Perhosefektin kierrätys- ja ekoilusivut

Vanha blogi lokakuulta 2007
kierrätys- ja ekoilusivut.
Tervetuloa penkomaan!

Logoa klikkaamalla pääsivulle
Tämä sivu viimeksi päivitetty
8.1.2010


Artikkelit Materiaalit Sisustus Ohjeita Haastattelut
Jouluaskartelu Pääsiäisaskartelu Muut juhlat Kuvia
Uusi blogi
Lahjaideat Virkkaus- ja neulontaohjeita Vanha blogi Linkit
Ota yhteyttä!


Lokakuussa 2007 kirjoitettua:

Ihquu
Värejä
Mukit
Lenita Airisto ja sahatavara
Liian paljon kivaa
Lisää kivaa
Leimattuja kalsareita
Valmiita 1
Ristiäislahja
Työvoimapula
Jotain opittua
Käsiteltyjä
Melkein täysi kierros
Elintarvikeväriä pesukoneessa
KILAPILU! Osallistu arvontaan
Tea Time
Valovuohi
Kirpparilöytöjä
Hieno homma!
Syyspörriäinen
 
Omakuva eräänä iltapäivänä

Blogaan väärin!

Kommentteja voit lähettää osoitteeseen
heidi@ perhosefekti.fi


Varoitus: Lokakuussa 2007 blogini on ollut melkein tyylipuhdas käsityöblogi, mutta marraskuussa tyyli tulee olemaan toisenlainen. Jos seuraat tätä blogia vain käsityöaiheiden vuoksi, tervetuloa takaisin joulukuussa. Sitä odotellessa tutustu haastattelusivustoon.
Marraskuu on blogissani armoton kapinakuukausi! 



31. lokakuuta 2007

Syyspörriäinen

Kangaskasa on saanut Tea Time -pakettinsa postista ja sähköpostin mukaan jo ehtinyt siihen tutustua. Tällainen pörröinen örkkipurkki lähti matkaan:

SyyspörriäinenSyyspörriäinen niskat nurin

Sisällä oli Mokkamestareiden minttusuklaakahvia ja Pirkka-minttusuklaapalloja. (Ei Pirkkaa hinnan vuoksi vaan siksi, että juuri ne minttusuklaapallot ovat mielestäni parhaita, mitä kaupasta löytyy.) Toivon tosiaan, että kumin haju ei kauheasti tarttunut paketin sisältöön - paras ja sopivimman kokoinen käytettävissä oleva laatikko oli Nokian kumisaappaiden pakkauslaatikko.

Sovittelin syyspörriäiselle lumiukon porkkananenää, knallihattua, pipoa. Lopulta päädyin siihen, että mahdollisimman yksinkertainen toteutus antaa eniten liikumavaraa katsojan omalle mielikuvitukselle.

Tuo Kangaskasan tekemä kahvilaukku on kyllä sen verran hieno, että Kangaskasa saattaapi saada vielä jotain teetä joululahjaksi. Mokkamestareilta kuulemma löytyy mm. After Eight -teetä....

***

Kohta on kuukausi lopussa ja 5.11. blogini täyttää vuoden. Vielä ehtii osallistua arvontaan, jossa voittomahdollisuudet ovat tällä hetkellä sangen hyvät niillä kolmella, jotka olen hyväksynyt mukaan arvontaan.

Arvontani suosiohan on ollut huima: Olen saanut 21 viestiä, joista kuitenkin olen omavaltaisesti diskvalifioinut 18 osallistujaa. Kaikki hylätyt ovat olleet keskenään liikuttavan yksimielisiä siitä, että penikseni on ihan liian pieni, toimii erittäin epäluotettavasti ja että minun pitäisi tilata jotakin tuotetta X tähän vaivaan, jotta tyttöystävättäreni pysyisivät tyytyväisinä.

Sori vaan Sheri, John, Carl, Lewis, Shawnee ja kumppanit - ette pääse mukaan arvontaan!


30. lokakuuta 2007

Kyllä nyt hymyilyttää!Hieno homma!

Olen hyvällä tuulella. Kuinkahan isoilla kirjaimilla kehtaisin kirjoittaa tämän... Satu Hassi allekirjoitti työssäoppimissopimukseni tänään aamulla.
SATU HASSI OTTI MINUT TÖIHIN!


Ja työkohdehan on luonteikas, kulttuurihistoriallisesti arvokas, aito Pispalan puutalo, joka korjataan vanhaa kunnioittaen ja kunnostaen alapohjan alusesta katonrajaan saakka. Talon uudempi osa on rakennettu 1928...

Tampereen Pispala on alun alkaenkin rajallinen alue ja siellä on jäljellä hyvin rajallinen määrä turmelematonta alkuperäistä rakennuskantaa. Samanlaista tilaisuutta vanhojen rakennustapojen opiskeluun ihminen tuskin saa kahta kertaa elämässään, joten tänään olen onnellinen!



28. lokakuuta 2007

Kirpparilöytöjä

Juu siis tänään ei ollut enegiaa lähteä kirppareita koluamaan, hyvä kun ruokaostokset saatiin tehtyä. Samalla reissulla lähti kiertoon hävyttömän iso kasa nestepakkauskartonkia, tavallista pahvia ja palautuspulloja.

