Perhosefektin kierrätys- ja ekoilusivut

Vanha blogi helmikuulta 2008
kierrätys- ja ekoilusivut.
Tervetuloa penkomaan!

Logoa klikkaamalla pääsivulle
Tämä sivu viimeksi päivitetty
9.1.2010


Artikkelit Materiaalit Sisustus Ohjeita Haastattelut
Jouluaskartelu Pääsiäisaskartelu Muut juhlat Kuvia
Uusi blogi
Lahjaideat Virkkaus- ja neulontaohjeita Vanha blogi Linkit
Ota yhteyttä!


Helmikuussa 2008 kirjoitettua:

Täydellinen miniloma
Efektilankaa
Edelleen hapsulankaa
Shoppailua
Voittajan fiilikset?
Kutsu messuille
Jumppapuku
Kuivauskaappi vihdoin valmis
Digi puuttuu edelleen
Omakuva

Blogaan väärin!

Kommentteja voit lähettää osoitteeseen
heidi@ perhosefekti.fi




29. helmikuuta 2008

Digi puuttuu edelleen


Ei ole vieläkään hankittuna digiboksia. Ei taida juuri nyt kaupoissa olla sellaista mallia, jonka hankimme, jos jonkun boksin hankimme. Aivan hyvin menee muutama päivä vanhoja videonauhoja tutkiessa ja kirjastosta löytyy lisää ennennäkemätöntä materiaalia.

Täytyy vielä pohtia, tarvitaanko koko digihärpätintä, vai olisiko elämällä jotain muutakin tarkoitusta kuin television tuijottaminen. Tai hankkisiko vaikka edullisen DVD-soittimen, johon löytyisi vielä laajempi valikoima ohjelmaa kirjaston hyllystä. Uudistus se olisi DVD-soitinkin.

Uutiset nyt lukee tietsikalta ja lehdestäkin. Televisiomaksu on kuitenkin maksettu pitkälle kesään ja sillä hinnalla saa kuunnella aika paljon radiota, luulisin.


28. helmikuuta 2008

Kuivauskaappi vihdoin valmis

Eihän kuivauskaapin viimeistelyyn lopulta mennytkään kuin noin puoli vuotta meinaamiseen + puolisen tuntia varsinaiseen tekemiseen, mutta nyt se on valmis:

Kuivauskaappi on vihdoin valmis!

Liukukiskot toimivat edelleen, joten päätylautojen mitoitus meni oikein. Nyt hyllyjen ulosvedettävyysominaisuutta toivottavasti tulee myös käytettyä, kun etu- ja takalaita ovat paikoillaan, eivätkä ritilät pääse hölskymään pois paikoiltaan. Ritilat voi kyllä edelleen nostaa pois pölyjen pyyhkimistä varten ja on pakkokin nostaa, sillä avohylly keittiössä on kyllä rehellisesti sanottuna erittäin epäkäytännöllinen keksintö.


Lisäys 29.2.2008: Ritilöiden alla on muottivanerilevyt erityisesti sitä varten, ettei huuhteluvesi valu ritilöiden läpi parkettilattialle hyllyn ollessa auki eli silloin kun hyllyä täytetään kuivattavilla astioilla.



25. helmikuuta 2008

Jumppapuku

Naperojumppa on hiihtolomatauolla, joten käytin tilaisuutta hyväkseni ja ompelin neljävuotiaalle uuden voimisteluasun. Pari tuntia hurahti ja mieskin kävi kehumassa, kuinka on kotoisaa nähdä vaimoa joskus naisellisissa ompelupuuhissakin (eikä esim. saha tai vasara kädessä).

Voimisteluasu
Lauantaina etsin kirjastosta Ottobren 1/2007 -numeroa, mutta se oli lainassa. Laitoin lehden varaukseen ja heti maanantaiaamuna (eli tänään) puhelin piippasi: Varattu lehti noudettavissa! Siitä siis kaavat.

Kangas on samalla reissulla hankittu kuin edellisen voimisteluasun kangas eli hintaahan tälläkin puvulla on selkeästi alle 3 euroa. Tästä Nanson kankaasta oli alunperin tarkoitus tulla paita minulle itselleni, mutta kyllä se on kuitenkin parempi voimistelupukuna. Eipähän ole röyhelöhamosesta huolimatta turhan imelän näköinen kokonaisuus. Hameosa on tehty viidenkymmen sentin kirpparihuivista, jonka leikkasin kahtia. Neljävuotiaan päällä tämä on yllättävänkin tanssillisen näköinen.

