Yleistä
Suomalaiset tuottavat noin 70 000 tonnia
tekstiilijätettä vuosittain. Siitä 40 000 tonnia syntyy
kotitalouksissa.
(Lähde: Kuluttajaviraston Ostajan oppaat)
Erilaisilla kirppareilla vaatteet kyllä kiertävät jonkin verran, mutta
rikkinäinen vaate - olipa se sitten korjauskelpoinen tai ei -
päätyy useimmiten sekajätteenä kaatopaikalle.
Samaan aikaan käsityöharrastajat huokailevat, kuinka lankojen ja muiden materiaalien
hinnat ovat kovia. Niinhän niiden oikeastaan pitääkin
olla,
sillä villan ja puuvillan tuottaminen on ympäristöä ja energiaa
kuluttava prosessi aivan kuten minkä tahansa muunkin
hyödykkeen teollinen tuottaminen.
Koska tekstiilijätteen teollinen
kierrättäminen on varsin hankalaa - ajattelepa vain kaikkia
niitä nappeja ja vetoketjuja ja kuinka ne poistetaan - kannattaa kierrättää
tekstiilejä mahdollisimman paljon jo kotona, ennen jätteeksi
päätymistä.
Tärkeimmät vinkit tekstiilien kierrättäjälle:
* Säilytä kaikki materiaalit
siististi lajiteltuina ja kankaat silitettyinä.
*Luonnonmateriaalit
kannattaa myös suojata koilta ja muilta
ötököiltä.
*Sekalainen
lankamytty tai kangastukko muovipussin pohjalla päätyy
herkästi roskikseen suursiivouskohtauksen iskiessä.
Siinä menee hyvän materiaalin lisäksi hukkaan myös
purkamiseen käytetty aika ja vaivannäkö.
Langat
Olet varmasti nähnyt kirpputorilla sen kulahtaneen neuleen, hinta
noin 50 sentin ja euron väliltä. Kyljet ja hihojen alaosat
ovat nukkaantuneet, malli on käsittämätön
(lyhyt/tiukka/valtava) ja on vaikea kuvitella, kuka moista suostuisi
vielä päälleen laittamaan.
Käännäpä
hihansuuta sen verran, että erotat,
onko vaatteen sauma ommelty saumurilla. Ellei ole, tarkasta löytyykö sivusaumasta tai niskalapusta
materiaalitietoja.
Haista vaatetta - onko normaali puhtaan langan haju?
Jos kaikki on ok ja vaatteen väri miellyttää,
älä välitä nukkanypyistä vaan osta pois!
Vaikka neuleessa olisi reikiä, ei haittaa!
Käsissäsi on
paljon hyvää lankaa uuteen puseroon, sukkiin, lapasiin,
huiveihin, pipoihin, peitteisiin, ryijyihin, tyynynpäällisiin, solmintatöihin, nyöreihin
ja vaikka mihin. Valmis työ herättää helposti
muiden käsityöharrastajien mielenkiinnon, sillä kokenut
silmä havaitsee heti, että lanka ei olekaan sitä
tavallista kaupan hyllystä löytyvää
vakioväriä ja -merkkiä.

Jotkut
käsityön tekijät eivät voi sietää
purkulankaa, vaan ovat sitä mieltä, että
jäljestä on mahdotonta saada sileää. Onko loppujen
lopuksi tarviskaan? Jos yhdistää uutta lankaa ja samaa lankaa
purettuna, jäljessä on ikävästi
silmäänpistävä ero, mutta jos koko työ on
purettua lankaa, pinta on tasaisesti samanlainen. Hapsuja ja tupsuja
varten purkulanka kenties pitää suoristaa, mutta
esimerkiksi sukkien kutojan on turha venyttää ja
vanuttaa langan kuituja. Kyllä lanka siitä asettuu
ohuilla sukkapuikoilla neuloen. Virkatessa purkulangan
säkkäräisyys ei haittaa senkään vertaa.
Vinkkejä purkamiseen
Purkaminen voi olla aika pölyistä touhua varsinkin, jos olet
purkamassa aidosta villasta tai mohairlangasta tehtyä neuletta.
Varaa viereen imuri tai tee purkutyö ulkosalla, niin pöly ei
leviä sisätiloihin. Sisällä hyvä paikka
purkamiseen voi olla kylpyhuoneessa vessanpytyn kannella istuen.