Nämä ovat viime talven kirpparilöytöjä:

Neulepusero ja (entinen) pöytäliinaVioletti neulepusero on täyttä keinokuitua, mutta mukava ja ilmava päällä. Jonkun aikaa puseron löytymisen jälkeen hoksasin violetin pöytäliinan - oletan, että se on pöytäliina, koska se on hieman pieni huiviksi - eräässä pöydässä ja ostin pois. Vasta kun olin leikannut pöytäliinaan päänreiän ja huolitellut kaula-aukon reunan, hoksasin että nämähän sopivat aika kivasti yhteen. Kaunis kiitos sille, joka tuon ponchoni on alunperin virkannut. Se on todella siistiä työtä.



Lapsen neulepuseroOnneksi olkoon ja kiitokset myös sille henkilölle, joka on tämän noin 100 cm lasten neulepuseron kutonut hyvästä villalangasta. Hintaahan tuolla oli vaivaiset pari euroa, mikä on suorastaan loukkaus näin hienosta puserosta ja hyvästä materiaalista. No, pusero kumminkin sai sitä arvostavan uuden kodin. Meillä kun kaikki suvun naiset ovat kovia käsityöntekijöitä, niin villapaidoista ei todellakaan ole pulaa... tämän ostaminen oli siis verrattavissa jonkinlaiseen adoptioon.

Lasten puuvillaneulepuseroTätä (noin 120 cm:lle?) lasten puseroa kiertelin muistaakseni useampaankin kertaan ja välissä taisi olla viikkoja aikaa. Meillä kun ei ole erityistä tarvetta neulepuseroille, niitä on kyllä ennestään ja lisää tehdään tekemisen riemusta. Mutta nuo värit! Lopulta oli pakko ottaa tämä 100% puuvillaneule mukaan kassalle. Pusero on malliltaan hieman turhan leveä pituuteen nähden, mutta eiköhän se jossain välissä käytettyä tule. Minulle se toimii myös "muistilappuna", että voisin kokeilla noita väriyhdistelmiä (kaksi eri sinistä, turkoosia, valkoista ja ruskeankeltaista) ja kuviomallia joskus toiste jossain toisessa työssä. Purkaa en tätä henno, vaikka se saattoi alunperin käydä mielessä.



26. lokakuuta 2007

Valovuohi

Viime talvena ja keväällä seurasin Talo tulivuorella -blogia, jossa nuori suomalainen geologianopiskelija raportoi elämästään Islannissa. Nyt tuli mieleen vilkaista, mitä Sannille kesän jälkeen kuuluu.

Tässä nyt kävi sitten niin, että keittiössä luomu-kasvisliemikuutioilla maustettu palsternakka-lanttu-porkkana-peruna-persilja-Koskenlaskija -sosekeitto sylki tahmeita roiskeita pitkin hellaa ja lattiaa, kun unohduin ihmettelemään Valovuohen mallistoa. Ei onneksi palanut pohjaan, mutta keittiö oli kuin mini-tulivuorenpurkauksen jäljiltä. Piti vain lämmittää sitä keitonloppua vähän, että voin laittaa sekaan hiivan ja tehdä siitä makoisia sämpylöitä... nyt sitten pitää jäähtymistä odottaa jonkin aikaa, ennen kuin sen hiivan voi lisätä soseeseen. Se siitä nukkumaanmenosta tämän vuorokauden puolella.

Takaisin asiaan: Jos kuun alussa kehuin Manish Aroraa, niin kyllä täytyy samoin perustein kehua Sanniakin. Mallisto on ehjä kokonaisuus laadukkaita, omaperäisiä tuotteita hyvistä materiaaleista ja hinnatkin ovat kohdallaan. Rakkolevämekon hintaa tosin en lähde arvuuttelemaan, mutta on se mikä tahansa, niin varmasti on hintansa väärti.

Kun luova nuori ihminen kulkee oudoissa maisemissa, tutkii miljoonien vuosien ikäisiä asioita ja kehityskulkuja, valokuvaa nykyhetkeä eriskummallisissa paikoissa ja iskee sitten kätensä villaan, niin syntyy jotain... aitoa ja ehjää? Ikiaikaista? En osaa sanoin kuvata mitä kaikkea, mutta tästä vaatesuunnittelijasta varmasti kuullaan vielä.



25. lokakuuta 2007

Tea Time!

Millamin ideoiman Tea Time -vaihdon eräpäivä lähestyy. Sain oman pakettini Kangaskasalta tänään:
Tea Time -vaihtoTea Time -vaihto kuva 2
Ihanat värit laukussa ja todella kaunista työtä! Minulla on vaaleanpunaisen ja violetin kauden jälkeen alkamassa pukeutumisessa turkoosi- ja mintunvihreä kausi, luulen. Tämä kassi sopii erinomaisesti tukemaan tuota positiivista kehityskulkua. (Uskoisin, että puolisokin on mielissään kun värit joskus vaihtuvat).

