29. helmikuuta 2008
Digi puuttuu edelleen
Ei ole vieläkään hankittuna digiboksia. Ei taida juuri nyt kaupoissa olla sellaista mallia, jonka hankimme,
jos
jonkun boksin hankimme. Aivan hyvin menee muutama päivä
vanhoja videonauhoja tutkiessa ja kirjastosta löytyy
lisää ennennäkemätöntä materiaalia.
Täytyy vielä pohtia, tarvitaanko koko
digihärpätintä, vai olisiko elämällä
jotain muutakin tarkoitusta kuin television tuijottaminen. Tai
hankkisiko vaikka edullisen DVD-soittimen, johon löytyisi
vielä laajempi valikoima ohjelmaa kirjaston hyllystä.
Uudistus se olisi DVD-soitinkin.
Uutiset nyt lukee tietsikalta ja lehdestäkin. Televisiomaksu on
kuitenkin maksettu pitkälle kesään ja sillä
hinnalla saa kuunnella aika paljon radiota, luulisin.
28. helmikuuta 2008
Kuivauskaappi vihdoin valmis
Eihän kuivauskaapin
viimeistelyyn lopulta mennytkään kuin noin puoli vuotta
meinaamiseen + puolisen tuntia varsinaiseen tekemiseen, mutta nyt se on
valmis:
Liukukiskot toimivat edelleen, joten päätylautojen mitoitus
meni oikein. Nyt hyllyjen ulosvedettävyysominaisuutta
toivottavasti tulee myös käytettyä, kun etu- ja
takalaita ovat paikoillaan, eivätkä ritilät
pääse hölskymään pois paikoiltaan. Ritilat voi
kyllä edelleen nostaa pois pölyjen pyyhkimistä varten ja
on pakkokin nostaa, sillä avohylly keittiössä on
kyllä rehellisesti sanottuna erittäin
epäkäytännöllinen keksintö.
Lisäys 29.2.2008: Ritilöiden alla on muottivanerilevyt
erityisesti sitä varten, ettei huuhteluvesi valu ritilöiden läpi
parkettilattialle hyllyn ollessa auki eli silloin kun hyllyä
täytetään kuivattavilla astioilla.
25. helmikuuta 2008
Jumppapuku
Naperojumppa on hiihtolomatauolla, joten käytin tilaisuutta
hyväkseni ja ompelin neljävuotiaalle uuden voimisteluasun.
Pari tuntia hurahti ja mieskin kävi kehumassa, kuinka on kotoisaa
nähdä vaimoa joskus naisellisissa ompelupuuhissakin
(eikä esim. saha tai vasara kädessä).

Lauantaina etsin kirjastosta Ottobren 1/2007 -numeroa, mutta se
oli lainassa. Laitoin lehden varaukseen ja heti maanantaiaamuna (eli
tänään) puhelin piippasi: Varattu lehti noudettavissa!
Siitä siis kaavat.
Kangas on samalla reissulla hankittu kuin
edellisen voimisteluasun
kangas eli hintaahan tälläkin puvulla on selkeästi alle
3 euroa. Tästä Nanson kankaasta oli alunperin tarkoitus
tulla paita minulle itselleni, mutta kyllä se on kuitenkin
parempi voimistelupukuna. Eipähän ole
röyhelöhamosesta huolimatta turhan imelän
näköinen kokonaisuus. Hameosa on tehty viidenkymmen sentin
kirpparihuivista, jonka leikkasin kahtia. Neljävuotiaan
päällä tämä on yllättävänkin
tanssillisen näköinen.
Samasta lehdestä löytyisi kivoja poikien kauluspaitojen
kaavoja yms. Pitää harkita, viitsisikö alkaa
väkertämään.
19. helmikuuta 2008
Kutsu messuille
Kauhavan Kangasaitta muisti minua kutsulla
Taikasormet-käsityömessuille.
Kiitos, kiitos! Ei tuo kahdeksan euron
pääsymaksu mikään päätähuimaava
muutenkaan olisi, mutta ehkä ei tulisi ilman kutsua
lähdettyä.