Lattialle päätyvä nukka on siellä helppo kostuttaa
vedellä, vetää kasaan lattiakaapimella ja
heittää roskikseen (ei vessanpyttyyn!).
Aloita poistamalla neuleesta nukkanypyt. Huomaa, että nypyn
repäiseminen irti neuleen pinnasta tuo pintaan uusia ohuita
kuituja, joista syntyy taas uusi nyppy samaan kohtaan. Käytä
siis mieluummin saksia. Nosta nyppyä sormilla ja leikkaa se irti.
Neuleen voi tarvittaessa pestä ja kuivata ennen
purkamista. Oikeastaan kaikkien neuleiden pesemiseen suosittelen samoja
menetelmiä ja aineita kuin hiusten pesuun: Shampoo ja
hoitoaine, haalea vesi, käsinpesu, varovainen kuivaus
venyttämättä ja vanuttamatta. Jos olet aivan varma,
että lanka on "superwash"-laatua, pesukonepesukin onnistuu.
Jos saumoja ei ole ommeltu saumurilla, mutta vaate on kuitenkin
teollisesti valmistettu, kappaleet on yleensä yhdistetty
toisiinsa ketjusilmukoita muistuttavalla ompeleella.
Käännä purettava neule nurinpäin ja
kääntele saumaa, kunnes löydät tuon
ketjusilmukkajonon. Seuraa silmukoita ylöspäin seuraavaan
risteyskohtaan. Leikkaa ylin silmukka poikki, niin saat nypittyä
esiin koko silmukkajonon langanpään. Siitä
varovasti vetämällä silmukat purkaantuvat yksi
kerrallaan alas
asti ja kappaleet irtoavat toisistaan. Tämä on huomattavasti
nopeampi tapa kuin ompeleen saksiminen sauman
keskeltä. Siinä touhussa yleensä katkeaa vahingossa saumalangan lisäksi myös
purettavan kappaleen neulelanka sieltä täältä ja saaliina on pienempiä
keriä yhtenäistä purkulankaa.

Jos olet purkamassa saumurilla kasattua neuletta, et valitettavasti saa
siitä yhtenäistä lankaa, vaan saumuri on armotta
leikannut langan poikki jokaisen neulotun kerroksen
päässä. Älä siis haaskaa aikaa saumuriompeleen
purkamiseen, vaan leikkaa sauma irti saksilla ompeleen vierestä.
Lanka on pätkinä, mutta kyllä pätkistäkin saa
tehtyä kaikenlaista, vaikkapa ryijyn. Pätkät sopivat myös erinomaisesti
vapaavirkkaukseen.
Langan keriminen

Keriessä muista tehdä lankakeristä pehmoisia. Purettava
lanka on jo moneen kertaan venynyt ja rasittunut, eikä sitä
kannata yrittää suoristaa tekemällä siitä
kivikovia lankapalloja. Pidä siis kaikki sormet lankakerän
ympärillä ja keri lanka höllästi sormien päälle. Kun vaihdat
otetta ja otat sormet pois langan ja kerän välistä,
lanka jää sopivasti löysälle, mutta pysyy
vielä kerällä.
Jos olet aikeissa jatkokäsitellä lankaa (värjäys,
valkaisu, suoristaminen), saatat haluta langan tietynpituiselle ja
-paksuiselle vyyhdille. Suoraselkäinen tuoli tai pari on
vyyhteämisessä luotettavaksi todettu apuväline niille,
joilla ei ole oikeata vyyhteämislaitetta tätä varten.
Langan suoristaminen

Jos välttämättä haluat suoristaa langan esimerkiksi
ryijyn tekemistä varten, voit
keriä sen nestepakkauskartongin ympärille, kostuttaa hyvin ja antaa
kuivua. Tyhjä maitopurkki käy tarkoitukseen hyvin, mutta vielä parempi
on tuoremehutölkki, koska siinä on tyhjänä
pyöreämmät kulmat. Kulmia voi häivyttää
myös avaamalla tölkin molemmista päistä, jolloin
siitä tulee iso, pyöreä putki. Jos keksit jonkin
vielä paremman, kosteutta sietävän putkenmuotoisen
kappaleen tähän käyttöön, käytä toki
sitä.
