30. maaliskuuta 2008
Ikkunat kuntoon
Kävin lauantaina
Annikinkadun puutalokorttelissa
perinnekorjauskurssilla opiskelemassa vanhojen ikkunoiden kunnostusta.
Eli kitinpoistoa, lasin irrotusta ja uudelleenkittaamista.
Lasitusnauloja ja erilaisia kaapimistyökaluja. Maalitietoa,
vernissa- ja öljytietoa, puutietoa. Myös pinkopahvin asennus
nähtiin työnäytöksenä. Jännää
ja hauskaa touhua, mielenkiintoisia persoonia ja hyvää
vegaanista soppaa.
Täytyy huomenna koulussa kysyä, sopisiko niille että
vietän huhtikuun alun (yrittäjäkurssia odotellessa)
vanhoja ikkunoita irrottelemalla ja kunnostamalla. Muistaakseni
opetussuunnitelmaan kuului ovien ja ikkunoiden asentaminen, eikä
siinä erikseen mainittu, pitääkö niiden olla
tuliteriä vai käyvätkö lähes satavuotiaat.
27. maaliskuuta 2008
Pöytä sileäksi
Kone vietti
korjauksessa
vain yhden illan ja aamun. Vähänkö nuo ihmettelivät
järjenjuoksuani, kun koneessa ei ollut niin
minkäänlaista palomuuria. Nyt sitten on ja vannottivat
vielä lähtiessäni, että et sitten ota sitä
pois. Mnjaa... paitsi jos se on tiellä, kun halua tehdä
jotain.
Ei kun vakavasti ottaen: on se tärkeä, enkä poista sitä omin päin.
Kaikki sähköpostit tässä
hötäkässä katosivat. Vaan eipä
hätää: tärkeät asiat tulevat vastaan
uudelleenkin, jos ovat oikeasti tärkeitä. Täytyy vain
jatkossa olla reippaampi varmuuskopioinnin kanssa. Tällä
kertaa pääsin säikähdyksellä, seuraavalla
kerralla voi käydä huonommin. Keskustelupalstan ja
näiden Perhosefekti-sivujen tiedostot ovat onneksi webbihotellin
palvelimella eivätkä kotikoneen varassa, joten niiden suojelu
on palveluntarjoajan vastuulla.
Nyt siis kaikki toimii ja alan rustaamaan lainahakemusta Finnveralle. Jännää.
***
Kuvassa on linkki. Kuvan oikeudet omistaa Katia Krafft.
25. maaliskuuta 2008
Asiantuntija-apua
Koneeni siis on hukannut tai tuhonnut
käyttäjäprofiilini. Pyhien aikana etsin ja sain
erittäin asiantuntevaa neuvontaa asian selvittämiseen, mutta
kun ongelma ei kotikonstein ratkea, niin kone lähtee nyt
ammattilaisen hoitoon. Sainpahan sentään aika hyvin selville,
mistä ongelmasta on kyse, vaikka aiheuttaja on vielä
hämärän peitossa.
Monelle voi tulla yllätyksenä, mistä sitä
asiantuntija-apua pääsiäispyhien aikana saa ja
vieläpä ilmaiseksi. Joltakin tietokonenörttipalstalta?
Ei kiitos, sieltä saa helposti tuhoisalla tavalla humoristisia
ohjeita, joilla menevät pilalle loputkin tiedostot.
Kestovaippa- ja kantoliinafoorumilta
sen sijaan löytyi asiallista ja hyvin pätevää
neuvontaa nopeasti ja sillä tavalla esitettynä, että
tällainen tavallinen koneenkäyttäjäkin
ymmärtää. Kas kun se kantoliinassa lapsiaan kuskaava
"viherpiperö hippipunkkari" ja sen puoliso voivat olla
koulutukseltaan ja ammatiltaan vaikka mitä, esim.
ohjelmistosuunnittelijoita, mikrotukihenkilöitä,
tietokoneinsinöörejä...
Äitiysloma, imetys ja hoitovapaat eivät tee ihmisestä
osaamatonta eivätkä tyhmää, mutta avaavat
asiantuntijan kokemusmaailmaa niin, että se pystyy puhumaan
tavallisen asiakkaan ymmärtämää kieltä.
Tämän voisivat työhönottajat ja muut
henkilövalinnoista vastaavat jo vähitellen hoksata. Saattaisi
kummasti tehostaa yritysten asiakaspalvelua.