Samasta lehdestä löytyisi kivoja poikien kauluspaitojen kaavoja yms. Pitää harkita, viitsisikö alkaa väkertämään.


19. helmikuuta 2008

Kutsu messuille

Kauhavan Kangasaitta muisti minua kutsulla Taikasormet-käsityömessuille. Kiitos, kiitos! Ei tuo kahdeksan euron pääsymaksu mikään päätähuimaava muutenkaan olisi, mutta ehkä ei tulisi ilman kutsua lähdettyä.

Samassa kirjekuoressa oli maininta nettikauppatarjouksesta: jäljellä olevat vanhan värikartan Merssi-langat puoleen hintaan. Kuten olenkin jo moneen kertaan todennut, en todellakaan tarvitse yhtään enempää lankaa. Mutku, mutku... Kirppareilta on vaikeata löytää kaunista harmaata puuvillalankaa, jollaista himoitsen tunikamallista kesäpuseroa varten. Kaupassa olen huono tarkastamaan värjäyserien numeroita ja lopputulos on mitä sattuu, jos ostan langat pienempinä kerinä. Neljävuotiaskin esitti toiveen uudesta vaaleanpunaisesta puuvillaneuleesta vanhan käydessä pieneksi.

Lipsahdin tilaamaan yhteensä kolme kartiota (= 2100 g) puuvillalankaa. Hupsista... olen kylläkin tässä talven mittaan vastaavasti jättänyt ostamatta kaupasta ja postimyynnistä ainakin 15 kivaa tunikamallista puseroa vaikka kuinka on mieli tehnyt. Langan kohdalla itsehillintä nyt sitten petti.

Juuri nyt työn alla on purkulangasta uusi kesäpusero. Kirpparilta ostetussa, virkatussa pitkähihaisessa puserossa ei ollut muuta vikaa kuin että se istui päällä hieman turhan napsakasti. Joten purkuun meni ja uusi lyhythihainen on tulossa tilalle:
Kesäpuseron kaulus

Malli on tietenkin omasta mielikuvituksesta. Puserosta tulee aiemmin syntyneen valkoisen puuvillapuseron tapainen, mutta helmaosan teen tähän turkoosiin pyöröpuikoilla sileää neulomalla.

Virkattu kesätunika

Kunpa kesällä olisi kesä ja kunpa sitä ennen paneutuisin kilojen karistukseen yhtä suurella intohimolla kuin bisneskuvioiden suunnitteluun. Mikä ihme siinä on, että samaa uppiniskaista tarmoa ei muka voi suunnata oman kropan kunnostamiseen?


14. helmikuuta 2008

Voittajan fiilikset?

Lapset mulivat isossa pyykkisaavissa ja lastenammeessa ja leikkivät autopesua: Toinen laittaa valtavan suuret kirppis-aurinkolasit päähänsä ja toinen sumuttaa suihkupullolla päin naamaa. Näyttää lasien takana kai aika samalta kuin autopesulassa.

Päivällä löysin vihdoinkin "paremman kaupunkikassin" sivutaskusta neljä Puuha-Pete - ja Anni-hahmoa, joiden vuoksi jouduin aikoinaan ostamaan yllättävän monta yllättävän hintavaa suklaamunaa, kun metsästin juuri sitä tiettyä Anni-hahmoa rintakorun tekemistä varten... aina tuli vain kissaa ja koiraa tai betonimyllyä. Juuri tämän vuoksi kirppareilla myydään ja ostetaan niitä "rojupusseja", joissa on kaikenlaista käsittämätöntä pientä muovista lelusälää. Pussissa ei tarvitse olla kuin yksi pitkään etsitty aarre, niin kaupaksi käy! Ei siis kannata nakata tätäkään roinaa roskikseen.

Sitä parempaa kaupunkikassia tarvitsin, koska olin menossa TE-keskukseen neuvottelemaan erittäin potentiaalisen tulevan liikekumppanin kanssa pitkään ja hartaasti sorvaamastani liiketoimintasuunnitelmasta TE-keskuksen yritystutkijan johdolla. Täytyyhän sellaista varten naisella olla paperit siistissä kassissa!

