskerros pitää kaventaa erikseen, joten se vie hiukan enemmän aikaa ja vaatii jo jonkin verran ompelutaitojakin.

Aikuisen puserosta tai takista saa lapsen puseron leikkaamalla osat erilleen ja asettamalla kaavat palojen keskelle. Venähtäneet kainalonkohdat tuoksuineen ja lörpähtäneet kaulusresorit (saatat tarvita uutta resoria) leikkaantuvat pois ja ompelukoneella koottuna vaate on taas käyttökelpoinen.

Vanhoissa housuissa on usein rumat polvipussit ja kulumia haarovälissä, mutta reisien sivuilla kangas on hyvässä kunnossa. Leikkaa siis sisäsaumat ja haarasauma auki, mutta säilytä sivusaumat, jos ne ovat hyvässä kunnossa. Aseta yksiosainen housun kaava (tai etu- ja takakappaleen kaavat) sivusauman molemmin puolin kankaan huonoja kohtia vältellen. Lahkeiden alaosista löytyy yleensä sopivat palat paikkataskuja varten.

Vanhoista sadevaatteista voi ommella kurarukkasia, säilytyspusseja, kasseja, jne. Pelkästään ompelukoneella ommellut saumat eivät ole täysin vedenpitäviä, mutta materiaali pitää kyllä roiskeveden ulkopuolella.

Vanhat täkit, viltit, päiväpeitot ja erityisesti fleece-kankaiset torkkupeitot ovat erittäin hyvää ja kirpparilta hankittuna edullista materiaalia lämpimiin vuorikerroksiin.

Pois heitettävät vaatteet, laukut ja kengät kannattaa "nylkeä ja suolistaa" eli ottaa kaikki käyttökelpoinen tarkasti talteen: Saappaanvarsista  pehmeä nahka, kengistä ehjät nauhat ja metallikoristeet, farkuista parhaat kangaspalat ja vetoketju, puseroista napit, vetoketjut, koristeet, hyväkuntoiset resorit, housuista ja hameista vyötärökuminauhat ja vetoketjut, laukuista ja pusseista nylonnauhat ja nyörit, soljet, klipsit, koristeet, isoimmat materiaalipalat, lasten talvihaalareista vetoketjut, polvipaikat, heijastimet, välivanu, päällikankaan selkäpalat jne.



Lasten sukkahousuista - pieneksi jääneistä tai pahasti rikkoontuneista - löytyy pätkä vyötärökuminauhaa ja sääriosista voi saada hyvät resorit lapsen paidanhihoihin tai housunlahkeisiin. Varsinkin paksut, pehmoiset 70% puuvillaa sisältävät sukkikset kuluvat nopsaan polvista, mutta ehjistä kohdista materiaali on oikein hyvää resoreihin.

Lasten alushousujen kuminauhat ovat hiukan työläitä purkaa, mutta yleensä kuminauha on hyvin käyttökelpoista vielä siinä vaiheessa, kun housut poistetaan käytöstä. Näistä saat lempeän pehmeää kuminauhaa, joka sopii mm. vauvanvaatteisiin paremmin kuin kovempi ja napakampi uusi kuminauha.

Lajittele ja talleta saalis, niin säästät pitkän pennin, kun et joudu jokaista nappia, vetoketjua ja kuminauhanpätkää erikseen hakemaan kaupasta.

Omalle kropalle juuri sopiva, mutta loppuun käytetty vaatekappale voi toimia kaavana uusille vaatekappaleille. Pura saumalangat pois ja silitä kaikki saumat auki. Vanhan vaatteen kappaleita voi käyttää sellaisenaan tai kaavan voi niistä siirtää vaikkapa pahville tai kaavapaperille. Haarovälit ja kainalot tuppaavat usein käytössä venähtämään, joten kannattaa miettiä, onko hyvä istuvuus juuri tuon venymisen ansiota. Jos on, mittasuhteet ja muodot kannattaa siirtää sellaisenaan uuteenkin vaatteeseen. Muussa tapauksessa täytyy vain yrittää tehdä mahdollisimman uskottava rekonstruktio siitä, minkä muotoinen kyseinen kohta oli ennen venymistään.

Sattumoisin kannattaa leikatessa pyrkiä lisäämään ylimääräistä saumanvaraa reisien ulkosivuille, vyötärölle, kylkiin ja hihojen alasaumoihin. Jostain ihmeen syystä ylimääräinen väljyys ei enää olekaan ylimääräistä sovitusvaiheessa... ja voihan sen tarvittaessa kaventaa pois sovituksen jälkeen. Ehkä uusi materiaali ei olekaan niin mukavasti joustavaa kuin vanha tai sitten kotiompelija ei saa saumoista ja käänteistä aivan yhtä kapeita kuin vaatetehdas.

Edellä olevien vinkkien lisäksi vanhan vaatetavaran, verhot ja liinavaatteet voi käyttää vaikka kuinka monilla perinteisillä tavoilla:

*  trikoon (mm. t-paidat) voi leikata ohuiksi suikaleiksi eli putkilangaksi kutomista ja tai virkkaamista varten
*  kaikista kankaista saa matonkudetta, liinavaatteista tulee poppanakudetta
*  pienetkin palat sopivat aplikointiin ja tilkkutöihin
*  housujen lahkeista tai vyötäröosasta voi rakennella kassin jne.

Jos kankaan alkuperäinen väri ei miellytä, kokeile värjäämistä tai valkaisemista.