Mukana tulleen kirjeen mukaan kankaat ovat peräisin USA:sta. Kaunis kiitos Kangaskasalle hienosta paketista! Voit olla varma, että kassi ei päädy pannumyssyksi, vaan otan sen käsilaukuksi kun seuraavan kerran tulee menoa teatteriin tai vaikkapa valtuustoryhmän kokoukseen...

Kahvipaketti on sekä luomua että Reilun Kaupan kahvia. Ei varmasti jää maistelematta! Myös Tiikerin päiväuni -tee tulee kyllä käytettyä  -  se tuo mieleen kadonneen nuoruuden, jolloin en vielä juonut kahvia ollenkaan, mutta teetä sitäkin enemmän.

Oma pakettini valmistui myöhään eilen illalla ja vein sen postiin samalla, kun hain Kangaskasan paketin. Hmmm... vaihtoehtoja oli niin paljon... yksinkertaisimmat ratkaisut ovat usein parhaita, mutta niihin päätyminen ottaa yllättävän paljon aikaa. Nyt valinnat on kumminkin tehty ja paketti postissa! Se valitettavasti taitaa saapua perille vasta ensi viikolla.



24. kolakuuta 2007

KILAPILU!

Lienenkö umpimielinen kitupiikki jos en järjestä arvontaa blogin yksivuotispäivien kunniaksi? Lienen. Arvonpa siis kolme joulu/talviaiheista pikkulahjaa osallistujien kesken, siis yksi kullekin voittajalle.

[Arvonta suoritettu, voittajat Anne S., Wiiks ja Sarastusta]

Leivon kyllä piakkoin kakunkin, mutta se ei ole blogin kunniaksi vaan tulee melkein kolmevuotiaalle, josta tulee kuun vaihteessa jo kolmevuotias. Yllätyksistä pitävä pääsee alla olevia kakkukuvia klikkaamalla yllättäviin paikkoihin.

Edit 25.10.2007:
Suosittelen lämpimästi varsinkin tuota kolmatta, kermalla koristeltua kakunpalaa. Melkein kolmevuotias toivoo jonkinlaista yhdistelmää kaikista: pitää olla suklaata, mansikoita, kermavaahtoa ja mielellään myös mantelilastuja ja pähkinää. Ja kauniita, värikkäitä koristeita.

SuklaakakkuSuklaakakkuSuklaakakkuSuklaakakku




23. lokakuuta 2007

Elintarvikeväriä pesukoneessa

Monta kertaa olen nähnyt kyseltävän, mahtaako koolattu (eli elintarvikeväreillä värjätty) villalanka kovastikin haalistua ajan kuluessa ja pesussa. Täsmällisiä vastauksia on näkynyt harvemmin. Tässä yksi elintarvikevärillä värjätyn langan pesukoetulos:

Koolatut lapaset ensimmäisen pesun jälkeen
Tässä tapauksessa väri tarttui lankaan mielestäni melko huonosti, mutta se mikä tarttui, se pysyi myös pesussa. Tosin tässäkin kokeessa on yksi epätarkkuus: Lanka on värjätty ruokakaupasta saatavalla nestemäisellä elintarvikevärillä, ei Koolaid-jauheella. Väriaineet ovat käsittääkseni kuitenkin samoja molemmissa tuotteissa.

Kuvassa siis lapaset mudassa ja kuravedessä uittamisen ja 40 asteen konepesuohjelman jälkeen.

Lauantaina mökille lähdettäessä mukana oli mielestäni puutteellinen määrä lämpimiä käsineitä, joten neuloin matkalla (2,5 tuntia) värjätystä purkulangasta uudet lapaset. Toinen peukku vain jäi puuttumaan, muuten aika riitti. Mökillä ollessa puolestaan alkoi tuntua siltä, että märkien ja kuivien käsineiden suhde kallistuu nopeasti märkien eduksi, joten neuloin äkkiä toiset täsmälleen samanlaiset samasta langasta.

Hyvästä langasta on hyvä tehdä - mitä lankaa tuo sitten lieneekään. Villaliivistä on purettu. Liivi maksoi kirpparilla 2,50 euroa ja siinä oli ihanat puunapit, joita himoitsin (yhden vastaavan napin hinta kaupassa voisi olla parisen euroa). Lanka on aika niukkakierteiseksi kehrättyä, ei vaikuta kovin keinokuitupitoiselta, mutta kestää silti yllättävän hienosti käsittelyä ja neulomista, eikä juurikaan näemmä huovu. Hyvä ostos tuokin.




21. lokakuuta 2007

Melkein täysi kierros

Tästä tämä blogin kirjoittaminen vuosi sitten alkoi:

Vene paketissa
Tänään voisin kirjoittaa melkein saman tekstin kuin tuolloin lähes vuosi sitten, mutta sillä erotuksella, että vaatehuone on edelleen paljon paremmassa järjestyksessä silloisen siivouksen jäljiltä ja tänään valvotaan, jotta nähdään Räikkösen voittoajo jälkilähetyksenä. Elikkäs tunnelmat ovat paljoltikin hilpeät eikä nyt mietitä siivoamista ollenkaan. Mitä nyt tiskit pitäisi tiskata loppuun ja pyykit ripustaa ennen nukkumaanmenoa.