Samassa kirjekuoressa oli maininta nettikauppatarjouksesta: jäljellä olevat vanhan värikartan
Merssi-langat
puoleen hintaan. Kuten olenkin jo moneen kertaan todennut, en
todellakaan tarvitse yhtään enempää lankaa. Mutku,
mutku... Kirppareilta on vaikeata löytää kaunista
harmaata puuvillalankaa, jollaista himoitsen tunikamallista
kesäpuseroa varten. Kaupassa olen huono tarkastamaan
värjäyserien numeroita ja lopputulos on mitä sattuu, jos
ostan langat pienempinä kerinä. Neljävuotiaskin esitti
toiveen uudesta vaaleanpunaisesta puuvillaneuleesta vanhan
käydessä pieneksi.
Lipsahdin tilaamaan yhteensä kolme kartiota (= 2100 g) puuvillalankaa.
Hupsista... olen kylläkin tässä talven mittaan
vastaavasti jättänyt ostamatta kaupasta ja
postimyynnistä ainakin 15 kivaa tunikamallista puseroa vaikka
kuinka on mieli tehnyt. Langan kohdalla itsehillintä nyt sitten
petti.
Juuri nyt työn alla on purkulangasta uusi kesäpusero.
Kirpparilta ostetussa, virkatussa pitkähihaisessa puserossa ei
ollut muuta vikaa kuin että se istui päällä hieman
turhan napsakasti. Joten purkuun meni ja uusi lyhythihainen on tulossa
tilalle:
Malli on tietenkin omasta mielikuvituksesta. Puserosta tulee aiemmin
syntyneen valkoisen puuvillapuseron tapainen, mutta helmaosan teen
tähän turkoosiin pyöröpuikoilla sileää
neulomalla.
Kunpa kesällä olisi kesä ja kunpa sitä ennen
paneutuisin kilojen karistukseen yhtä suurella intohimolla kuin
bisneskuvioiden suunnitteluun. Mikä ihme siinä on, että
samaa uppiniskaista tarmoa ei muka voi suunnata oman kropan
kunnostamiseen?
14. helmikuuta 2008
Voittajan fiilikset?
Lapset mulivat isossa pyykkisaavissa ja lastenammeessa ja
leikkivät autopesua: Toinen laittaa valtavan suuret
kirppis-aurinkolasit päähänsä ja toinen sumuttaa
suihkupullolla päin naamaa. Näyttää lasien takana
kai aika samalta kuin autopesulassa.
Päivällä löysin vihdoinkin "paremman
kaupunkikassin" sivutaskusta neljä Puuha-Pete - ja Anni-hahmoa,
joiden vuoksi jouduin aikoinaan ostamaan yllättävän
monta yllättävän hintavaa suklaamunaa, kun
metsästin juuri sitä tiettyä Anni-hahmoa rintakorun
tekemistä varten... aina tuli vain kissaa ja koiraa tai
betonimyllyä. Juuri tämän vuoksi kirppareilla
myydään ja ostetaan niitä "rojupusseja", joissa on
kaikenlaista käsittämätöntä pientä
muovista lelusälää. Pussissa ei tarvitse olla kuin yksi
pitkään etsitty aarre, niin kaupaksi käy! Ei siis
kannata nakata tätäkään roinaa roskikseen.
Sitä parempaa kaupunkikassia tarvitsin, koska olin menossa
TE-keskukseen neuvottelemaan erittäin potentiaalisen tulevan
liikekumppanin kanssa pitkään ja hartaasti sorvaamastani
liiketoimintasuunnitelmasta TE-keskuksen yritystutkijan johdolla.
Täytyyhän sellaista varten naisella olla paperit
siistissä kassissa!
Kuinka kävi? Hyvin kävi. Melkein kaksi vuotta olen ideaani
kehitellyt, hionut, tutkinut, laskenut, kirjoittanut uudestaan ja
uudestaan, opiskellut lisää kaikkea tarvittavaa. Aika ei ole
mennyt hukkaan, olen oppinut ja oivaltanut paljon.