Monet suoristavat langan kerimällä sen vyyhdille,
kostuttamalla ja kuivattamalla. Jos olet aikeissa ryhtyä
langan värjäämiseen (esim. koolaus), haluat melko
varmasti langan tietynpituisille vyyhdeille joka tapauksessa, joten
tässä on mahdollisuutesi saada kaksi asiaa tehtyä
yhdellä vaivalla.
Esim. hapsuja varten langan
voi pikasuoristaa hieman järeämmällä
menetelmällä eli höyrysilitysraudalla.
Höyrysilitysraudan puuttuessa voit käyttää kosteaa
(harso)kangasta ja tavallista silitysrautaa. Tällöin
kieputat langan esim. vanhan kirjan tai sopivan kokoisen pahvinpalan
ympärille, höyrytät varovasti silitysraudalla molemmin
puolin, annat jäähtyä ja kuivahtaa, ja lopuksi leikkaat kaikki
hapsut kerralla poikki yhdeltä laidalta.
Höyryttäminen
kuitenkin "tappaa" langan eli siitä tulee latteaa ja
joustamatonta. Hyvä juttu hapsuissa, mutta huono homma, jos
ajattelit tehdä kyseisestä langasta lämpöisen,
kuohkean neuleen.
Värjääminen ja valkaiseminen
Jos oman langan värjääminen kiinnostaa, valitse
purettavaksi vaaleansävyisiä luonnonkuidusta tehtyjä
neuleita. Hamstraa värjättäväksi kerralla isompi
satsi lankaa, niin säästät rahaa ja
ympäristöä. Riippumatta siitä, millä
väriaineella värjäät, valmiit liemet kannattaa
käyttää tarkkaan hyväksi.
Minä en valitettavasti tiedä kovin paljon
värjäämisestä, joten kannattaa hakea tieto
kokeneemmalta taholta:
Ilun koolausopas on varsin kattava esitys aiheesta, suosittelen!
Värjäämisen vastakohtana
valkaiseminen voi joskus olla
toimiva temppu. Se tapahtuu klooripitoisella puhdistusaineella.
Tutustu huolellisesti pullossa olevaan käyttöohjeeseen äläkä lotraa käsiäsi liemessä.
Valkaise koko vaate tai kokeile batiikkitekniikkaa (tiukkoja solmuja
lankavyyhtiin/kankaaseen, jolloin väriä lähtee eri
määrä eri kohdista). Lankaankin voi kokeilla
liukuvalkaisua: tee langasta vyyhti, kastele vyyhdin toinen pää valkaisuaineeseen
ja valuta valkaisuvesi pois niin, että vyyhdin toinen
pää ei kastu. Kun väri on tarpeeksi haalistunut,
huuhtele valkaisuaine pois siten, että vesi valuu kohti vyyhdin
valkaistua päätä.
Neuleen huovutus
Strömsö:n
26.11.2006 esitetyssä jaksossa oli todella hieno idea pesussa
huopuneiden neuleiden käyttöön ja niille, joiden
hermorakenteelle neuleen purkaminen ei sovi. Aidon villaneulepuseron
voi huovuttaa kasaan (kokonaisena) pesukoneessa 60 asteen ohjelmalla ja
leikata syntyneestä tiiviistä huovasta palasia erilaisiin
aplikointi- ja ompelutöihin. Pointsit kotiin
Strömsö:lle, jälleen kerran!
Kokemus on osoittanut, että vaikka vaatteen pesulappu vaatii
hienopesua ja voisi siten olettaa vaatteen huopuvan kasaan liian
rankassa pesuohjelmassa, näin ei aina tapahdu. Pesuohjeet on siis
joskus laitettu "varman päälle" alakanttiin. Tämä
kannattaa ottaa huomioon, kun haalii kirpparilta huovutettavaa. Ei
kannata maksaa ihan liikaa huovutukseen menevästä
vaatekappaleesta, sillä juuri se ihana värikin voi samentua
huopuessa.
Kirpparilta löytyy muuten usein pilalle pestyjä neuleita,
joita kaupataan muka lasten kokoisina. Materiaali ei enää
sovi vaatteeksi, mutta voi olla erinomaista askarteluun ja ompeluun,
kun hinta vain on kohdallaan.
