30. maaliskuuta 2008

Ikkunat kuntoon

Kävin lauantaina Annikinkadun puutalokorttelissa perinnekorjauskurssilla opiskelemassa vanhojen ikkunoiden kunnostusta. Eli kitinpoistoa, lasin irrotusta ja uudelleenkittaamista. Lasitusnauloja ja erilaisia kaapimistyökaluja. Maalitietoa, vernissa- ja öljytietoa, puutietoa. Myös pinkopahvin asennus nähtiin työnäytöksenä. Jännää ja hauskaa touhua, mielenkiintoisia persoonia ja hyvää vegaanista soppaa.

Täytyy huomenna koulussa kysyä, sopisiko niille että vietän huhtikuun alun (yrittäjäkurssia odotellessa) vanhoja ikkunoita irrottelemalla ja kunnostamalla. Muistaakseni opetussuunnitelmaan kuului ovien ja ikkunoiden asentaminen, eikä siinä erikseen mainittu, pitääkö niiden olla tuliteriä vai käyvätkö lähes satavuotiaat.

27. maaliskuuta 2008

Pöytä sileäksi

Kone vietti korjauksessa vain yhden illan ja aamun. Vähänkö nuo ihmettelivät järjenjuoksuani, kun koneessa ei ollut niin minkäänlaista palomuuria. Nyt sitten on ja vannottivat vielä lähtiessäni, että et sitten ota sitä pois. Mnjaa... paitsi jos se on tiellä, kun halua tehdä jotain.

Ei kun vakavasti ottaen: on se tärkeä, enkä poista sitä omin päin.


Kaikki sähköpostit tässä hötäkässä katosivat. Vaan eipä hätää: tärkeät asiat tulevat vastaan uudelleenkin, jos ovat oikeasti tärkeitä. Täytyy vain jatkossa olla reippaampi varmuuskopioinnin kanssa. Tällä kertaa pääsin säikähdyksellä, seuraavalla kerralla voi käydä huonommin. Keskustelupalstan ja näiden Perhosefekti-sivujen tiedostot ovat onneksi webbihotellin palvelimella eivätkä kotikoneen varassa, joten niiden suojelu on palveluntarjoajan vastuulla.

Nyt siis kaikki toimii ja alan rustaamaan lainahakemusta Finnveralle. Jännää.

***
Kuvassa on linkki. Kuvan oikeudet omistaa Katia Krafft.

25. maaliskuuta 2008

Asiantuntija-apua

Koneeni siis on hukannut tai tuhonnut käyttäjäprofiilini. Pyhien aikana etsin ja sain erittäin asiantuntevaa neuvontaa asian selvittämiseen, mutta kun ongelma ei kotikonstein ratkea, niin kone lähtee nyt ammattilaisen hoitoon. Sainpahan sentään aika hyvin selville, mistä ongelmasta on kyse, vaikka aiheuttaja on vielä hämärän peitossa.

Monelle voi tulla yllätyksenä, mistä sitä asiantuntija-apua pääsiäispyhien aikana saa ja vieläpä ilmaiseksi. Joltakin tietokonenörttipalstalta? Ei kiitos, sieltä saa helposti tuhoisalla tavalla humoristisia ohjeita, joilla menevät pilalle loputkin tiedostot.

Kestovaippa- ja kantoliinafoorumilta sen sijaan löytyi asiallista ja hyvin pätevää neuvontaa nopeasti ja sillä tavalla esitettynä, että tällainen tavallinen koneenkäyttäjäkin ymmärtää. Kas kun se kantoliinassa lapsiaan kuskaava "viherpiperö hippipunkkari" ja sen puoliso voivat olla koulutukseltaan ja ammatiltaan vaikka mitä, esim. ohjelmistosuunnittelijoita, mikrotukihenkilöitä, tietokoneinsinöörejä...