Kun pari vuotta sitten menin ideani kanssa ensimmäistä kertaa
Ensimetriin, se sai varsin tylyn vastaanoton tyyliin "pikkurouva menee
nyt vain kotiin imettelemään niitä lapsia eikä
hukkaa tärkeiden ihmisten työaikaa fantasioimalla
mistään yritysideoista ja jos nyt
välttämättä haluat yrittäjäksi
ryhtyä, niin tässä on näitä siivousketjun
franchising-esitteitä". Tuli hyvin selväksi, että ei
ole pikkulasten äidille soveliasta käytöstä
puhua ääneen kymmenien tuhansien eurojen investointitarpeista
eikä sen vaatimista liikevaihdoista. Ja minä kun vain menin
kysymään neuvoa, että mitä palasia tarvitsen
tämän idean eteenpäin viemiseen. Vastaushan oli,
että et mitään, ei kannata, ei tule onnistumaan. Ei
ikinä. Eikä varsinkaan
sinulta.
Nyt virkamies (tosin eri mies, sillä sille ensimmäiselle en
varmaan loppuikänäni kykene puhumaan asialliseen sävyyn)
totesi, että hyvin on kotityöt tehty, asiat suunniteltu ja
johtopäätökset perusteltu. Kyllä näillä
eväillä pitäisi kannattava yritys saada pystyyn ja
rahoituskin löytyä.
Kiukku siis on hyvinkin käypäistä energiaa, kun sen
sopivasti suuntaa. Mutta mitäs nyt, kun olen pitkän
puurtamisen jälkeen muodollisesti hyvitykseni saanut? Miltä
tämän pitäisi tuntua? Olen vissiin tyytyväinen.
Luulisin.
Jo siinä TE-keskuksen rappusilla pois lähtiessä
hoksasin, että tiskit odottavat edelleen kotona tiskaamista,
lattiat imuroimista, pyykit viikkaamista. Ruokaakin pitäisi jonkun
laittaa. Enkelikuoro ei ilmestynytkään laulamaan gloriaani,
vaikka paperit saivatkin ammatti-ihmisen hyväksynnän.
Seuraavaksi pitää pohtia, millainen lattiarakenne oikeasti
kestää ne tonnin (1000 kg +/- parisataa kiloa) painoiset
koneet ja mistä sellaista lattiaa löytyy tarvittavat +300
neliömetriä. Toimivaksi julistettu suunnitelma on vasta
saavutettu välietappi, tavallaan lupa jatkaa eteenpäin.
Tässä kohdassa on varmaankin hyvä henkäistä
hetki ja viettää viikonloppu kaikessa rauhassa perheen
kanssa. Täytyy edes joskus yrittää olla tyytyväinen
johonkin omaan aikaansaannokseen! Kun vain osaisi... ja kunpa
päässä olisi sellainen nappula, jolla voi vaihtaa
ajatukset kanavalta toiselle.
10. helmikuuta 2008
Shoppailua
Kävin eilen Länsi-Kirppiksellä ja shoppailin taas
oikein kunnolla. Kaksikymmentäkaksi euroa viisikymmentä
senttiä taisi vaihtaa kassalla omistajaa.
Mukaan lähti Muumi-kuvituksella varustettu sekä Luontoliiton pöllöaiheinen
lasten collegepusero, kolme siistiä lasten
teepaitaa, neljä amerikankielistä
tilkkutyölehteä, pari
hellemekkoa neljävuotiaalle, puoli kiloa uutta Victoria-
puuvilla/villalankaa
(järkyn edullisen luonnonvalkoisen hahtuvalangan sain
väännettyä irti näpeistäni), pieni
laatikollinen värikkäitä
puuhelmiä, valkoinen
huivi sekä aivan liian pieni vaaleanpunainen
mesh-neulospaita. (Edit. jäi vielä mainitsematta vaaleanpunainen tyttöjen
pusero ja harmaat
henkselit,
jotka pyöräytän peruskoneessa ja lyhennän
kolmevuotiaalle juhlahousujen kanssa pidettäviksi, ettei tarvitse
aina lainata siskon vaaleanpunaisia henkseleitä.)

Neljävuotiaan viisivuotissynttäreitä odottamaan ostin
kävelevän hevosen ja
ratsastaja-Barbien.
Ei saa kertoa neljävuotiaalle!!! Tämä on juuri sellainen
setti, jollaisen ehdottomasti kieltäydyin hankkimasta sille
joululahjaksi (ovh. noin 35-39 e, muovia, amerikanhapatusta, jne.
jne.).