Kankaat
Vaatetta kannattaa kierrättää sellaisenaan niin kauan,
kun
se vielä jonkun käyttäjän tarpeisiin
sopii. Korjaamalla, muuntelemalla ja tuunaamalla voi saada ihmeitä aikaan.
Vaatteen pienentäminen uudelle käyttäjälle
Suhteellisen ohuista kankaista ommellut, vuorittomat vaatekappaleet on
melko helppo kaventaa kääntämällä vaate nurinpäin
ja pukemalla se sitten uuden käyttäjän päälle.
Nuppineuloilla poistetaan ylimääräiset
väljyydet saumoista siten, että saumat sojottavat
ulospäin. Kun neulaus näyttää
sopivalta, harsitaan joko käsin tai koneella ne
nuppineuloilla merkityt kohdat. Vaate
käännetään oikeinpäin ja
arvioidaan, tuliko kavennuksista sellaiset kuin oli tarkoitus.
Älä käytä saksia saumanvarojen leikkaamiseen ennen
kuin olet aivan varma, että kavennukset ovat oikeanlaiset. Lopuksi
uudet saumat ommellaan kunnollla joko saumojen ompeluun
tarkoitetulla
ompeleella tai useampaan kertaan suoralla ompeleella ja rispaantuminen
estetään
siksaksilla aivan saumanvaran reunasta.
Vuorillisen vaatteen kaventaminen onnistuu myös, mutta jokainen
kangaskerros pitää kaventaa erikseen, joten se vie hiukan
enemmän aikaa ja vaatii jo jonkin verran ompelutaitojakin.
Lastenvaatteiden ompelu vanhoista aikuisten vaatteista
Aikuisen puserosta tai takista
saa lapsen puseron
leikkaamalla osat erilleen ja asettamalla kaavat palojen keskelle.
Venähtäneet kainalonkohdat tuoksuineen ja
lörpähtäneet kaulusresorit (saatat tarvita uutta
resoria) leikkaantuvat
pois ja ompelukoneella koottuna vaate on taas käyttökelpoinen.
Vanhoissa housuissa on usein
rumat polvipussit ja kulumia haarovälissä, mutta reisien
sivuilla kangas on hyvässä kunnossa. Leikkaa siis
sisäsaumat ja haarasauma auki, mutta säilytä sivusaumat,
jos ne ovat hyvässä kunnossa. Aseta yksiosainen housun kaava
(tai etu- ja takakappaleen kaavat) sivusauman molemmin puolin kankaan
huonoja kohtia vältellen. Lahkeiden alaosista löytyy
yleensä sopivat palat paikkataskuja varten.
Vanhoista sadevaatteista voi
ommella kurarukkasia, säilytyspusseja, kasseja, jne.
Pelkästään ompelukoneella ommellut saumat eivät ole
täysin vedenpitäviä, mutta materiaali pitää
kyllä roiskeveden ulkopuolella.
Vanhat täkit, viltit, päiväpeitot ja erityisesti
fleece-kankaiset torkkupeitot ovat erittäin hyvää ja
kirpparilta hankittuna edullista materiaalia lämpimiin
vuorikerroksiin.
Purkaminen

Pois
heitettävät vaatteet, laukut ja kengät kannattaa
"nylkeä ja suolistaa" eli ottaa kaikki
käyttökelpoinen tarkasti talteen:
Saappaanvarsista pehmeä nahka,
kengistä ehjät nauhat ja metallikoristeet,
farkuista parhaat kangaspalat ja vetoketju,
puseroista napit, vetoketjut, koristeet, hyväkuntoiset resorit,
housuista ja hameista vyötärökuminauhat ja vetoketjut,
laukuista ja pusseista nylonnauhat ja nyörit, soljet, klipsit, koristeet, isoimmat materiaalipalat,
lasten talvihaalareista vetoketjut, polvipaikat, heijastimet, välivanu, päällikankaan selkäpalat jne.
Lasten sukkahousuista
- pieneksi jääneistä tai pahasti rikkoontuneista -
löytyy pätkä vyötärökuminauhaa ja
sääriosista voi saada hyvät resorit lapsen
paidanhihoihin tai housunlahkeisiin. Varsinkin paksut, pehmoiset 70%
puuvillaa sisältävät sukkikset kuluvat nopsaan polvista,
mutta ehjistä kohdista materiaali on oikein hyvää resoreihin.