Kuinka kävi? Hyvin kävi. Melkein kaksi vuotta olen ideaani kehitellyt, hionut, tutkinut, laskenut, kirjoittanut uudestaan ja uudestaan, opiskellut lisää kaikkea tarvittavaa. Aika ei ole mennyt hukkaan, olen oppinut ja oivaltanut paljon.

Kun pari vuotta sitten menin ideani kanssa ensimmäistä kertaa Ensimetriin, se sai varsin tylyn vastaanoton tyyliin "pikkurouva menee nyt vain kotiin imettelemään niitä lapsia eikä hukkaa tärkeiden ihmisten työaikaa fantasioimalla mistään yritysideoista ja jos nyt välttämättä haluat yrittäjäksi ryhtyä, niin tässä on näitä siivousketjun franchising-esitteitä". Tuli hyvin selväksi, että ei ole pikkulasten äidille soveliasta käytöstä puhua ääneen kymmenien tuhansien eurojen investointitarpeista eikä sen vaatimista liikevaihdoista. Ja minä kun vain menin kysymään neuvoa, että mitä palasia tarvitsen tämän idean eteenpäin viemiseen. Vastaushan oli, että et mitään, ei kannata, ei tule onnistumaan. Ei ikinä. Eikä varsinkaan sinulta.

Nyt virkamies (tosin eri mies, sillä sille ensimmäiselle en varmaan loppuikänäni kykene puhumaan asialliseen sävyyn) totesi, että hyvin on kotityöt tehty, asiat suunniteltu ja johtopäätökset perusteltu. Kyllä näillä eväillä pitäisi kannattava yritys saada pystyyn ja rahoituskin löytyä.

Kiukku siis on hyvinkin käypäistä energiaa, kun sen sopivasti suuntaa. Mutta mitäs nyt, kun olen pitkän puurtamisen jälkeen muodollisesti hyvitykseni saanut? Miltä tämän pitäisi tuntua? Olen vissiin tyytyväinen. Luulisin.

Jo siinä TE-keskuksen rappusilla pois lähtiessä hoksasin, että tiskit odottavat edelleen kotona tiskaamista, lattiat imuroimista, pyykit viikkaamista. Ruokaakin pitäisi jonkun laittaa. Enkelikuoro ei ilmestynytkään laulamaan gloriaani, vaikka paperit saivatkin ammatti-ihmisen hyväksynnän.

Seuraavaksi pitää pohtia, millainen lattiarakenne oikeasti kestää ne tonnin (1000 kg +/- parisataa kiloa) painoiset koneet ja mistä sellaista lattiaa löytyy tarvittavat +300 neliömetriä. Toimivaksi julistettu suunnitelma on vasta saavutettu välietappi, tavallaan lupa jatkaa eteenpäin.

Tässä kohdassa on varmaankin hyvä henkäistä hetki ja viettää viikonloppu kaikessa rauhassa perheen kanssa. Täytyy edes joskus yrittää olla tyytyväinen johonkin omaan aikaansaannokseen! Kun vain osaisi... ja kunpa päässä olisi sellainen nappula, jolla voi vaihtaa ajatukset kanavalta toiselle.



10. helmikuuta 2008

Shoppailua

Kävin eilen Länsi-Kirppiksellä ja shoppailin taas oikein kunnolla. Kaksikymmentäkaksi euroa viisikymmentä senttiä taisi vaihtaa kassalla omistajaa.

Mukaan lähti Muumi-kuvituksella varustettu sekä Luontoliiton pöllöaiheinen lasten collegepusero, kolme siistiä lasten teepaitaa, neljä amerikankielistä tilkkutyölehteä, pari hellemekkoa neljävuotiaalle, puoli kiloa uutta Victoria-puuvilla/villalankaa (järkyn edullisen luonnonvalkoisen hahtuvalangan sain väännettyä irti näpeistäni), pieni laatikollinen värikkäitä puuhelmiä, valkoinen huivi sekä aivan liian pieni vaaleanpunainen mesh-neulospaita. (Edit. jäi vielä mainitsematta vaaleanpunainen tyttöjen pusero ja harmaat henkselit, jotka pyöräytän peruskoneessa ja lyhennän kolmevuotiaalle juhlahousujen kanssa pidettäviksi, ettei tarvitse aina lainata siskon vaaleanpunaisia henkseleitä.)