Kone lähtee nyt siis hoitoon ja minä hetkeksi nettipaastolle.
Tekee varmasti hyvää minunkin ajattelulleni, vaikka
etukäteen tieto lyhytaikaisestakin
netittömyydestä vähän kylmää. Saa
nähdä, tuleeko kone takaisin hoidosta Linuxilla varustettuna
vai jatketaanko Windows 2000:lla. Saattaisi sekin avartaa ajattelua,
jos astuisi ulos mukavuusalueelta ja opettelisi tulemaan juttuun uuden
käyttöjärjestelmän kanssa vanhan tutun sijasta.
Luovuuskonsultit sun muut kehottavat harjamaan hampaat
"väärällä" kädellä ja vaihtamaan harukka
ja veitsi kädestä toiseen ajattelun irrottelemiseksi
vanhoilta ja loppuunkuljetuilta urilta. Viitsiskös kokeilla
käyttiksen kanssa samaa?
22. maaliskuuta 2008
Tiltissä (ja sp motissa)
Ei riitä, että on flunssa, vaan lyötyä
lyödään vielä lisää: Tietokone
päätti jotenkin uudistua ja esittelee minulle
käyttöjärjestelmäänsä joka
käynnistyksellä kuin suurtakin uutuutta. Ei muista
mitään aikaisemmista asetuksistani.
Sähköpostiasetukset ja varsinkin aiemmin tulleet
sähköpostit ovat motissa jossakin jonkin asetuksen takana.
Voipi mennä taas jokunen päivä ennen kuin muistan, miten
mikäkin asetus piti laittaa. Sikäli kun muistan.
Ensimmäinen koetinkivi on tämän blogimerkinnän
siirtäminen palvelimelle ftp:llä. Jos luet tätä,
niin silloin se ilmeisesti on onnistunut.
21. maaliskuuta 2008
Pääsiäistoivotukset

Rauhaisaa pitkäperjantaita kaikille.
Pääsiäisen ajasta todellakin huomaa, kuinka paljon
suomalainen (tapa)kulttuuri on elinaikanani eli viimeisten kolmen ja
puolen vuosikymmenen aikana muuttunut. Lapsuudesta on jäänyt
sellainen mielikuva, että pitkäperjantaina ei tullut
telkkarista kuin jotain aivan perusohjelmaa, kenties kirkonmenoilla
maustettuna. Radiossa soi surumusiikki. Mitään urheilu- tai
huvitapahtumia ei saanut järjestää, vaan
päivän piti olla mahdollisimman synkeä ja tylsä
kaikille, uskonnollisesta vakaumuksesta tai sen puutteesta riippumatta.
Viikolla aviomies pohti, menisikö perjantaina
jääkiekkomatsiin, jos flunssa ei aivan kauheaksi äidy.
Pikkuisen huimasi, kun tajusin, että hei, nykyään
pelataan SM-jääkiekkoa pääsiäisenäkin.
Eihän tämä ole kuin
jouluakin tärkeämpi kristillinen juhla, noin periaatteessa. Jouluna ei sentään pelata - tietääkseni.
En minä sitä sano, että synkistelyn pitäisi olla
pakollista, mutta kyllä hiljentyminen on hyvästä silloin
tällöin. Hiljentymisessä kuten urheilussa ja
hauskanpidossakin on jotenkin erilainen tunnelma, kun sitä
tehdään isolla porukalla. Voisihan sitä harrastaa
pääsiäisenä vaikka ihan retroilun merkeissä:
paluu niukalle ja ilottomalle seitkytluvulle... Ilmankos kuosit ja
värit olivat niin räväköitä, kun muuten oli
elämä niin hissunkissun etenemistä.
***
Pääsiäisnoita ei
ole minun tekemäni, mutta mielestäni aika kiva. Pää
on vissiin tehty pumpulista ja sukkahousuneuloksesta, kädet ja
vartalo isosta vyyhdistä lankaa, joka on solmittu hieman
lankatontun
tapaan. Jalat vain on jätetty solmimatta ja langanpäät
leikattu auki, jolloin niistä tulee hame ja kädet on solmittu
yhteen luudanvarren ympärille. Turkistupsu hiuksiksi ja pala
kangasta esiliinaksi ja huiviksi sekä tässä tapauksessa
askartelusilmät päähän, että näkee
lentää.