18. lokakuuta 2007

Käsiteltyjä

Plazan Elleissä Käsityö-palstalla joku etsi (tai oli etsivinään) ohjetta otsikolla "lapsen talvi kyrpä". Hoksasi siellä ylläpitokin vihdoin asian ja kävi vähän moderoimassa. Tällaisia tilanteita varten moderaattorit ovat olemassa!

En hyväksy toisten ihmisten tekstien rääpimistä silloin, kun poistetaan yleisen ja soveliaan kielenkäytön mukaisia sanoja ja tuotenimiä enkä varsinkaan silloin, kun toisen ihmisen tekstiä muokataan, koska se sisältää muokkaajan kannalta "väärää" maailmankuvaa. Se jos mikä on fasismia. Vääriä ajatuksia vastaan on hyökättävä oikeilla ajatuksilla ja terävästi muotoilluin argumentein. Tuommoinen selkeä provosointi tuhmia sanoja käyttäen on ihan eri juttu, siihen voi puuttua.

Sitten toisenlaista käsittelyä: Tässä 900 g käsiteltyjä valkoisia Nalle-lankoja ja kuvaakin on käsitelty.
Turkoosivalkoista koolattua lankaa
Pitää nimittäin alkaa valmistautua tuon pitkään suunnittelemani haastattelusarjan aloittamiseen. Haastattelusivut tulevat olemaan ulkomuodoltaan erilaiset kuin nämä "pääsivut" ja se tarkoittaa, että minun on vihdoin opittava käyttämään netistä imuroitua ilmaista Gimp -kuvankäsittelyohjelmaa. Yllä olevasta harjoitelmasta se homma vähitellen lähtee liikkeelle.


Lankojen värjäämisestä:

Laitoin 150 gramman lankakerät vyyhdeille tuolin selkänojaa avuksi käyttäen, kastelin vyyhdit kokonaan haaleassa vedessä ja kastoin ne yksi kerrallaan Koolaid-liemeen (1 pussillinen per vyyhti). Koolaid-jauheen sekoitin noin 1 litraan melkein kiehuvaa vettä, jonka sitten kiehautin kattilassa hellalla samalla kun vyyhdin toinen pää oli liemessä värjääntymässä. Kun vesi muuttui kirkkaaksi (kaikki väri oli siis tarttunut lankaan), nostin vyyhdin vieressä odottavaan tiskivatiin, lisäsin lirauksen vettä kattilaan, kuumensin ja töräytin sekaan uuden pussillisen jauhetta. Ja eikun seuraava vyyhdinpää liemeen.

Mitä langasta tulee? En tiedä vielä. Sitä on kuitenkin riittävästi, teenpä siitä mitä tahansa.



16. lokakuuta 2007

Jotain opittua

Tänään lähti valmistumaan varastorakennus, jolla on sen verran kokoa että pohjakin tehdään kahdessa osassa. Myös seinät kuljetetaan valmiina palasina varsinaiselle pystytyspaikalle, jossa sitten vielä rakennetaan katto koko komeuden päälle.

PyörösahaIlahtuneena totesin, että kädentaidot ovat karttuneet mukavasti ainakin käsikäyttöisen pyörösahan suhteen: oli helppo verrata sellaisen henkilön jälkeen, joka kyseistä sahayksilöä käyttää ensimmäistä kertaa. Se livahtaa se teränsuojus aina alas ja vääntää vehkeen väärään asentoon, terä haukkaa sitäkin puuta jota ei pitäisi ja lopputulos on äkkiä pahasti nyrhityn näköinen.

(Kuvassa oleva saha ei liity tapaukseen)

Siltä se minunkin jälkeni näytti vielä alkukesästä. Tänään ei. Suoraan meni sahaukset enkä haukannut väärästä puusta.

Pienistä asioista on vähät ilot revittävä tässä syksyn harmaudessa.




15. lokakuuta 2007

Työvoimapula

Tuntuu kovin epäreilulta, että se puolisoista, joka elättää perheen ja tekee näin joulun alla pitkiä ja raskaita päiviä, joutuu heräämään aikaisemmin viedäkseen lapset tarhaan ennen kuin menee kahdeksaksi töihin - koska työtön, ns. koulutuksessa oleva puoliso ei ehdi lapsia viedä. Hänen on kiiruhdettava seitsemäksi bussiin ehtiäkseen kouluun tekemään ei niin yhtään mitään koko päivänä.

Koulunkäynti siis tökkii. Runsas viikko sitten lähetin opiskeluun turhautuneena neljätoista avointa työhakemusta eri firmoihin ja laitoinpa cv-nettiinkin ilmoituksen. Yhdestäkään ei ole kuulunut mitään, ei edes "kiitos mutta ei kiitos " -ilmoitusta. Sen sijaan yksi firmoista on nyt laittanut Työministeriön sivuille ilmoituksen avoinna olevasta remonttimiehen hommasta. Onneksi se oli sama firma, josta Kuningaskuluttajassakin vastikään kerrottiin ja ohjelmaa seuratessani hieman harmittelin, että ai tuollaiseenko olen tyrkyttäytymässä, pitäisiköhän sinne lähettää työhakemuksen peruutus? Olisi kuitenkin ollut turha vaiva sellaista laittaa, roskikseen on hakemukseni mennyt.