Kävelevä hevonenNeljävuotiaan viisivuotissynttäreitä odottamaan ostin kävelevän hevosen ja ratsastaja-Barbien. Ei saa kertoa neljävuotiaalle!!! Tämä on juuri sellainen setti, jollaisen ehdottomasti kieltäydyin hankkimasta sille joululahjaksi (ovh. noin 35-39 e, muovia, amerikanhapatusta, jne. jne.).

Hevonen siis kävelee ihan omin avuin, vaikkakin liikunta näyttää siltä kuin kaikissa neljässä jalassa olisi murtumia. Äänirasiasta kuuluu laukka-askelten klopoti klop ja se hirnuu taukoamatta. Etsin ja etsin elukasta jonkinlaista on/off -kytkintä, mutta en löytänyt. Yritin jopa vetää hännästä, mutta ei siinäkään ollut katkaisijaa. Aviomies sitten huomasi, että katkaisija on hevosen ohjaksissa: ohjat alas -> klopottaa, ohjat ylös -> hiljenee ja seisoo paikallaan. Pelkkien omien hoksottimien varassa toimien olisin hamaan tulevaisuuteen saakka käyttänyt  katkaisijana ristipääruuvaria, jolla paristokotelon saa auki ja paristot pois. Melko vaivalloista...

Onneksi en saanut tällaista hevoslelua käsiini pikkutyttönä. Olisin voinut vaikka vammautua hurmiosta.

***
Siitä mesh-neulepuserosta, joka muuten oli myynnissä nimikkeellä sifonki-pusero, tuli sitten tämmöistä jälkeä, kun leikkasin sen kokonaan pieniksi suikaleiksi:

Lankaa paidasta ja villahousuista

Vasemmalla vertailun vuoksi aidosta Trassel-langasta neulottu huivi, jonka sain joskus äidiltä lahjaksi (tykkään!). Tämä plagiaattilanka vaatii vielä hieman hienosäätöä, jos samaan ulkonäköön pyritään. Vaaleanpunaisia Mesh-suikaleita on vielä jäljellä ja sen kirpparilta ostamani valkoisen huivinkin (0,20 e) aion suikaloida kokeiluja varten.

Paidasta ja villahousuista virkattua lankaa

Terkkuja siskolle Ruåttiin:
Tunnistatko kuvasta neulomasi villahousut? Molemmat lapset käyttivät niitä aikansa, kunnes ne jäivät pieniksi ja oli niihin tullut vähän värivikaakin pesussa. Nyt niistä lilanvärisistä villahousuista on sitten tullut hapsulankaa.



8. helmikuuta 2008
Tarkennus hapsulangan tekijöille:
Huomaa, että hapsun yli kulkeva ketjusilmukka pitää vetää aivan hullun kireäksi, jotta hapsusta tulee kuvan mukainen sivusuuntaan törröttävä hapsu. Liian löysästi "sisäänvirkatut" hapsut eivät pysy paikoillaan kovin hyvin. Ne törröttävät molemmin puolin ketjua, eivätkä vain yhteen suuntaan. Unohtui mainita, sori...


7. helmikuuta 2008

Edelleen hapsulankaa


Jatkan edelleen sekä a) hapsulangan värkkäämistä että b) liiketoiminnan suunnittelua. Tosin jälkimmäinen alkaa kohta kallistua käynnistämisen puolelle, ellei jotain aivan yllättävää estettä ilmaannu. Toistaiseksi palaset ovat loksahtaneet paikoilleen hämmästyttävän helposti.

Tässä sitä hapsulankaa lisää:

Keltaista itsetehtyä hapsulankaa

Ja sama lähikuvassa:

Keltaista itsetehtyä hapsulankaa, lähikuva

Odotan innokkaasti, että saan tämän keltaisen ja oranssin langan tehtyä loppuun ja pääsen siirtymään sinisiin sävyihin ja pastelliväreihin.

3. helmikuuta 2008

Efektilankaa

Arvauskilpailu! Mikä uutuuslanka on kyseessä?

Hapsulanka kuva 1

Auttaako lähikuva?

Hapsulankaa kuva 2

Oikea vastaus: En tiedä mitä lankaa tämä on, kun en ole tuolle vielä nimeä keksinyt. Vasta sain tehtyä muutaman metrin.

Ei nyt sattunut olemaan vanhoja sukkahousuja tai sifonkihuiveja leikattavaksi (pitääkin ostaa joku pikkuvikainen huivi kirpparilta, kun kohdalle sattuu), joten käytin kokeiluun kaikkia epämääräisiä villalankojen pätkiä, joita on jäänyt ristipistotöistä sun muista. Luulenpa, että sifonkihuiveista tulee vielä parempaa efektilankaa.