20. maaliskuuta 2008
Itsekuria ja -kuritusta
Mitä pidemmälle liiketoimintasuunnitelman kehittely edistyy,
sitä vähemmän minulla tuntuu olevan kirjoitettavaa
tänne blogiin. Kaikesta mieleen tulevasta ei nyt
yhtäkkiä olekaan soveliasta
kirjoittaa, vaan pitää tarkkaan miettiä, mitä
kenties joku minua
koskevia päätöksiä tekevä minusta ajattelee
lukemansa perusteella. Ihan kuin olisin tähänkään
saakka mitään kovin järkyttävää tai edes
erityisen mielenkiintoista täällä paljastellut.
On sellaiset tunnelmat, että on kiire vaihtaa imagoa, tai ainakin
hienosäätää olemustaan melko rankalla
kädellä. Pitää pudottaa painoa, että saa
uskottavuutta erilaisiin neuvottelupöytiin. Puhetyyliäkin on
pakko muokata korrektimpaan suuntaan. En todellakaan tiedä, kumpi
lopulta tulee olemaan kovempi ponnistus: kiloista vai kiroilusta
luopuminen.
Pitää myös miettiä, olisinko minä sellainen
"tyyppi" jonka itse ottaisin töihin omaan firmaani. Jos en, niin
millainen minun sitten pitäisi olla? Kerrankin on mahdollista
päästä kurkistamaan työhönottajan todellisia
valintakriteereitä ja muokata olemustaan ja
käyttäytymistään niiden mukaisesti.
Mitä yrityshankkeeseen tulee, hämmästyn melkein
päivittäin, että se ei ole vieläkään
kunnolla tökännyt ja tyssännyt mihinkään.
Kuinka tässä vielä käykään?
Aa-puu-va...
Yritän myös väkisin vääntää
asennettani positiiviseksi TE-keskusta ja Ensimetriä kohtaan.
Varasin jälleen uuden ajan ja tein ennen tapaamista oikein
mielikuvaharjoituksia myönteisen asenteen kehittämiseksi. Kun
on jostakin kerran saanut kunnolla kylmää vettä
niskaansa, on jatkossa automaattisesti puolustuskannalla ja minun
tapauksessani se yleensä tarkoittaa aika
hyökkäävää asennetta. Se taas ei
yhtään auta asioiden hoitamista ja levittää vain
samaa negatiivista vääristymää eteenpäin
seuraavalle vastaantulevalle virkailijalle. On siis syytä
päästä tästä asenneongelmasta mahdollisimman
nopeasti ja tehokkaasti eroon.
Menin siis nöyrästi uudelleen Ensimetriin ja tehtiin
jälleen uusi budjetti uusimpien tietojen pohjalta. Neuvojan
hämmästykseksi ja minun suureksi helpotuksekseni se oli
ensimmäiselle vuodelle jopa hieman
voitollinen. Käytännössähän tuollainen
vuosi siis menisi vähintäänkin nollille, koska sen
kokoisella ylijäämällä jo pystyy paikkaamaan
muutaman pienen yllätysmenoerän, joita melko varmasti
kuitenkin tulee. Pikkutarkalla budjetilla ja erilaisilla
ennakkoselvityksillä toki voi ja pitääkin
estää isot yllätykset.
Kävin myös pankissa, josta ollaan valmiita
antamaan edullinen laina varsinkin, jos Finnverasta tulee takaus.
Kerjäsin siellä TE-keskuksessa, että pääsisin
30 päivän pituiselle yrittäjäkurssille rustaamaan
laina- ja takaushakemuksia Finnveralle. Kurssi alkaisi huhtikuun
lopulla.
Olen sen verran kärsimätön, että vien tietenkin
asioita eteenpäin koko ajan, enkä jää odottelemaan
mitään kursseja. Kurssi toimikoon
loppuhiontapaikkana, jos sinne pääsen ja tavoite on,
että "verstas" avautuu kesäkuussa. Siihen saakka nitkutan ja
hinkkaan asioita eteenpäin vähintään yksi kysymys
ja vastaus päivässä, joka ikinen päivä.
8. maaliskuuta 2008
Tossujen arvoitus
Monet tossut olen yrittänyt väkästää eri
menetelmillä. Ei ole tullut kovin kummoisia, aina ovat jostain
kohdasta olleet oudosti pussilla tai kiristävät. Ei ole
kaavalehdistäkään sattunut silmiin jumppatossujen
ohjetta, josta olisi järkevin tekotapa ilmennyt. Ikivanhassa
Hopeanuoli-lehdessä oli joskus 1980-luvulla intiaanimokkasiinien
ohje sisäkannessa ja sitä olen muistellut, huonolla
menestyksellä.