Television alueuutisissa kehuttiin viime viikolla, että nyt on rakennusalan ihmisistä semmoinen pula, että melkeinpä kotoa tullaan hakemaan oppisopimuskoulutukseen. Vitsi ei paljon tänäänkään naurattanut, kun minä 35-vuotias nainen viisikymppisen miehen kanssa asiaa pohdin. Meitä ei kumpaakaan kukaan tarvitse niin kipeästi, että töihin ottaisi. Työvoimapula koskenee vain noin 25-vuotiaita terveitä nuoriamiehiä, joilla on mieluiten parinkymmenen vuoden työkokemus ja sopivasti suhteita isäpapan rakennusfirman kautta.

Vaikka minä tässä blogissani kerron avoimesti kaikenlaisista käsittämättömistä mokista, joita opiskellessa sattuu, niin pyydän lukijaa ottamaan huomioon, että minä olen myös paljon oppinut noista tapauksista. Vaan mitäpä väliä.
Kun nyt vain jotenkin pääsisin rimpuilemaan itseni ulos tuolta koulusta. Mieluiten tutkinto taskussa, mutta ennen kaikkea ilman kolmen kuukauden karenssia.



14. lokakuuta 2007

Ristiäislahja

Tänään on veljenpojan kastejuhla. Lahja valmistui jo arkena, lapasten peukalot ja kaikki.
Sukat, lapaset ja pipo lahjapakkauksen kanssa
Laatikkoa näpräsin vielä myöhään eilen illalla, mutta valmistui sekin. Laatikon maalaus täytyi tehdä kolmeen kertaan ja vieläkin sitä voisi parannella. Tulipahan nyt kumminkin todettua, että jopa Jäätelöauton kirkkaanvärisestä jätskilaatikosta voi tehdä jotakin ihan muuta.

Keskimmäisessä kuvassa laatikko on saanut pintaansa ensimmäisen maalikerroksen.

Lahjalaatikon tekeminen kuva 1Lahjalaatikon tekeminen kuva 2Lahjalaatikon tekeminen kuva 3


Vinkki, vinkki:
Joululahjoille ehtii vielä tehdä kunnon laatikot, joihin voi jälkikäteen pakata vaikkapa joulukoristeita seuraavaa joulua odottamaan. Kunnon laatikoista ei jää lahjapaperiroskaa lattioille seilaamaan ja roskista tukkimaan.


Sitten sarjassamme "Sukissa on eroa" vertailun vuoksi mummin lapsenlapsilleen kutomat hienot islantilaissukat, jotka ovat odottaneet aikaansa ja ovat vihdoin tänä talvena käytössä. Minähän en tuollaisia saa aikaan, enkä lähde edes yrittämään. Kiva kun joku osaa!

Mallin alkuperää en tiedä, mutta jos joku innostuu tuollaisia neulomaan, voin sen selvittää.
Islantilaissukat 10



13. lokakuuta 2007

Valmiita 1

Keijupuku takaaKeijupuku edestä
Keijupuvun hame on vauhdissa nätimpi kuin kuvissa, ihan totta. Kangas koko pukuun maksoi alle 3 euroa - en ole varma hinnasta, kun ostin samalla itselleni Nanson teepaitakankaan ja koko satsi maksoi sen kolme euroa Tritexissä (lähin kangasputiikki).

[Huomautus 14.10.2007: Yritin ensin tehdä puvun aiemmin mainitsemastani huippuvihreästä kiiltokankaasta, mutta se osoittautui mahdottomaksi. Materiaaliin tuli silmäpakoja kuin sukkahousuihin eikä se oikein osannut liikkua oikeaan suuntaan paininjalan alla. Muistui vähitellen mieleen, miksi kyseinen kangas on jäänyt käyttämättä.]

Riekalehame syntyi kankaan jäänteistä sen jälkeen, kun olin kirjastosta lainatun Ottobre 1/2007:n kaavoilla ommellut jumppapuvun ja trikoohousut. Noita voi (ilman tuota irrallista hametta) käyttää myös ihan tavallisena jumppa-asuna naperojumpassa.

Uusien verhojen ompelusta jäi pari suikaletta hyvää, napakkaa kangasta,  ja sain vihdoin aikaiseksi ommella niistä uuden tilavan kauppakassin:

Uudet verhotUusi kauppakassi
Jäähyväiset muovipusseille! Jos ei ihan heti kokonaan (niitä on kaappeihin kertynyt luvattoman paljon), niin mahdollisimman usein kumminkin. Kassin ruskeat kahvat tein pöytäliinan ompelusta ylijääneistä suikaleista. Samasta kankaasta tuli myös syysvaatteet. Että olikin hyvä hankinta tuo kangas! Ja sitä on vieläkin jäljellä.