Hevonen siis kävelee ihan omin avuin, vaikkakin liikunta
näyttää siltä kuin kaikissa neljässä
jalassa olisi murtumia. Äänirasiasta kuuluu laukka-askelten
klopoti klop ja se hirnuu taukoamatta. Etsin ja etsin elukasta
jonkinlaista on/off -kytkintä, mutta en löytänyt. Yritin
jopa vetää hännästä, mutta ei
siinäkään ollut katkaisijaa. Aviomies sitten huomasi,
että katkaisija on hevosen ohjaksissa: ohjat alas -> klopottaa,
ohjat ylös -> hiljenee ja seisoo paikallaan. Pelkkien omien
hoksottimien varassa toimien olisin hamaan tulevaisuuteen saakka käyttänyt
katkaisijana ristipääruuvaria, jolla paristokotelon saa auki
ja paristot pois. Melko vaivalloista...
Onneksi en saanut tällaista hevoslelua käsiini pikkutyttönä. Olisin voinut vaikka vammautua hurmiosta.
***
Siitä mesh-neulepuserosta, joka muuten oli myynnissä
nimikkeellä sifonki-pusero, tuli sitten tämmöistä
jälkeä, kun leikkasin sen kokonaan pieniksi suikaleiksi:
Vasemmalla vertailun vuoksi
aidosta Trassel-langasta
neulottu huivi, jonka sain joskus äidiltä lahjaksi
(tykkään!). Tämä plagiaattilanka vaatii vielä
hieman hienosäätöä, jos samaan
ulkonäköön pyritään. Vaaleanpunaisia
Mesh-suikaleita on vielä jäljellä ja sen kirpparilta
ostamani valkoisen huivinkin (0,20 e) aion suikaloida kokeiluja varten.

Terkkuja siskolle Ruåttiin: Tunnistatko kuvasta neulomasi
villahousut? Molemmat lapset käyttivät niitä aikansa,
kunnes ne jäivät pieniksi ja oli niihin tullut
vähän värivikaakin pesussa. Nyt niistä
lilanvärisistä villahousuista on sitten tullut hapsulankaa.
8. helmikuuta 2008
Tarkennus hapsulangan tekijöille:
Huomaa, että hapsun yli
kulkeva
ketjusilmukka pitää vetää aivan hullun kireäksi,
jotta hapsusta tulee kuvan mukainen sivusuuntaan
törröttävä hapsu. Liian löysästi
"sisäänvirkatut" hapsut eivät pysy paikoillaan kovin
hyvin. Ne törröttävät molemmin puolin ketjua,
eivätkä vain yhteen suuntaan. Unohtui mainita, sori...
7. helmikuuta 2008
Edelleen hapsulankaa
Jatkan edelleen sekä a)
hapsulangan
värkkäämistä että b) liiketoiminnan
suunnittelua. Tosin jälkimmäinen alkaa kohta kallistua
käynnistämisen puolelle, ellei jotain aivan
yllättävää estettä ilmaannu. Toistaiseksi
palaset ovat loksahtaneet paikoilleen
hämmästyttävän helposti.
Tässä sitä hapsulankaa lisää:
Ja sama lähikuvassa:
Odotan innokkaasti, että saan tämän keltaisen ja
oranssin langan tehtyä loppuun ja pääsen
siirtymään sinisiin sävyihin ja pastelliväreihin.
3. helmikuuta 2008
Efektilankaa
Arvauskilpailu! Mikä uutuuslanka on kyseessä?

Auttaako lähikuva?

Oikea vastaus: En
tiedä mitä lankaa tämä on, kun en ole tuolle
vielä nimeä keksinyt. Vasta sain tehtyä muutaman metrin.
Ei nyt sattunut olemaan vanhoja sukkahousuja tai sifonkihuiveja
leikattavaksi (pitääkin ostaa joku pikkuvikainen huivi
kirpparilta, kun kohdalle sattuu), joten käytin kokeiluun kaikkia
epämääräisiä villalankojen pätkiä,
joita on jäänyt ristipistotöistä sun muista. Luulenpa, että sifonkihuiveista tulee vielä parempaa
efektilankaa.
Kympin puikoilla tämä testilanka käyttäytyy ihan kohtuullisesti.
