Virkkaus & neulonta

kierrätys- ja ekoilusivut. Tervetuloa penkomaan! Logoa klikkaamalla paluu etusivulle.

Tämä sivu viimeksi päivitetty 13.11.2010

Virkatuista ruuduista koottu torkkupeitto

Yhden hengen torkkupeittoon tarvitset aika monta pientä ruutupalaa. Näissä on muistaakseni 264 palaa per peitto. Näihin on hyvä hukata kaikki mahdolliset langanjämät ja purkulangat. Värit saavat olla aivan mitä hyvänsä. Mitä hirveämmät väriyhdistelmät, sitä hienommalta näyttää kokonaisuus. Ainoat lankojen valintaa rajaavat kriteerit ovat, että langat ovat suurinpiirtein samantyyppistä materiaalia eli joko villaa/villasekoitetta tai puuvillaa/puuvillasekoitetta ja että niitä voi virkata samankokoisella koukulla. Lisäksi tarvitset palojen yhdistämiseen käsialasta riippuen noin 400-500 grammaa yhtenäisen väristä (villa)lankaa. Puuvillalankojen menekistä en osaa sanoa mitään.
Tällaisestä sotkusta on edellisen kuvan peitot saatu aikaiseksi. Seassa on mm. ojanpientareelta poimittua paritonta lasten tumppua, joka on pesty pesukoneessa ja purettu, lasten pieneksi käyneitä villahousuja, 1980-luvun neulepuseroa ja säärystintä, ym. Paljon erilaisia muistoja. Aivan kuten perinteisen räsymaton raidoilla on jokaisella langalla on oma historiansa.
Aloita kuudella ketjusilmukalla, jotka suljet ympyräksi piilosilmukalla. Virkkaa 3 ketjusilmukkaa ja tee ympyrään 3 yksinkertaista pylvästä. Virkkaa 3 ketjusilmukkaa ja tee 4 pylvästä, toista kaksi kertaa, jonka jälkeen sinulla on 4 neljän pylvään sarjaa, joita erottaa 3 ketjusilmukkaa. Sulje kerros piilosilmukalla aloituspylvääseen.
Tältä sen pitäisi näyttää.
Pujottele langanpää pylväiden yläosien läpi seuraavan ketjusilmukkalenkin alkuun. Tämä helpottaa langanpäiden päättelemistä. Tarkalleen ottaen peitteen tekemisessä on niin paljon nykertämistä muutenkin, että tuskin kaipaat yhtään ylimääräistä neulalla pääteltävää langanpäätä riesaksesi.
Aloita seuraava kerros kuvan osoittamalla tavalla. Tee 4 pylvään rypäs ja aseta langanpää pylväiden tyveen, jonne se tulee pääteltyä kuin itsekseen. Väliin 3 ketjusilmukkaa ja sitten toinen 4 pylvään sarja. Siirry seuraavaan nurkkaan 2 ketjusilmukalla.
Peitä seuraavassa nurkassa edellisen kerroksen langanpää pylväillä (4 p, 3 kjs, 4 p, 2 kjs:llä seuraavaan nurkkaan). Ensimmäisen ja toisen kerroksen langanpäät voi nyt napsaista saksilla poikki - ja kannattaa niin tehdäkin tässä vaiheessa. Langapäiden jahtaaminen valmiista peitepinnasta on rasittava projekti.
Tee vielä kolmaskin kerros samalla tavalla: nurkkiin 4 p, 3 kjs, 4 p, väliin 2 kjs, 4 p, 2 kjs, jne. Periaatteessa kerroksia voi lisätä loputtomiin, mutta käytännössä ruutu lakkaa pian olemasta ruutu: Nurkat venyvät ja pitkät sivut menevät lommolle. Tämä ilmeisesti johtuu tavasta, jolla pylvästä tehtäessä lanka kiertyy aina samaan suuntaan.
Ruutujen yhdistäminen tapahtuu neljä ruutua kerrallaan. Muitakin tapoja varmasti on, mutta tämä on sopinut parhaiten peruslaiskalle luonteelleni. Tee nurkkalenkin keskeltä alkaen 3 kiinteää silmukkaa. Jätä taas langanpää kiinteiden silmukoiden alle, niin sitä ei tarvitse erikseen päätellä. Kunkin pylvään päälle tulee yksi kiinteä silmukka, kahden kjs:n päälle kaksi kiinteää silmukkaa ja nurkien ketjusilmukkalenkkeihin 5 kjs.
Villin väriset ruudut saavat niitä kehystävästä yhtenäisestä väristä ryhdikkään ja yhtenäisen ilmeen.
Tee kehyskerroksen viimeinen kiinteä silmukka sivuttain kerroksen ensimmäisen kiinteän silmukan läpi.
Jatka seuraavan ruudun kulmasta. 2 ks, 4 ks pylväiden päälle, 2 ks kahden ketjusilmukan päälle. Nurkkalenkkeihin 5 ks.
Päättele viimeisen kerroksen langanpäät kiinteiden silmukoiden alle.
Neljä ruutua on nurkistaan kiinni toisissaan kehyslangalla. Seuraavaksi otetaan käyttöön iso parsinneula.
Pujota neula nurkan kiinteistä silmukoista keskimmäiseen ja etsi viereisen ruudun nurkasta keskimmäinen kiinteä silmukka. Niistä lähtee ompelu liikkeelle.
Ompele neljän ruudun kokonaisuus kasaan siisteillä, kiristämättömillä pistoilla. Kun saat valmiiksi seuraavat neljä ruutua, kiinnitä ne samalla tavalla ompelemalla tämän ruudukon kylkeen. Tästä  tilkkupeite lähtee vähitellen rakentumaan. Ruutujen malli on (kai) nimeltään mummon neliö ja se on erittäin yleisesti käytetty kaikkialla länsimaissa. Brittiläistä keskiluokkaa kuvaavissa televisiosarjoissa tällainen peite on aivan ehdoton osa rekvisiittaa sohvan selkämykselle levitettynä. Vilahtipa malli jo True Bloodissakin symboloimassa kodin turvallista lämpöä.