Kympin puikoilla tämä testilanka käyttäytyy ihan kohtuullisesti. Hankalampiakin neulottavia on kohdalle sattunut ihan kaupasta ostettuna.

Hapsulanka kuva 3

Ja sitten vielä tekotapa:

Hapsulanka kuva 4

Ei siis todellakaan vaikeata, jos näpertelystä tykkää. Pelkkiä virkattuja ketjusilmukoita ja nukkalankoja. Nukat leikkasin noin 3-4 cm pätkiksi ja laitoin niitä kaksi kerrallaan ketjusilmukoiden tielle eli virkkasin ketjusilmukan nukkapätkien keskikohdan yli ja väliin viisi ketjusilmukkaa ilman nukkaa. Väliin olisi voinut jättää pidemmänkin pätkän ketjusilmukoita. Silloin langasta neulottu pinta ei olisi niin paksusti pörröistä.

Voisikohan saumurilla ommella ikäänkuin "tyhjää" ja tönäistä välillä sinne väliin kaikenlaista räipettä? Sikakallis Trassel-lanka ainakin näyttää siltä kuin se olisi tehty jotenkin siihen tapaan.

1. helmikuuta 2008

Täydellinen miniloma

Mies talvilomalla, minulla etäopiskelupäivä koulusta ja lapset sopivasti terveinä, että voitiin mennä uimahalliin jo keskellä päivää, täysin ruuhka-ajan ulkopuolella. Melko ylellistä!

Neljävuotiaan uimalasit jäivät kotiin ja sukeltelun sijaan neljävuotiaan piti keskittyä pitämään naamansa veden pinnan yläpuolella. Se mokoma melkein jo osaa uida  -  ainakin kellukkeiden varassa. Kolmevuotiaalla oli muuten vain hauskaa. Se söi parin tunnin uiskentelun jälkeen puolitoista höyrymakkaraa (= 150g) ja parin desin pillimehun kahviossa eikä tehnyt edes tiukkaa, kuulemma.

Mies ja lapset raivasivat tänään lastenhuoneen lattian (Hurraa! Lattia näkyvissä ensimmäistä kertaa joulusiivouksen jälkeen!), minä annoin vain pientä sivustatukea. Viikonlopun ruokaostokset on tehty. Huomiseksi on luvattu lumipöperöistä säätä, joten emme lähde kotoa muualle kuin kirjastoon katsomaan ilmaista nukketeatteriesitystä. Illalla sauna ja sitten putkeen Monk, uutiset, Läpiveto ja Uutisvuoto sohvalla röhnöttäen. Tätä en ihan heti vaihtaisi johonkin hikiseen Thaimaanmatkaan lentokoneessa käkkimisineen ja lentokentillä jonottamisineen. Sitäpaitsi sunnuntaina on kiva herätä omasta sängystä siihen aikaan kun huvittaa.

Koko edellisen kuukauden olen miettinyt liiketoimintasuunnitelmaani yötä päivää. Myös unissani. Katetuottolaskentaa, kiinteitä ja muuttuvia kustannuksia, palkkojen sivukuluja, pääomatarvetta, korkoprosentteja, alveja ja tukkuhintoja, tilitoimiston valintaa, omistussuhteiden ja yhtiömuodon vaikutusta pakollisiin kustannuksiin jne. jne.  Kuinka saadaan oikeat ihmiset mukaan hankkeeseen huijaamatta ketään. Kuinka käytetään kaikkia tähänastisessa elämässäni minulle opetettuja ja muuten vain hankittuja taitoja kaikkien hyödyksi eikä ketään vastaan. Vuoteen viereen kertyvä kirjapino oli varsin laki- ja liiketalouspainotteinen.

Miniloma onkin siis todella tarpeen. Palautin kylmästi ison pinon liiketalouden oppikirjoja kirjastoon ja lainasin tilalle puutöitä, nikkarointia ja sorvausta. Ei pidä antaa haaveiden hukkua liikaan laskelmointiin, vaikka ilman laskentaa ei haaveistakaan koskaan tule konkretiaa. Onhan minulla aina kellarin varastokopissa hätävarana jäljellä kilotolkulla Markkinointi-instituutin materiaaleja... kirjanpitoa ja katetuottolaskentaa, markkinointia ja (itsensä) johtamista...