Hankalampiakin neulottavia on kohdalle sattunut ihan kaupasta ostettuna.
Ja sitten vielä tekotapa:
Ei siis todellakaan vaikeata, jos näpertelystä
tykkää. Pelkkiä virkattuja ketjusilmukoita ja
nukkalankoja. Nukat leikkasin noin 3-4 cm pätkiksi ja laitoin
niitä kaksi kerrallaan ketjusilmukoiden tielle eli virkkasin
ketjusilmukan nukkapätkien keskikohdan yli ja väliin viisi
ketjusilmukkaa ilman nukkaa. Väliin olisi voinut
jättää pidemmänkin pätkän
ketjusilmukoita. Silloin langasta neulottu pinta ei olisi niin paksusti
pörröistä.
Voisikohan saumurilla ommella ikäänkuin "tyhjää" ja
tönäistä välillä sinne väliin
kaikenlaista räipettä? Sikakallis
Trassel-lanka ainakin
näyttää siltä kuin se olisi tehty jotenkin siihen
tapaan.
1. helmikuuta 2008
Täydellinen miniloma
Mies talvilomalla, minulla etäopiskelupäivä
koulusta ja lapset sopivasti terveinä, että voitiin
mennä uimahalliin jo keskellä päivää,
täysin ruuhka-ajan ulkopuolella. Melko ylellistä!
Neljävuotiaan uimalasit jäivät kotiin ja sukeltelun
sijaan neljävuotiaan piti keskittyä pitämään
naamansa veden pinnan yläpuolella. Se mokoma melkein jo osaa uida
- ainakin kellukkeiden varassa. Kolmevuotiaalla oli muuten
vain hauskaa. Se söi parin tunnin uiskentelun jälkeen
puolitoista höyrymakkaraa (= 150g) ja parin desin pillimehun
kahviossa eikä tehnyt edes tiukkaa, kuulemma.
Mies ja lapset raivasivat tänään lastenhuoneen lattian
(Hurraa! Lattia näkyvissä ensimmäistä kertaa
joulusiivouksen jälkeen!), minä annoin vain
pientä
sivustatukea. Viikonlopun ruokaostokset on tehty. Huomiseksi on luvattu
lumipöperöistä säätä, joten emme
lähde kotoa muualle kuin kirjastoon katsomaan ilmaista
nukketeatteriesitystä. Illalla sauna ja sitten putkeen Monk,
uutiset, Läpiveto ja Uutisvuoto sohvalla
röhnöttäen. Tätä en ihan heti vaihtaisi
johonkin hikiseen Thaimaanmatkaan lentokoneessa käkkimisineen ja
lentokentillä jonottamisineen. Sitäpaitsi sunnuntaina on kiva
herätä omasta sängystä siihen aikaan kun huvittaa.
Koko edellisen kuukauden olen miettinyt liiketoimintasuunnitelmaani
yötä päivää. Myös
unissani. Katetuottolaskentaa, kiinteitä ja muuttuvia
kustannuksia, palkkojen sivukuluja, pääomatarvetta,
korkoprosentteja, alveja ja tukkuhintoja, tilitoimiston valintaa,
omistussuhteiden ja yhtiömuodon vaikutusta pakollisiin
kustannuksiin jne. jne. Kuinka saadaan oikeat ihmiset mukaan
hankkeeseen huijaamatta ketään. Kuinka
käytetään kaikkia tähänastisessa
elämässäni minulle opetettuja ja muuten vain hankittuja
taitoja kaikkien hyödyksi eikä ketään vastaan.
Vuoteen viereen kertyvä kirjapino oli varsin laki- ja
liiketalouspainotteinen.
Miniloma onkin siis todella tarpeen. Palautin kylmästi ison pinon
liiketalouden oppikirjoja kirjastoon ja lainasin tilalle
puutöitä, nikkarointia ja sorvausta. Ei pidä antaa
haaveiden hukkua liikaan laskelmointiin, vaikka ilman laskentaa ei
haaveistakaan koskaan tule konkretiaa. Onhan minulla aina kellarin
varastokopissa hätävarana jäljellä kilotolkulla
Markkinointi-instituutin materiaaleja... kirjanpitoa ja
katetuottolaskentaa, markkinointia ja (itsensä) johtamista...