Virkattu ruusuke / kukka

Vihdoin ja viimein ohje näille ruusukkeille tai kukkasille tai mitä terälehdellisiä pyörylöitä nämä nyt sitten kenenkin mielestä ovat.
Virkkaa kuusi ketjusilmukkaa ja sulje ketju lenkiksi piilosilmukalla.
Virkkaa silmukkaan 13 kiinteää silmukkaa ja sulje piilosilmukalla ensimmäiseen kiinteään silmukkaan.
Virkkaa seitsemän yksinkertaista pylvästä seuraavaan vapaaseen kiinteään silmukkaan ja kiinnitä piilosilmukalla seuraavaan kiinteään silmukkaan. Toista, kunnes olet tehnyt terälehdet koko lenkin ympäri.
Sulje kerros piilosilmukalla. Nyt siirrytään nurjalle puolelle.
Käännä teos ronskisti toisinpäin ja survaise koukku lähimmän pylväsrivin tyveen. Tee piilosilmukka. Virkkaa 4 ketjusilmukkaa. (Vaihdetaan kuvien langanväriä, että koloset erottuvat paremmin.)
Näetkö keskustan reikää ympäröivän reikärivin? Joka toiseen reikään tulee kiinteä silmukka ja väliin neljän ketjusilmukan ketju. Kun kierros on valmis, tee ensimmäiseen nurjalle puolelle tekemääsi kiinteään silmukkaan piilosilmukka, joka sulkee kerroksen.
Jos olet vaihtanut langan väriä nurjalle siirtyessäsi, se näyttää oikealta puolelta katsottuna tältä.
Jatka nyt terälehtien tekoa samalla tavalla kuin ensimmäisessä kerroksessa: 7 pylvästä ja piilosilmukka väliin. Piilosilmukka tulee nyt vuorotellen ketjusilmukkaan tai kiinteään silmukkaan. Jokaista lenkkiä kohden mahtuu kaksi pylväistä tehtyä terälehteä.  Se tarkoittaa, että pylväsryppään juuren ja piilosilmukan väliin jää aina yksi tai kaksi ketjusilmukkaa. Esimmäisessä kerroksessahan ei yksikään edellisen kerroksen kiinteä silmukka jäänyt tyhjäksi, vaan jokaiseen tuli joko piilosilmukka tai pylväsrypäs.
Kun toinen kerros on valmis, nurja puoli näyttää tältä. Voit tehdä samalla tavalla vielä kolmannenkin kerroksen, mutta kukan ulkokehän kasvaessa joudut ratkaisemaan tiettyjä ongelmia: Terälehdet eivät näytä ulommissa kerroksissa yhtä tiiviiltä kuin sisemmissä.
Valmiita ruusukkeita ommeltavaksi huiveihin, päähineisiin, rintapieliin, kasseihin jne. Tämä ohje esittelee ruusukkeen tekemisen periaatteen. Kokeilemalla löydät käyttämääsi lankaan, omaan käsialaasi jne. parhaiten sopivat silmukka- ja pylväsmäärät.