Nyt kun nelivuotiaan tanssi-/jumppatossut alkoivat jäädä
pieniksi ja isovarpaan kohdalle alkoi muodostua reikä, tein
vihdoin viimein sen järkevän tempun eli purin niistä
isoimmat saumat ja
katsoin silmällä, kuinka ne on tehty.
Periaate selvisi harvinaisen helposti ja nopeasti. Tässä tiedoksi muillekin:

Tässä tapauksessa teen niin, että virkkaan
puuvillalangasta uuden päällisen tuon valkoisen tilalle ja
ompelen sen käsin kiinni vanhaan pohjalliseen. Virkkaamisen
aloitan keskikaaresta ja etenen kohti reunaa. Takasauma pitänee
myös ommella käsin.
Jos ja kun tämä onnistuu, se avaa aivan uusia
mahdollisuuksia: Nahka-, kumi- ja keinonahkapohjallisiahan voi ostaa
kaupasta ja niihin virkata tai ommella ihan minkälaisen
päällisen haluaa. Fleeceä, kangasta, neulosta,
virkkausta, neuletta...
Tarkemmin ajatellen, miksi ostaa pohjallisia kaupasta, kun kaapista
löytyy purettua nahkaa (peräisin kirpparilta ostetuista
nahkakalusteista, nahkavaatteista), josta voi itse leikata aina
vähän isomman pohjallisen edellistä kokoa mallina
käyttäen?
Ja miksiköhän tämänkin jutun eli tuon tossun tekotavan oivaltaminen on taas kestänyt
niin monta vuotta? Vanhan tossun purkamiseen meni noin kolme minuuttia.
***

Uuden
tossun virkkaamiseen meni vajaa tunti. Prototyyppi on tehty
kiinteillä ketjusilmukoilla paksusta puuvillalangasta 2,5 mm
koukulla, mutta ohuemmasta langasta ja pienemmällä koukulla
tähän voisi käyttää yksinkertaisia
pylväitäkin. Taidankin tehdä uuden kokeilun siten,
että kärkikaarroksessa vaadittavat lisäykset tulevat
joka kerralla samaan kohtaan niin, että niistä muodostuu
kuvio... Kunhan tätä nyt tässä hieman kehittelen,
voisin laittaa tossuista ohjeenkin ohjesivulle.
Pitäisi uusi käsityölaishaastattelukin tehdä. Pitäis, pitäis, pitäis...
6. maaliskuuta 2008
Päätin laihduttaa!

Vitsihän tuo huutomerkki on. Joka aamu, päivä ja iltahan
sitä päättää laihduttaa, oikein tiukasti ja
päättäväisestikin. Päätös huuhtoutuu
jonnekin tokkuraisen iltaväsymyksen ja monimutkaisten
arkirutiinien akanvirtaan ja sinne katoaa, heippa. Kaikki teoriatieto
aiheesta on tarkkaan opiskeltuna, tutkimustuloksia myöten, mutta
sen soveltaminen käytäntöön tuossa klo 18-24
välillä on näköjään täysin
mahdotonta omin avuin.
Eihän tämä lapsiperheen elämä oikeastaan
kauhean raskasta ole, se on vain monimutkaista. Karkeasti laskien joka
viikko pitäisi toimittaa keskimäärin 3
aanelosarkkia jostakin jonnekin, siis hankkia joku todistus jostakin
asiasta joltakin ja viedä jollekin toiselle. Keskimäärin
joka toinen viikko on joku sairaana. Omien pikkuasioiden takia
pitää vaivata kahta työssäkäyvää
lipuilla ja lapuilla, jotta kolmas ja neljäs saavat jotain
tarkastettavaa omien työpäiviensä ratoksi. Turhauttavaa.
Kyllähän minä lippuja ja lappuja pyörittelisin
palkkatöikseni, mutta kun tästä ei saa kuin
työttömyys- ja ylläpitokorvauksen.
Jälkimmäinen on kai laskettu virheellisesti mukaan perheen
tuloihin ja tarhamaksut sen summan mukaan, mikä pitäisi
korjata mutta kun
en jaksa...
siihen tarvittaisiin taas lisää paperia ja asialla
pitäisi vaivata vähän kaikkia miehen työnantajaa
myöten. EN JAKSA.