Lasten alushousujen kuminauhat
ovat hiukan työläitä purkaa, mutta yleensä
kuminauha on hyvin käyttökelpoista vielä siinä
vaiheessa, kun housut poistetaan käytöstä.
Näistä saat lempeän pehmeää kuminauhaa, joka
sopii mm. vauvanvaatteisiin paremmin kuin kovempi ja napakampi uusi
kuminauha.
Lajittele ja talleta saalis, niin säästät pitkän
pennin, kun et joudu jokaista nappia, vetoketjua ja
kuminauhanpätkää erikseen hakemaan kaupasta.
Kaavat
Omalle kropalle juuri sopiva, mutta loppuun käytetty vaatekappale voi toimia kaavana
uusille vaatekappaleille. Pura saumalangat pois ja silitä kaikki
saumat auki. Vanhan vaatteen kappaleita voi käyttää
sellaisenaan tai kaavan voi niistä siirtää vaikkapa
pahville tai kaavapaperille. Haarovälit ja kainalot tuppaavat
usein käytössä venähtämään, joten
kannattaa miettiä, onko hyvä istuvuus juuri tuon venymisen
ansiota. Jos on, mittasuhteet ja muodot kannattaa
siirtää sellaisenaan uuteenkin vaatteeseen. Muussa
tapauksessa täytyy vain yrittää tehdä
mahdollisimman uskottava rekonstruktio siitä, minkä muotoinen
kyseinen kohta oli ennen venymistään.
Sattumoisin kannattaa leikatessa pyrkiä
lisäämään ylimääräistä
saumanvaraa reisien ulkosivuille, vyötärölle, kylkiin ja
hihojen alasaumoihin. Jostain ihmeen syystä
ylimääräinen väljyys ei enää
olekaan ylimääräistä sovitusvaiheessa... ja voihan
sen tarvittaessa kaventaa pois sovituksen jälkeen. Ehkä
uusi materiaali ei olekaan niin mukavasti joustavaa kuin vanha tai
sitten kotiompelija ei saa saumoista ja käänteistä aivan
yhtä kapeita kuin vaatetehdas.
Perinteiset menetelmät
Edellä olevien vinkkien lisäksi vanhan vaatetavaran, verhot ja liinavaatteet voi
käyttää vaikka kuinka monilla perinteisillä
tavoilla:
* trikoon (mm. t-paidat) voi leikata ohuiksi suikaleiksi eli putkilangaksi
kutomista ja tai virkkaamista varten
*
kaikista kankaista saa
matonkudetta, liinavaatteista tulee poppanakudetta
* pienetkin palat sopivat aplikointiin ja
tilkkutöihin
*
housujen lahkeista tai vyötäröosasta
voi rakennella kassin jne.
Jos kankaan alkuperäinen väri ei
miellytä, kokeile värjäämistä tai valkaisemista.

Kestovaipat
Vanhat liinavaatteet hiutuvat
joskus niin ohuiksi, että kangas repeää kuin
silkkipaperi. Näin kulunut kangas voi vielä kelvata vaikkapa kestovaippojen
imukerroksiin, missä se ei joudu alttiiksi suoralle
pintahankaukselle.
Vanhoista
joustofroteelakanoista
saa paitsi hyvin imeviä ja pehmoisia "imupötkylöitä"
kestovaippahousuun, myös pitkän pätkän
pehmeää kuminauhaa.
Kestovaippojen ompelijan kannattaa
kokeilla kaikenlaisia materiaaleja ja niiden yhdistelmiä. Koeta
ommellessasi tehdä niin hyvää työtä, että
kestovaipat kestävät monta vaippakautta eri
käyttäjillä - saat kenties hieman
vaivanpalkkaakin, kun myyt tarpeettomaksi käyneet vaipat
eteenpäin.
Linkkisivulta pääset kestovaippatiedon
lähteille.
Puutarhuri kierrättää
Viimeisenä keinona kankaan
voi silputa omaan kompostiinsa täytemateriaaliksi tai kokeilla
kankaan käyttämistä kasvimaalla
rikkaruohopeitteenä. Kannattaako muuten ostaa erikseen
puutarhanhoitoon tarkoitettuja teippejä, rautalankoja yms.
apuvälineitä, kun kangassuikaleita voi käyttää
samaan tarkoitukseen. Ne ovat hengittäviä, joustavia ja
aikanaan biohajoavia.