11. lokakuuta 2007

Leimattuja kalsareita

Leimattuja kalsareita

Ovatko nämä nyt sitten hienoja? Lasten mielestä ovat ja niistä oli kivaa osallistua painamiseen/leimailuun. Itse totean, että nämä vaatisivat hieman enemmän viitseliäisyyttä vapaalla kädellä siveltimen kanssa, jotta kuvista tulisi oikeasti kivan näköisiä. Tuohon punaiseen lentokonelaivueeseen ainakin on pakko lisätä keltaista ikkunoihin, kunhan punainen väri on kunnolla kuivunut. Muuten nuo näyttävät enemmän veritahroilta kuin lentokoneilta.

Kulutustavaraa, nuo kalsarit, joten tuskin nämä vuosikausia kummittelevat vaatekaapissa. Eikä niin haittaa, vaikka kuvat pesussa vähän kulahtaisivat.
Tulipahan kokeiltua.

Lisäys 8.1.2010: Kalsarinpainantakokeilu jätti ilmeisesti muistijäljen tuolloin noin kolmevuotiaan poikalapsen mieleen, koska se vielä viime kesänä teki kalsareihinsa uusia painatuksia löydettyään leimasimet jostakin laatikon pohjalta. Hienoja tuli  -  harmi vain, että poika käytti painamiseen vesivärejä.



10. lokakuuta 2007, myöhemmin

Lisää kivaa

Aina jotain unohtuu:

7. Tea Time -vaihtoon se käsintehty juttu. Lähtökohta on valmiina, kun vain osaisi päättää mihin suuntaan sitä lähtee viemään. Marle ja Wiiks jo avasivat pelin. Wiiks vei sanat suusta ja jalat alta avausvedollaan. Tuon kanssa on paha kilpailla, siinä on nero työssään.

8. Reunapitsi kohta kolmevuotiaan kylpypyyhkeeseen. Pitäisi olla sen verran miehekkään näköinen, että se kehtaa samaa pyyhettä käyttää vielä aikuisenakin. Neljävuotias jo omansa saikin.

9. Paperikulho, narubanaaneja ja joulukranssi Vihreään Lankaan - valmistettuna Vihreästä Langasta. Haastan tässä ohimennen kaikki muutkin paperijutuista kiinnostuneet tekemään saman (jos ei ole tuota lehteä materiaaliksi, niin sitten matskua muusta sanomalehtipaperista) eli lähettämään paperitaideteoksensa em. toimitukseen. Ja haastan myös Vihreän Langan julkaisemaan kuvat tuotoksista.

Nyt siirryn suhraamaan uusien leimasimien ja akryylivärien kanssa.



10. lokakuuta 2007

Liian paljon kivaa

Olemme toista päivää lasten kanssa räkätaudissa kotona. Kerrankin tulee tehtyä kotitöitä, vaikka turhan runsaasti aikaa onkin vierähtänyt netin ääressä. Olen yrittänyt etäopiskella rakennusasioita, mutta aina lipsahtanut lopulta selailemaan neule- ja käsityöblogeja sekä rakkaimpia keskustelupalstojani (YSV, Ellit, Suomi24).

Lisäksi keskeneräiset käsityöprojektit tursuilevat sinne tänne:

1. Tilasin viime perjantaina Muksuaitasta lisää Koolaidia, tällä kertaa reippaamman satsin Berry blueta, ja alkuviikon olen juossut postilaatikolla kolme kertaa päivässä tarkastamassa, joko se tuli. Ei tullut tänäänkään, harmi. Ruokakaupasta ostin värjättäväksi 900 grammaa vitivalkoista Nallea (avainlipputuote!) ja olen värejä odotellessani laittanut Nallea vyyhdille.

2. Viikonloppuna on veljenpojan ristiäiset ja olen kutonut lahjaksi sukka+tumppu+piposettiä Seitsemästä veljeksestä. Tuleepahan ainakin lämmintä. Pipon olen nyt purkanut kahdesti, kun ei meinaa millään tulla sellaista pipon ja tonttulakin risteytystä, joka minulla on mielessä. Lisäksi huomaan, että langanpäättelyäkin vastenmielisempää on peukaloiden neulominen. Kastettavan isoveljeä varten verhoilin sinisellä keinoturkiksella jalkarahin, joka toivottavasti sopii veljen isompaan huusholliin paremmin kuin meille. Se on sentään jo valmis.
Keinoturkisverhoiltu jalkarahi

3. Neljävuotiaalle pitäisi tehdä Helinä-keiju -puku, sillä sekä naperojumpassa että päiväkodissa on tiedossa naamiaiset. Kangasarkistoistani löysin riittävän määrän järkyttävän kirkkaanvihreää ja huiman kiiltävää juhlavaatekangasta, jonka olen parikymppisenä ostanut jossain kummallisessa mielenhäiriössä, mutta joka ei koskaan päätynyt vaatteeksi saakka. Vihreät siivet löytyivät kaupasta. Nekin olisi voinut tehdä itse, kierrätysmatskua (kierrelehtikansioiden suoristettua metallilankaa + tylliä) kyllä olisi. Mutku, mutku... valmiit, tosi hienot siivet maksoivat vain neljä euroa. Näin heikko on ihminen halpakrääsän edessä, hitto vie.