Vanhat liinavaatteet hiutuvat joskus niin ohuiksi, että kangas repeää kuin silkkipaperi. Näin kulunut kangas voi vielä kelvata vaikkapa kestovaippojen imukerroksiin, missä se ei joudu alttiiksi suoralle pintahankaukselle.

Vanhoista joustofroteelakanoista saa paitsi hyvin imeviä ja pehmoisia "imupötkylöitä" kestovaippahousuun, myös pitkän pätkän pehmeää kuminauhaa.

Kestovaippojen ompelijan kannattaa kokeilla kaikenlaisia materiaaleja ja niiden yhdistelmiä. Koeta ommellessasi tehdä niin hyvää työtä, että kestovaipat kestävät monta vaippakautta eri käyttäjillä  -  saat kenties hieman vaivanpalkkaakin, kun myyt tarpeettomaksi käyneet vaipat eteenpäin. Linkkisivulta pääset kestovaippatiedon lähteille.

Viimeisenä keinona kankaan voi silputa omaan kompostiinsa täytemateriaaliksi tai kokeilla kankaan käyttämistä kasvimaalla rikkaruohopeitteenä. Kannattaako muuten ostaa erikseen puutarhanhoitoon tarkoitettuja teippejä, rautalankoja yms. apuvälineitä, kun kangassuikaleita voi käyttää samaan tarkoitukseen. Ne ovat hengittäviä, joustavia ja aikanaan biohajoavia.

Vanhoja nahkavaatteita, jotka vielä ovat malliltaan käyttökelpoisia, voi uudistaa erilaisilla värillisillä nahkavoiteilla. Harmahtavaksi kuivuneeen vanhan nahan (kengät, saappaat, nahkasohvat, nojatuolit, laukut, nahkavaatteet) pelastaja on perinteinen glyseriinisaippua eli satulasaippua.

Satulasaippuaa hangataan nahan pintaan sienellä tai kankaalla, joka on kasteltu, mutta puristettu mahdollisimman kuivaksi. Tällä nihkeällä sienellä tai kankaalla hangataan vuorotellen glyseriinisaippuapalaa ja sitten nahkaa. Saippua ei saisi vaahdota lainkaan. Huuhtelua ei yleensä tarvita (jos pinta oli aloittaessa puhdas), vaan saippua jätetään nahan pintaan. Tekee melkeinpä ihmeitä!

Glyseriinisaippua on myös erinomaista nahkakenkien ja muiden kuraantuvien nahkavaatteiden hoidossa. Käytä kuranpoistoon hieman kosteampaa sientä: Hiero sienellä saippuaa, pyyhkäise kuraa pois, pese sieni täysin puhtaaksi, hiero saippuapalaan, pyyhi lisää kuraa pois, pese sieni jne.

Saatavana on myös valjasöljyä/rasvaa, mutta niiden kanssa kannattaa toimia maltillisesti, sillä öljy rasittaa mm. nahan saumauksia. Lisää hyviä ohjeita nahan huoltoon löytyy kirjastosta hevosenhoito-oppaista, joiden sisällysluettelossa usein on erillinen luku koskien nimenomaan suitsien, satuloiden ja valjaiden huoltoa.

Jos vaatteen malli vaatii uudistamista, niin eikun kokeilemaan! Nahkavaatteeseen voi yhdistää myös kangas- ja neuleosia, jos rohkeus riittää. Ellei tämäkään pelasta vaatetta, se on purettunakin arvokas.

Yhdestä nahkatakista saa hyvällä onnella talteen ehjän, pitkän takkivetoketjun, lyhyempiä taskuvetoketjuja, ainakin kolme käyttökelpoisen kokoista palaa vuorisilkkiä, nappeja, solkia ja ison kasan nahkaa.

Kaikkia päälletikattuja saumoja ei kannata aina heti purkaa tai leikata pois, sillä niitä voi kenties käyttää hyväksi uutta ommellessa. Tavalliselle kotiompelukoneelle nahkan päällitikkauksen tekeminen kun on aika raskas tehtävä.

Alla kuva digikamerapussista, joka on valmistettu vanhasta mokkahameesta saadusta nahasta. Tukeva, pölyämätön ja yksilöllinen tuote:

Styroksia sisustustyynyihin, eläinten makuualustoihin jne.

Lihansyöjäperheessa tulee kaupan itse pakkaaman jauhelihan mukana talouteen tolkuton määrä styroksisia pakkausalustoja. Määrää ei huomaa, jos aina nakkaa kelmun ja styroksin suoraan roskikseen ruokaa laittaessaan, mutta kerääpä aluset muutaman viikon ajan talteen, niin huomaat kyllä, millaisista määristä puhutaan esim. vuositasolla.

Hyötykäyttöön styroksit saa pesemällä laatikot astianpesuaineella ja lämpimällä vedellä, kuivattamalla ne ja leikkaamalla ensin suikaleiksi, sitten pätkimällä suikaleet pieniksi neliskulmaisiksi paloiksi. Joissakin styroksialustoissa on imevä rakenne, joka vetää lihasta tihkuvan nesteen alustan sisään, eikä niitä kannata yrittää puhdistaa vaan valitettavasti ne on nakattava suoraan roskikseen. Kun olet aikasi hamstrannut styroksipakkauksia ja saksinut ahkerasti, käytössäsi on paljon hyvää täytettä moneen käyttöön: lemmikkien säkkituoleihin, niskatyynyihin, istuinalustoihin, itsetehtyihin pehmoleluihin ja koristeisiin...