Perhosefektin kierrätys- ja ekoilusivut

Vanha blogi huhtikuulta 2008
kierrätys ja ekoilusivut.
Tervetuloa penkomaan!

Logoa klikkaamalla pääsivulle
Tämä sivu viimeksi päivitetty
9.1.2010


Artikkelit Materiaalit Sisustus Ohjeita Haastattelut
Jouluaskartelu Pääsiäisaskartelu Muut juhlat Kuvia
Uusi blogi
Lahjaideat Virkkaus- ja neulontaohjeita Vanha blogi Linkit
Ota yhteyttä!


Huhtikuussa 2008 kirjoitettua:

Uuvuksissa
Se sanoi kyllä
Olotila
Ymmärtämättömyys
Loppukiri, lähtöviiva
Tämä domaini "myytävänä"

Omakuva

Blogaan väärin!

Kommentteja voit lähettää osoitteeseen
heidi@ perhosefekti.fi





29. huhtikuuta 2008

Tämä domaini myytävänä

Tämän viikon alkupäivät ovat kuluneet intensiivisen opiskelun parissa yrittäjäkurssilla. Pienen luokkahuoneen ilmasto on suorastaan trooppinen, kun sinne on ahtautuneena 21 ihmistä ja piirtoheitin vielä pöhisee luokan etuosassa. Nuhapöpöillä on luokassa Hullut Päivät: tänään niiskutti jo arviolta 50% läsnäolevista.

Eilen illalla laitoin uuden .fi-loppuisen domainin hakemuksen vetämään Viestintävirastoon (hakemuksen tekemiseen tarvittavat tunnukset hankin jo helmikuussa) ja tänään hakemus on jo hyväksytty. Se on  aika vakava askel siihen suuntaan, että tämä Perhosefekti-sivusto ja blogi sen myötä jähmettyvät piakkoin muistomerkiksi aiemmasta, ei-niin-erityisen-onnistuneesta, mutta erittäin opettavaisesta yrittäjyyskokeilusta.

Jos jotakuta kiinnostaa ottaa www.perhosefekti.fi -hoiviinsa ja jatkaa työtä uusilla urilla, niin ottakoon yhteyttä. Halvalla menee eli käytännössä ilmaiseksi: toivoisin vain, että vanhat sivut jäävät jonnekin taustalle olemaan niistä mahdollisesti kiinnostuneiden luettaviksi. Joku pieni, suhteellisen huomaamaton linkki "Perhosefektin vanhoille sivuille" riittäisi tarkoitukseen vallan hyvin. Muuten sivuston sisällön, ulkonäön  ja kaiken saa muuttaa uuden ylläpitäjän mielen mukaisiksi.

Tähän osoitteeseen voisi perustaa vaikka verkkokaupan, kuulkaa hyvät ihmiset! Osoite on jo valmiiksi hakukoneiden tiedossa ja kyllä täällä jonkin verran kävijöitäkin on, katsokaa vaikka vuodenvaihteen tilastoista.

Itse siirryn kehittämään (toivottavasti) pian perustettavan uuden firman sivustoa julkistuskuntoon. Sitten pitäisi saada sinnekin kävijöitä. Eiköhän se onnistu.


HUOMAUTUS 6.1.2010: Perhosefekti-domaini ei ole enää myytävänä. Uuden firman sivut tulivat valmiiksi ja olivat joitakin kuukausia myös verkossa.

Yritystoiminta ei kuitenkaan käynnistynyt, koska tuli lama. Onneksi tuli ajoissa. Oli muutamasta viikosta kiinni, etten nostanut pankista ja Finnverasta lainaa ja pistänyt kaikkea likoon. Kaikki olisi mennyt sen sileän tien. Olisi saattanut riittää konkurssinjälkeistä velkakierrettä vielä pitkälle 2020-luvulle saakka.

Jäipähän siis yksi konkurssi tekemättä. Yrittäjäkurssilta ja yleensäkin siitä firmanperustamisrumbasta saamani opit laitan jakeluun parhaani mukaan aina tilaisuuden tullen :)


LISÄYS 9.1.2010:
"Ostotarjouksia" muuten tuli muutama. Pääasiassa kyselijät olivat tahoja, jotka ilmeisesti kuvittelevat, että vakiintunut saitti vetää kävijöitä vaikka sen sisältö muutettaisiin mainostus- ja/tai rahastustarkoituksessa täysin alkuperäisestä poikkeavaksi. Kaikille olen suositellut Perhosefektin Tee itse kotisivut -ohjeiden lukemista erityisesti siltä osin, kuinka sivuille houkutellaan kävijöitä. Kävijöitä saa sillä, että tarjoaa kävijöille jotain käymisen ja linkittämisen arvoista sisältöä. Eipä juuri muilla tavoilla.