Joulupallo joulupakettien lahjanarusta

HUOMAA TÄMÄ: Samalla tekniikalla voit tehdä palloja mistä tahansa materiaalista, jota pystyy virkkuukoukulla virkkaamaan. Kokeile vaikka purkulangasta virkattuja palloja, jotka voit kirjailla neulalla ja langalla. Tai suikaloi muovipussia ja koristele valmis pallo strasseilla ja kimalteella.

Virkkauksen kovettaminen sokerilla

Tällä ohjeella virkkauksesta tulee aivan kova koppura, mikä sopii erilaisiin virkattuihin koriste-esineisiin ja kulhoihin. Kevyempi tärkkäys vaikkapa vaatteiden kauluksiin tai pöytäliinoihin onnistuu oikealla pyykkitärkillä, perunajauhotärkkäyksellä tai laimeampaa sokerilientä käyttäen.

Sokeria käyttäessäsi ota huomioon, että laimealla sokeriliemellä tärkätty tekstiili "rapistuu" taipuessaan, eli taitoskohdasta voi alkaa varista sokeripölyä ja taitoskohdan väri saattaa samalla muuttua vaaleaksi. Tällä ohjeella tosikovaksi kovetettu työ sen sijaan kestää melkein mitä tahansa  -  vesipesua lukuunottamatta.

Ohje:

1. Kuumenna tilkka vettä (esim. vajaa desilitra) kattilassa hellalla tai isossa mukissa mikroaaltouunissa. 2. Lisää sokeria ja sekoita lusikalla niin, että kiteet sulavat lämpimään nesteeseen. Liemi lienee sopivaa, kun se on niin paksua, ettei sokeria enää liukene enempää, vaan muutama viimeinen sokerikide jää astian pohjalle vaikka kuinka sekoittelet. 3. Odota sen verran, että sokeriliemi jäähtyy hieman.
4. Painele (kuiva) virkattu juttu nesteeseen niin että se kastuu kunnolla kokonaan eli vaihtaa kokonaan väriä. 5. Poista liika sokeriliemi virkkuusta nyrkin sisällä puristelemalla. Tämän vuoksi liemen pitää olla lämmintä, ei kuumaa. Aijaijai: se on aina tässä kohdassa liian kuumaa! Älä purista aivan kuivaksi, mutta älä jätä valuvaksikaan.
6. Asettele virkkaus muotin päälle, esim. nurinpäin käännetyn kulhon tai muun astian päälle. Jos teet litteää esinettä, pingota se nuppineuloilla pahvin päälle. Leivinpaperi tai muovikelmu estää esinettä tarttumasta pahviin kuivuessaan.
7. Anna virkkauksen kuivua pari, kolme päivää ja irrota se sitten keittiöveitsen avulla muotistaan. Parantele halutessasi liimalla ja hileillä, spraymaalilla tms. Jos et käytä koristeluun mitään ihmeellisiä aineita, virkattu esine palautuu takaisin entiseen olotilaansa pelkällä vesipesulla. Eikä haittaa, vaikka lapset imeskelevät makeanhimossaan kaikki virkatut koriste-esineet (kuten meillä tapahtui). Nällätyt mytyt voi pestä ja kovettaa uudelleen.
Lopputulos pari päivän kuivatuksen jälkeen oli tällainen. Kori on vielä hieman lerppuva, mutta kovettuu lopullisesti muutamassa päivässä. Varaa siis noin viikko kuivatukseen, jos aiot antaa sokerilla kovetettuja esineitä lahjaksi.