Päätin nyt siis
ulkoistaa laihdutuskuurin suunnittelun ja seurannan, kun ei siitä omin voimin näytä mitään tulevan. Tilasin 8 viikon
Mammadieetti-kurssin.
Ei ole aikaa (eikä oikeastaan ylimääräistä
rahaakaan) rampata missään laihdutusryhmissä kodin
ulkopuolella ja kotonahan se varsinainen osuus laihduttamisesta
nimenomaan tapahtuu jos tapahtuu. Kodin ulkopuolella on helppo
laihduttaa unohtamalla lompakko kotiin.
5. maaliskuuta 2008
Luin kirjan!
Nyt menee aivan niille linjoille, joita
Apunen ansiokkaasti ja oivaltavasti kritisoi jo vuosi sitten. Onneksi en ole journalisti.
Minä saan melskata, kun kirja tekee vaikutuksen. Ei ole muiden pakko lukea.

Mainostan tällä kertaa
Ulla-Maija Paavilaisen esikoisromaania
Sinulle luotu (Otava 2007). Kuten jo joku muukin amatööriarvostelija on huomannut, sen
kerrontatapa ei oikein sovi herkälle luonteelle. Tämä ei kuitenkaan tarkoita, että kirja olisi huono.
Joitakin kaikkein parhaista lukemistani kirjoista olen heitellyt
moneenkin kertaan pitkin seiniä, niin kamalaa
niiden ensilukeminen on ollut. Kesken en ole silti voinut
jättää. Jonkin ajan kuluttua olen lukenut nämä
kirjat uudelleen ja moneen kertaan, koska ne ovat
hyviä.
Sinulle luotu menee kirkkaasti näiden erinomaisten kirjojen sarjaan.
Kieleltään kirja on rujo ja karu, mutta niin on sen
päähenkilökin, naispuolinen huippujohtaja.
Tunnevammainen ei vammastaan ihmeparane missään vaiheessa.
Erikoisen lisän itse kirjaan antaa siitä kirjoitettujen
arvostelujen lukeminen.
Normaalilla tunneskaalalla varustettu lukija
yrittää väkisin löytää tunteita (esim.
kipeitä ratkaisuja, haurasta epävarmuutta) sieltä,
missä niitä yksinkertaisesti ei ole. On toisiaan seuraavia
loogisesti perusteltuja tekoja, ei "ratkaisuja" useamman vaihtoehdon
välillä, ja jos niissä jotain kipeää on, niin
sen kokee joku aivan muu kuin päähenkilö.
Toinen arvostelija
haluaa kirjan lopussa nähdä päähenkilössä
kasvua kohti inhimillisyyttä. Höpsistä, ei tule Soilesta
ihmistä, se pysyy eläimenä alusta loppuun saakka.
Eläinkin kykenee tuntemaan pelkoa ja pyrkii parittelemaan
vaistotoiminnan ajamana. Laumaeläin pyrkii lauman
hierarkiassa ylöspäin ilman vaistotoimintaa monimutkaisempia
vaikuttimia. Ilmeisesti on jopa ammattikriitikon (?) vaikeata tunnustaa
itselleen, että naisille kirjoitetussa kirjassa ei ole
mitään opetusta eikä varsinkaan onnellista loppua. On
pelkkä kuvaus asioiden kulusta ja loppu ilman
minkäänlaista liikahdusta kohti "eheyttä" tai "rakkautta".
Kolmas arvostelija
tuntee myötätuntoa, kun "naiselle osoitetaan naisen paikka"
ja loppu tuntuu "epäoikeudenmukaiselta". Minä taas sanoisin,
että tarinan päähenkilössä ei ole
mitään muuta "naisellisella" tai "miehisellä" mittapuulla mitattavaa kuin vartalo,
johon ympäröivä maailma reagoi omien
sääntöjen mukaan ja jota päähenkilö
käyttää itselleen täysin tarkoituksenmukaisella
tavalla, olipa kyseessä sitten ko. vartalossa sijaitsevat
sukuelimet tai samaiseen vartaloon sijoittuvat aivot.
Päähenkilö itse ei missään vaiheessa pidä
sukupuoltaan rajoitteena, vaan selvittää tyynesti pelin
säännöt ja toimii sen jälkeen niiden mukaan.
Täydellinen, aito tasa-arvo (samat mahdollisuudet, samat riskit)
on niin kauhistuttava näkymä, että arvostelijan
pitää piiloutua itsestäänselvyytenä pidetyn
sukupuolten epätasa-arvoisen kohtelun taakse. Jää
huomaamatta, että Soile Lajunen ei pelaa kaksilla korteilla.