20. huhtikuuta 2008

Loppukiri, lähtöviiva

Ensi viikko on sitten viimeinen rakennusalan aikuisopiskelijana vietetty tällä erää. Teoriaosaamisen koe on tiistaina ja yrittäjäkurssi alkaa seuraavan viikon maanantaina. Rakennusalan teoriaa (betonin ominaisuuksia, tiiliä ja harkkoja, eristemateriaaleja, puunsydämen suuntia, rakennuspiirrustuksia, pintamateriaaleja jne.) on vuoden mittaan kertynyt kerrattavaksi parisen kiloa:

Opiskeltavaa materiaalia

Maanantaina ohjelma on siis siltä osin selvillä, koska viikonlopuksi kaavailemaani luku-urakkaa en ole vielä edes aloittanut ja nythän on jo sunnuntaipäivä puolivälissä. Luotan viimehetken paniikkiin.

Turkoosit riipputaskuhaalaritKäsityösisältöä pitkästä aikaa tähänkin blogiin: ompelin itselleni uudet riipputaskuhaalarit Duunari-kankaasta (6,30 e/metri)  ja hommasin omat turvakengät (40 e, ei kuvassa) siltä varalta, että koulun turvakengät pitää ensi viikolla palauttaa koululle.

Samasta kolmen metrin kangaspalasta tuli myös riipputaskuliivi ja jäljellä on vielä sen verran, että niistä saisi kenties tarkasti miettien ulkohousut kolmevuotiaalle. Jos siitä ei lastenhousuja enää tulisikaan, niin ainakin saa meikkipusseja sun muita pussukoita. Niitähän ei ole koskaan liikaa, eikös niin?

Että tässä nyt tämmöistä eleganssia lähitulevaisuutta silmälläpitäen. Haalarin väri on tarkasti harkittu värianalyysin tulosten mukaiseksi. Toivottavasti samaa turkoosia saa spray-maalina, sillä samalla värillä ajattelin ruikkia kaikki työkalut.

Ällöpinkki olisi kyllä parempi valinta noin niinkuin turvamerkintämielessä. Olen koulullakin havainnut, että 20oz:n vasarani ei ole lähtenyt enää kertaakaan kävelemään (ainakaan kovin kauas) sen jälkeen, kun teippasin sen varren räikeänpinkillä kiiltoteipillä. Lainaaja tiputtaa sen melko nopeasti kädestään lainauksen jälkeen, väri on sen verran hermostuttava. Sitäpaitsi näen jo kaukaa, missä vasarani on menossa.

Värianalyysikortit

















17. huhtikuuta 2008

Ymmärtämättömyys

Vaikka kuinka muistelen, en pysty muistamaan sellaista aikaa, että olisi ollut ihan pakko päästä matkustamaan jonnekin pelkästään matkustamisen vuoksi. Että kotona oleminen ja arkikuviot olisivat käyneet tylsiksi ja olisi ollut "pakko" tylsyyden vuoksi matkustaa. En oikein pysty ymmärtämään sellaista ratkaisumallia.

Olen kyllä matkustellut sukulaisten välillä pienestä pitäen ja ulkomaillakin on tullut käytyä. Sukulointi, työmatka tai opintomatka on kuitenkin eri asia kuin se, että on pakko päästä jonnekin kauas pois kotoa pelkästään löhöilemään.

Jos kotona on niin paha olla, että sitä pitää paeta satojen tai tuhansien kilometrien päähän, niin asialle pitää kyllä aktiivisesti tehdä jotain. Kuka sellaiseen ahdinkoon haluaisi loman jälkeen palata? Ja miksi pitäisi?

Kun elämässä ei tarkasti ajatellen ole yhtään keskenään samanlaista päivää (ei ainakaan tässä minun elämässäni), niin miten tähän voisi kyllästyä? Väsyä voi päivittäin, mutta ei sentään kyllästyä. Arkinen on hyvä. Tylsä on hyvä. Molempia  -  tasaista arkea ja tylsyyttä  -  on elämässä oikeastaan aivan liian vähän. Jännitystä ja hurjia käänteitä riittää suorastaan kyllästymiseen saakka.

Kun näkövinkkelin ruuvaa oikeaan asentoon, niin "tylsä" ja "arki" ovat täydellistä, harvinaista luksusta.

Lepäävä gorilla


16. huhtikuuta 2008

Olotila

Lapset ovat olleet alkuviikon pois tarhasta, koska nelivuotias on kehitellyt kuumetta viikonlopusta lähtien. Viimeksi eilen se kehitti heti Pikku kakkosen jälkeen 38,5 astetta puolessa tunnissa ja hehkui lasten-Panadolista huolimatta kuin pannunkylki loppuillan. Itselläkin alkavat kurkku, nenä ja korvat oireilla epäilyttävästi ja kolmevuotias on sekä uhmainen että kipeä sekin. Sen tietää siitä, että se suostuu nukkumaan päiväunet oma-aloitteisesti kotioloissa. Selvä sairauden merkki.

Väsynyt vahtikoiraOlo on nyt siis suunnilleen tämän kuvan mukainen, vaikka lonkkaluut eivät vielä noin selvästi erotukaan parin kilon painonpudotuksesta huolimatta.