Neulo kauluri lapselle

1. Mittaa lapsen pään ympärys.
2. Tee mallitilkku, eli luo sen verran silmukoita, että saat kudottua hieman yli 10 cm leveän tilkun. Neulo suoraa neuletta vähintään 5 cm, ota silmukat pois puikolta. Aseta viivotin tai mittanauha keskelle mallitilkkua ja laske, montako silmukkaa on 10 cm matkalla. Älä venytä mallitilkkua mitatessa!
3. Laske tarvittava silmukkamäärä näin: Pään ympärys jaettuna kymmenellä kerrottuna tiheydellä, eli sillä luvulla, jonka sait kohdassa 2.  Esim. 48 cm / 10 = 4,8 joka kerrotaan tiheydellä 20 silmukkaa kymmenellä sentillä eli 4,8 * 20 = 96 silmukkaa.
4. Luo tarvittava määrä silmukoita ja neulo joustinta noin 15-20 cm. Joustin voi olla esim. 1oikein1nurin tai 2oikein2nurin.
5. Neulo muutama kerros sileää neuletta.
6. Jaa silmukat puoliksi ja jatka vain toisella puolikkaalla neuloen muutama kerros sileää neuletta. Tässä kohdassa voit harkita sileän neuleen sijaan korinpohjaa,  helmineuletta tms. kuviota, sillä sileä neule tuppaa nimestään huolimatta käpristymään reunoistaan.
7. Aloita kaventaminen molemmissa reunoissa joka toisella kerroksella, kunnes sileää neuletta on noin 10-15 cm joustinneuleen reunasta mitattuna. Tästä tulee niskalappu.
8. Päättele käyttämäsi silmukat ja jatka toisen puolikkaan silmukoilla.
9. Neulo sileää neuletta jäljellä olevilla silmukoilla muutama kerros ja sitten vielä saman verran lisää. Tästä tulee etukappale rintaa lämmittämään, joten neuletta saa olla vähän pidempi pätkä.
10. Kun sileää neuletta (tai korinpohjaa, helmineuletta) on noin 15 cm joustinneuleen reunasta mitattuna, voit aloittaa kaventamisen molemmissa reunoissa joka toisella kerroksella.
11. Kun etukappale näyttää sopivan pituiselta, päättele jäljellä olevat silmukat.
12. Ompele joustinosa putkeksi, päättele langanpäät nurjalle.
13. Koska sileä neule pyrkii menemään reunoiltaan kippuraan, huolittele reuna kiinteillä ketjusilmukoilla. Pylväillä tehty piparkakkureunus hillitsee kipertymistä tehokkaasti, mutta on toki aika tyttömäisen näköinen, jos kauluri tulee pojalle.

Valmis!

Kipertymisen voi siis estää tekemällä helmineuletta tai korinpohjaa, kuten Katen kauniissa kaulureissa. Ohjetta voi myös muunnella mielin määrin, kuten Inka on tehnyt.

Toisenlaisen, kauniin ja käytännöllisen kaulurimallin löydät Muoriskan ohjesivuilta ja vielä yhden erilaisen Mustalanka-blogista. Kannattaa vilkaista niitäkin.

Virkatut jumppatossut

Tossunpohjat:

Virkattu päällinen:

Neuleiden kirjonta neulalla ja langalla

Minulle tuotti aikoinaan kuvioneuleita tehdessä vaikeuksia kiertää värin vaihtuessa langat toisiinsa niin, ettei värien rajapintaan olisi syntynyt reikää. Toinen syy helpomman vaihtoehdon etsimiseen oli se, että kaksivärisestä kirjoneuleesta tulee aika paksu, kun  jompikumpi lanka kulkee aina nurjalla puolella silloin kun toinen väri on käytössä. Jos käytössä on useampia värejä, niin taustalla kulkee sitten sitä enemmän lankoja.

Joskus takapuolelle jäävistä langoista tuppasi tulemaan liian pitkiä lenkkejä, joihin sitten jää pukiessa helposti sormi kiinni ja tulee vahingossa kiskaistua ruttuun koko vaivalla väkerretty kuvio. Tai sitten takana kulkeva lanka tuli liian kireälle ja se veti kirjoneuleen ihan haitarille jo alun alkaenkin... Huokaus.

Vastaus ongelmaan (siis neulontataitojen treenaamisen ohella) on neulalla ja langalla kirjaileminen neuleen silmukoita jäljittelevin pistoin. Alla on kuvasarja, josta toivottavasti selviää idea.

Tällä tekniikalla on kätevää kirjailla kuvioita tumppuihin, sukkiin tai puseroihin. Malliksi käy ruudukolle tehty virkkaus- tai ristipistomalli. Omia malleja on helppo suunnitella ruutupaperille rastittamalla.

Isompana pintana kuviosta tulee tietenkin jäykempi kuin oikeasti puikoilla neuloen tehdystä kuviosta, mutta hyvänä puolena on se, että nurjalle ei synny turhia lankalenkkejä ja kuvio kestää todella hyvin käyttöä ja konepesua. Alla on kuvat kahdesta tällä tekniikalla kirjotusta puserosta. Molemmat ovat käyneet läpi vähintään parikymmentä pesukertaa ja ovat edelleen käytössä.

Tanssijoiden ohje oli aikoinaan 1980-luvulla Sinä Minä -lehdessä (joten olen tehnyt sen joskus teini-iässä) ja koirankuva on jäljennetty Koiramme-lehdestä (joskus 1990-luvulla), suurennettu piirustikun avulla, rastitettu ruutupaperilla ikiomaksi mallipiirrokseksi ja toteutettu fammun eli isoäidin lahjoittamilla, kanavatöistä yli jääneillä villalanganpätkillä.

 

Omaa hapsulankaa neuleisiin