Leimasinsetti4. Halpakaupasta osui siipien lisäksi käsiin leimasinsetti, johon kuuluu juna- ja työkoneaiheinen muovisabluuna, neljä erilaista akryyliväriä, sivellin ja leimasinsatsi. Hintaa 1,70 euroa, jonka olisin ollut valmis pulittamaan pelkästä sabluunasta ja/tai leimasimista. Näitä täytyy kokeilla kohta kolmevuotiaan collegehousuihin. Jos onnistuu, täytyy kai hakea toinen samanlainen setti mutta erilaisilla kuva-aiheilla. Pitäisi varmaan hankkia myös oikeata kangasväriä.

5. Itsekoolatusta langasta on valmistunut melkein valmis villatakki, josta puuttuu enää toinen hiha. Miten sen loppuun tekeminen nyt voikin olla niin kiven takana?




6. Sohvapöydällä näkyy olevan jostain puuvillasekotteesta (lanka on purettu jostain kirppislöydöstä) neulottu puolivalmis huivintekele kaveriksi uudelle syystakille. Tuo lanka ei tule riitämään koko huiviin vaan siihen on tehtävä virkattu pitsireunus jollain muulla langalla. No, purkulankaa tässä taloudessa kyllä riittää.

Siinäpä niitä. Jokaisesta UFOsta (=unfinished object) saa yhden blogimerkinnän, joten eikun töihin. Vaikka eivät nuo nyt varmaan kaikki vielä tällä viikolla valmistu
Neulekori

7. lokakuuta 2007

Lenita Airisto ja sahatavara

Lenita on julkaissut taas uuden kirjan vaikka edellisissäkin riittää vielä pureskeltavaa pitkäksi aikaa. Kun tässä maassa on kumminkin harvassa isoa bisnestä, niin Lenitan opit on varmaankin tarkoitettu sovellettaviksi jokanaisen elämään. No sovelletaan.

Männäviikolla tuhosin järjettömällä tavalla noin kuudensadan (600!) euron arvosta höylättyä puutavaraa. Jos päälle laskettaisiin hukkaan mennyt työaika oikealla työmaalla, asian korjaamiseen kuluva aika kuljetuksineen ja uuden tavaran hankintakustannuksineen, tuho olisi ollut vähintäänkin luokkaa 1200 euroa. Suoritukseen meni vajaa puoli päivää. Kuinka tällainen on mahdollista?

No sehän tapahtuu vaikkapa siten, että kolmehenkisen työporukan ainoa nainen (=minä) on yliopistossa jo ensimmäisenä opiskeluvuonna  suorituksia videonauhalta analysoiden oikein useamman hengen voimin koulutettu sanomaan asiat niin, että kuulija uskoo kerrasta: NÄIN SE ON ja pulinat pois. Tämä koulutus annettiin  siltä varalta, että jonain päivänä kehityn kansainväliseksi huipputulkiksi, joka pääsee tulkkaamaan valtiomiesten ja tärkeiden bisnesihmisten puheita. Siinä ei sovi äänen väristä eikä tulkin äänestä saa kuulua arveluita eikä epävarmuutta. Kun Putin tai Halonen jotain sanoo, niin Näin Se On - myös tulkattuna.

Kun tällaisen puhekoulutuksen parhaassa oppimisiässään saanut ihminen myöhemmässä elämässään lukee paperista lukeman, tarkastaa sen useampaan kertaan kaikkien mahdollisten virheiden poissulkemiseksi ja sitten ottaa mittanauhalla väärän lukeman (piti olla 2508 mm, tuli 2058 mm), niin harha leviää tehokkaasti niihin kahteen muuhunkin, jotka luottavat sokeasti siihen, että kyllä tuo tietää, mitä tekee. No harmin paikka, kun eipä se tiedä, se vaan kuulostaa siltä kuin tietäisi.

Vaikka kaikki kolme näkevät omilla silmillään saman lukeman kerta toisensa jälkeen, näkevät vieressä paperin jossa oikea luku seisoo isoilla numeroilla kirjoitettuna, yhdelläkään ei leikkaa. Pelottavaa, eikö totta?

Lenita Airisto: NaarasenergiaTästä tullaan vihdoin Lenitaan ja naarasenergiaan. Sekä kirjoissa että mainosteksteissä viitataan kevyesti naisten kohtaamiin "pettymyksiin". Miksei Lenita selvin sanoin kerro, kuinka silloin selvitään, kun harmi ja häpeä korventaa niin lujaa, että tuntuu kuin naama irtoaisi ja sisukset menisivät ruttuun ja muuttuisivat pölyäväksi karstaksi? Ovathan nämä Paakkaset, Hämäläiset ja Airistotkin varmasti tehneet kolossaalisia virheitä, joiden hintaa ei lasketakaan sadoissa euroissa. Jotkut johtajat ovat tehneet sellaisia virheitä, että sadoilta perheiltä on mennyt elanto.