Nahka
Vanhoja nahkavaatteita, jotka vielä ovat malliltaan
käyttökelpoisia, voi uudistaa erilaisilla
värillisillä
nahkavoiteilla.
Harmahtavaksi kuivuneeen vanhan nahan (kengät, saappaat,
nahkasohvat, nojatuolit, laukut, nahkavaatteet) pelastaja on
perinteinen
glyseriinisaippua eli
satulasaippua.
Satulasaippuaa hangataan nahan pintaan sienellä tai kankaalla,
joka on kasteltu, mutta puristettu mahdollisimman kuivaksi.
Tällä nihkeällä sienellä tai kankaalla
hangataan vuorotellen glyseriinisaippuapalaa ja sitten nahkaa. Saippua
ei
saisi vaahdota lainkaan. Huuhtelua ei yleensä tarvita (jos pinta
oli aloittaessa puhdas), vaan saippua jätetään nahan
pintaan. Tekee melkeinpä ihmeitä!
Glyseriinisaippua on myös erinomaista nahkakenkien ja muiden
kuraantuvien nahkavaatteiden hoidossa. Käytä kuranpoistoon
hieman kosteampaa sientä: Hiero sienellä saippuaa,
pyyhkäise kuraa pois, pese sieni täysin puhtaaksi, hiero
saippuapalaan, pyyhi lisää kuraa pois, pese sieni jne.
Saatavana on myös
valjasöljyä/rasvaa, mutta niiden
kanssa kannattaa toimia maltillisesti, sillä öljy rasittaa
mm. nahan saumauksia. Lisää hyviä ohjeita nahan huoltoon löytyy kirjastosta
hevosenhoito-oppaista, joiden sisällysluettelossa usein on erillinen luku koskien nimenomaan suitsien, satuloiden ja valjaiden huoltoa.
Jos vaatteen malli vaatii uudistamista,
niin eikun kokeilemaan! Nahkavaatteeseen voi yhdistää
myös kangas- ja neuleosia, jos rohkeus riittää. Ellei
tämäkään pelasta vaatetta, se on purettunakin
arvokas.
Yhdestä nahkatakista saa hyvällä onnella talteen
ehjän, pitkän takkivetoketjun, lyhyempiä
taskuvetoketjuja, ainakin kolme käyttökelpoisen kokoista palaa
vuorisilkkiä, nappeja, solkia ja ison kasan nahkaa.
Kaikkia
päälletikattuja saumoja ei kannata aina heti purkaa tai
leikata pois, sillä niitä voi kenties käyttää
hyväksi uutta ommellessa. Tavalliselle kotiompelukoneelle nahkan
päällitikkauksen tekeminen kun on aika raskas
tehtävä.
Alla kuva digikamerapussista, joka on valmistettu vanhasta
mokkahameesta saadusta nahasta. Tukeva, pölyämätön
ja yksilöllinen tuote:
Styroksia sisustustyynyihin, eläinten makuualustoihin jne.
Lihansyöjäperheessa tulee kaupan itse pakkaaman jauhelihan
mukana talouteen tolkuton määrä styroksisia
pakkausalustoja. Määrää ei huomaa, jos aina nakkaa
kelmun ja styroksin suoraan roskikseen ruokaa laittaessaan, mutta
kerääpä aluset muutaman viikon ajan talteen, niin
huomaat kyllä, millaisista määristä puhutaan esim.
vuositasolla.

Hyötykäyttöön styroksit saa pesemällä
laatikot astianpesuaineella ja lämpimällä vedellä,
kuivattamalla ne ja leikkaamalla ensin suikaleiksi, sitten
pätkimällä suikaleet pieniksi neliskulmaisiksi paloiksi.
Joissakin styroksialustoissa on imevä rakenne, joka
vetää lihasta tihkuvan nesteen alustan sisään,
eikä niitä kannata yrittää puhdistaa vaan
valitettavasti ne on nakattava suoraan roskikseen. Kun olet aikasi
hamstrannut styroksipakkauksia ja saksinut ahkerasti,
käytössäsi on paljon hyvää täytettä
moneen käyttöön: lemmikkien säkkituoleihin,
niskatyynyihin, istuinalustoihin, itsetehtyihin pehmoleluihin ja
koristeisiin...