Talonrakennuksen tietopuolisen osaamisen koe on 22. päivä. Pitäisi vissiin hakea koululta se vuoden aikana kertynyt paksu mapillinen opetusmateriaalia ja lukea se läpi. Toisaalta, netistäkin löytyy hyvää oppimateriaalia, jota voi opiskella tässä kotona venyessä. Tuon kun kaiken osaa ja muistaa, niin eiköhän sillä yhdestä teoriakokeesta selviä.



13. huhtikuuta 2008

Se sanoi kyllä

Finnverasta soitettiin torstaina. Niinhän siinä automaattisessa "hakemuksesi on vastaanotettu" -viestissä luvattiinkin, että viikon sisällä otetaan yhteyttä.

Ilmeisesti budjetin numerot olivat jossakin kohdassa menneet uskottavalla tavalla oikein (kaikki laskentapohjat laskevat asiat hieman eri tavalla ja eri putiikkien asiantuntijat ja neuvojat haluavat nähdä laskentatulokset eri pituisilta ajanjaksoilta), sillä Finnveran edustajan vastaus lainahakemukseen oli, että noin 3/4:lla voisivat tulla mukaan. Että jess! jess! nyt sitten tässä kohdassa. Ei tämä sen enempää taaskaan merkitse kuin "lupaa" jatkaa sitkeästi eteenpäin.

Yrittäjäkurssille olen omasta mielestäni hakenut, mutta siitäkään ei voi olla varma ennen kuin kuulee valintatuloksista. Byrokratian sokkeloissa hakemukselle voi käydä muotoseikkojen vuoksi heikosti. Huomenna tekevät siitä asiasta päätökset.

Sitä odotellessa haalin taustavoimiini aina vain lisää porukkaa ja virittelen perustettavan firman nettisivuja aina vain paremmiksi. Samalla pohjatyöllä tuotetaan myöhemmin myös käyntikortit, paperitulosteet, esitteet... kaikkia mahdollisimman kitsaasti ja mahdollisimman oikea määrä kysynnän mukaan, ei kilokaupalla valmiita painotuotteita nurkkiin makaamaan ja tiedoiltaan vanhentumaan, kuten "vanhoina hyvinä aikoina" oli tapana tehdä. Sitten painatettiin kaikki uusiksi vielä kalliimmalla, kun joku nero päätti säästää muutaman lantin puhelinkuluissa vaihtaen operaattorin vaihdoksen myötä kaikki firman numerot... toisenkin kerran parin vuoden sisään...

Nettisivujen kohdalla turvauduin ensin ammattimaiseen graafiseen suunnittelijaan, joka loi minulle alustavan yritysilmeen (Suuri kiitos sille ammattilaiselle! Olet hyvä työssäsi!) mutta loppujen lopuksi homma oli otettava omiin käsiin: joko minun täytyy pystyä päivittämään ja muokkaamaan sivustoa omilla taidoillani tai on budjetoitava niin hirveä summa ylläpitokustannuksiin, että sitä ei firman talous eivätkä aikataulut mitenkään kestä. Parempi simppeli ja toimiva, kuin kallis ja käsittämätön, sanon minä ja fläsheillä pelaajat saavat asioida ihan vaan keskenään, jos se niiden liikkuvien kuvien puutteesta on kiinni.


8. huhtikuuta 2008

Uuvuksissa

Lähetin naisyrittäjälainahakemuksen Finnveraan viime torstaina. Totesin, että budjetointi on kuin yrittäisi nastalla kiinnittää elävää kirppua seinään: tehtävä on vaikea ja on erittäin vaikeata arvioida, kuinka onnistui. Parhaimmillaankin lopputulos kuvaa monimutkaista todellisuutta yhtä suurella tarkkuudella kuin metrokartta maaston muotoja. Jos avuksi ottaa "asiantuntijan", niin kultakin asiantuntijalta irtoaa täysin erilaisia lukuja, joista osasta jopa minä osaan sanoa, että metsään menee.

Tein nyt siis apinan raivolla valmiiksi jonkinlaisen esityksen aiheesta "naisen johtaman pienyrityksen liiketoimintasuunnitelma ja budjetti" ja odottelen, mitä siitä ollaan mieltä. Ja takki on nyt kyllä tässä kohdassa tyhjä.

Vähän tässä on sellaista luopumisen haikeuttakin: Jos Finnvera näyttää vihreätä valoa jatkoneuvotteluille, joudun tavallaan luopumaan tästä Perhosefekti-sivustosta. Se jää sellaisenaan nettiin pyörimään, mutta ei enää kasva ja päivity. Aika ja energia ei yksinkertaisesti riitä kahden sivuston aktiiviseen ylläpitoon ja muun elämän pyörittämiseen.

Voi kuinka väsyttää. Ulkonakin pelkkää harmaata. Tässä kohdassa on siis hyvä hetki ryömiä peiton alle ja vain murjottaa ja kerätä voimia. Onneksi saimme kevätsiivouksen tehtyä viikonloppuna, niin ei tarvitse stressata kaikista talven sotkuista ja pölykoirista muun harmauden lisäksi.