Hei esikuvanaiset, kertokaa meille perässä hiihtäville naisille, että kuinka näistä törkeistä mokista jäädään henkiin ja mistä löytyy tahtoa ja itseluottamusta yrittää tehdä yhtään mitään ikinä enää. Eikös tasa-arvo ole myös oikeutta tehdä vakavuusluokaltaan tasa-arvoisia virheitä? Vai onko niin, että naisten pitää tässäkin asiassa olla kaksinverroin täydellisiä miehiin verraten, eikä virheitä saa myöntää ettei feminismin ilosanoma kärsi imagokolhuja? Naisten johtamien yritysten parempi kannattavuus on toki iloinen uutinen. Ehkä meidän pitäisi olla pikkuisen tyytyväisiä silloinkin, kun nainen on päässyt tarpeeksi korkeaan asemaan tehdäkseen merkittävän kokoisen virheen?

JK: Kuusisataa euroa on paljon rahaa, mutta verrattuna joihinkin melko tavallisiin mokiin joita sattuu silloin tällöin pääasiassa miehille (koska heitä on alalla huomattavasti enemmän) se on pikkuraha. Paljonko maksaa, jos vaikka unohtaa rivitalon takaseinän betonielementeistä ikkuna-aukot kokonaan, raudoittaa ja valaa ne valmiiksi ilman aukkoja? Tai kun valmistalon perustukset ovatkin viisi senttiä liian kapeat siinä vaiheessa, kun taloa nostetaan paikoilleen? Tai, tai, tai... Sattuuhan näitä. Taidan olla aika suhteellisuudentajuton, kun kuvittelen omat mokani jotenkin merkittäviksi näiden rinnalla?


6. lokakuuta 2007

Mukit

Osallistun Possun kahvi/teevaihtoon. Parini Kangaskasa ehdotti, että jokainen laittaisi blogiinsa esille lempimukinsa.

Wagner-muki on noin vuoden vanha hankinta, mutta Leijonakuningas-mukin ostin halpiskrääsäkaupasta kahvitaukomukiksi töihin mennessä yli kymmenen vuotta (13 vuotta?) sitten, kun yliopistossa opiskelun aikaan istuin Keltaisessa Pörssissä naputtelemassa ilmoituksia koneelle. Tutkintoon kun kuului pakollinen ulkomailla opiskelujakso, jota varten piti ansaita rahaa.

Ja pääsinhän minä lopulta sinne Uuteen Meksikoon, Albuquerquen kautta Santa Fe:hen ja Los Alamosiin. Jopa kahteen otteeseen. Opiskelut vain jämähtivät puoleenväliin tutkintoa ja ovat siellä edelleen.
LempimukitLohjennut reuna
Monenlaista mukia kaapista löytyy ja moni muki on tullut ja mennyt, mutta näistä pidän kiinni. Vanhasta ja uudesta.

Loppuun vielä maisemapläjäys Uudesta Meksikosta. Sandia Peakin korivaunuelämys tuli koettua ja koko osavaltio on ilmeeltään todellakin jotain ihan käsittämätöntä. Vastakohtien maa.
Sandia Peak 1Sandia Peak 2Sandia Peak 3


3. lokakuuta 2007

Värejä

Kun olin pieni, meillä oli parikin äidin virkkaamaa isoa lattiatyynyä. Siis sellaisia superlonlevyillä täytettyjä isoja kiekkoja, joihin oli käytetty kaikkia mahdollisia värejä. Niiden päällä tuli katseltua muutamakin lastenohjelma, kunnes aikanaan purin ne ja käytin langat muihin töihin.
Virkattu kiekkolaukku kuva 1

Tässä kesällä virkkaamani kiekkolaukku, vähän Manish Aroran tyyliin. Vetoketju on purettu vanhoista farkuista. Kahta vastakkaista vetoketjua käyttämällä laukun saisi aukeamaan isommalta matkalta. Tämä on miniatyyriversio lapsuuden kiekkotyynyistä ja tullee palvelemaan meikki/toalettilaukkuna.
Virkattu kiekkolaukku kuva 2



2. lokakuuta 2007

Ihquu


Harvoinpa jaksan mitään vaatemuotijuttuja seurailla, pikemminkin yritän ratkaista "klassisen linjan" ja vanhenevan vartalon parhaita puolia korostavan pukeutumisen salaisuutta. Siis silloin kun ylipäätään mietin mitään (aikuisten) pukeutumisasioita - yleensä heilun vapaa-ajallakin ulkoilupuvussa tai farkuissa.

Manish Aroran suunnittelema asu Manish Aroran suunnittelema iltapuku Manish Aroran suunnittelema takki Manish Aroran suunnittelema mekko

Joskus kumminkin kolahtaa joku juttu oikein kunnolla, ja sellainen on Manish Arora. Kerrankin jotain muuta kuin aneemista seinään sulautumista. Värejä voi käyttää räväkästi ilman että homma menee retroiluksi tai räikeäksi 80-luvuksi. Tästä on hyvä ottaa mallia. Ellei sattumalta ole sijoittaa ylimääräistä 700 euroa uuteen mekkoon.

Lisää kuvia mm. Ellen sivuilla

***