Hän pelaa alusta loppuun saakka yksillä korteilla -
täsmälleen
samoilla kuin miehetkin, vaikkakin keskivertomiehellä lienee paljon
rikkaampi tunne-elämä. Kaikki muu löytyy katsojan
omista odotuksista ja mielikuvituksesta.
Hyvä kirja avaa näköalan toisen ihmisen maailmaan. Joku
kirja saa tuntemaan yhteenkuuluvuutta: juuri tuolta minustakin tuntuu,
ihan kuin minun elämästäni! Ihanaa, että en ole
ainoa!
Sinulle luotu sen sijaan näyttää, millaista olisi
olla oikeasti tunteeton ihminen, täysin häpeän ja ilon
tavoittamattomissa, täysin yksin omassa maailmassaan.
Hyvänä kirjoittajanahan pidetään yleensä
sellaista kirjoittajaa, joka osaa uskottavasti kuvata inhimillisiä
tunteita. Minä olen kyllä sitä mieltä, että
täydellisen tunteettomuuden kuvaaminen niin, että lukija
todella näkee suoraa lähetystä itselleen täysin
vieraasta maailmasta ja ajattelusta, on vähintään
yhtä taidokas saavutus.
Kenelle suosittelen: Option,
Talouselämän, Kauppalehden ynnä muiden talouslehtien
naislukijoille (uskallatteko rehellisesti tunnustaa itsellenne, miksi
näitä luette?), Annan, MeNaisten ym. naistenlehtien
lukijoille (entäs me, uskallammeko me?), autististen
henkilöiden läheisille*, läheisriippuvaisille ja
siitä toipuville,
kestovaippojen ja -siteiden käyttäjille, kuukupin
käyttäjille, liskoharrastajille ja kissaihmisille (oikeastiko
olette sitä mieltä, että ne kiintyvät teihin?).
*Omilla
omaperäisillä pelisäännöillään
pelaava ihminen voi pärjätä elämässä
yllättävän hyvin, eikä onnellisuutta voi mitata
minkään standardin mukaan.
1. maaliskuuta 2008
Kumilankaa
Alkaakohan
tämä blogi jo liikaakin keskittyä shoppailuun? Tuli
nimittäin tänään ajankohtaiseksi lähteä
aviopuolison kanssa digiboksiostoksille. Päätimme huvin vuoksi aloittaa reissun
Ylöjärveltä ja kävimme
Vahinkotavaran Myynti
Oy:ssä.
Ei siellä siis todellakaan ole mitään
digibokseja, mutta kaikkea muuta kivaa on vaikka kuinka paljon esim. ompelijoille: liimakangasnauhaa,
kuminauhaa, kankaita, turkista, terettä, neulekonelankoja (onneksi
olivat kaikki puhdasta 100% akryyliä, joten en haksahtanut edes
herkullisiin väreihin), perusnappeja jne. jne.
Kumilankaan/rypytyslankaan kumminkin sorruin:
Tätä on nyt kaapissa vajaan kilon pötkäle
yhden euron hintaan ostettuna. Vinkkinä niille, jotka
tätä blogia käsityöaiheiden vuoksi seuraavat,
että tällaisella elastisella langalla saa
ryhdistettyä löpsähtäneet hihansuut ja kaulukset
niin neuleista kuin muistakin vaatekappaleista. Neulalla vain ompelee
tätä venähtäneen joustimen taustapuolelle tai
kaksinkertaisen resorin sisään.
Mitäpä muuta? Hirmuiselle laumalle
morsiuspukuja oli käynyt joku
vahinko. Se tietysti pisti arvuuttelemaan, oliko vahinko
tapahtunut yhdelle morsiamelle kerrallaan vaiko kerralla koko
kuorma-autolastilliselle pukuja. Siitä kumminkin saisi moni
morsian itselleen hyvän puvun vaikkapa
värjäämällä, jos luonnonvalkoinen ei nappaa.
Mies harmitteli, että ollaan jo naimisissa, ja osti puvun sijaan
minulle mustat mokkanilkkurit kympillä (ovh. 69 e).
Digiboksi löytyi puoli tuntia myöhemmin seuraavasta kaupasta:
Ja eikun asentelemaan! Heti saunan jälkeen. Jos vaikka Uutisvuodoksi saataisiin telkkari pelittämään.