Äitiysloma, imetys ja hoitovapaat eivät tee ihmisestä osaamatonta eivätkä tyhmää, mutta avaavat asiantuntijan kokemusmaailmaa niin, että se pystyy puhumaan tavallisen asiakkaan ymmärtämää kieltä. Tämän voisivat työhönottajat ja muut henkilövalinnoista vastaavat jo vähitellen hoksata. Saattaisi kummasti tehostaa yritysten asiakaspalvelua.

Kone lähtee nyt siis hoitoon ja minä hetkeksi nettipaastolle. Tekee varmasti hyvää minunkin ajattelulleni, vaikka etukäteen tieto lyhytaikaisestakin netittömyydestä vähän kylmää. Saa nähdä, tuleeko kone takaisin hoidosta Linuxilla varustettuna vai jatketaanko Windows 2000:lla. Saattaisi sekin avartaa ajattelua, jos astuisi ulos mukavuusalueelta ja opettelisi tulemaan juttuun uuden käyttöjärjestelmän kanssa vanhan tutun sijasta.

Luovuuskonsultit sun muut kehottavat harjamaan hampaat "väärällä" kädellä ja vaihtamaan harukka ja veitsi kädestä toiseen ajattelun irrottelemiseksi vanhoilta ja loppuunkuljetuilta urilta. Viitsiskös kokeilla käyttiksen kanssa samaa?

22. maaliskuuta 2008

Tiltissä (ja sp motissa)

Ei riitä, että on flunssa, vaan lyötyä lyödään vielä lisää: Tietokone päätti jotenkin uudistua ja esittelee minulle käyttöjärjestelmäänsä joka käynnistyksellä kuin suurtakin uutuutta. Ei muista mitään aikaisemmista asetuksistani. Sähköpostiasetukset ja varsinkin aiemmin tulleet sähköpostit ovat motissa jossakin jonkin asetuksen takana. Voipi mennä taas jokunen päivä ennen kuin muistan, miten mikäkin asetus piti laittaa. Sikäli kun muistan.

Ensimmäinen koetinkivi on tämän blogimerkinnän siirtäminen palvelimelle ftp:llä. Jos luet tätä, niin silloin se ilmeisesti on onnistunut.

21. maaliskuuta 2008

Pääsiäistoivotukset

Rauhaisaa pitkäperjantaita kaikille.

Pääsiäisen ajasta todellakin huomaa, kuinka paljon suomalainen (tapa)kulttuuri on elinaikanani eli viimeisten kolmen ja puolen vuosikymmenen aikana muuttunut. Lapsuudesta on jäänyt sellainen mielikuva, että pitkäperjantaina ei tullut telkkarista kuin jotain aivan perusohjelmaa, kenties kirkonmenoilla maustettuna. Radiossa soi surumusiikki. Mitään urheilu- tai huvitapahtumia ei saanut järjestää, vaan päivän piti olla mahdollisimman synkeä ja tylsä kaikille, uskonnollisesta vakaumuksesta tai sen puutteesta riippumatta.

Viikolla aviomies pohti, menisikö perjantaina jääkiekkomatsiin, jos flunssa ei aivan kauheaksi äidy. Pikkuisen huimasi, kun tajusin, että hei, nykyään pelataan SM-jääkiekkoa pääsiäisenäkin. Eihän tämä ole kuin jouluakin tärkeämpi kristillinen juhla, noin periaatteessa. Jouluna ei sentään pelata  -  tietääkseni.

En minä sitä sano, että synkistelyn pitäisi olla pakollista, mutta kyllä hiljentyminen on hyvästä silloin tällöin. Hiljentymisessä kuten urheilussa ja hauskanpidossakin on jotenkin erilainen tunnelma, kun sitä tehdään isolla porukalla. Voisihan sitä harrastaa pääsiäisenä vaikka ihan retroilun merkeissä: paluu niukalle ja ilottomalle seitkytluvulle... Ilmankos kuosit ja värit olivat niin räväköitä, kun muuten oli elämä niin hissunkissun etenemistä.

***
Pääsiäisnoita ei ole minun tekemäni, mutta mielestäni aika kiva. Pää on vissiin tehty pumpulista ja sukkahousuneuloksesta, kädet ja vartalo isosta vyyhdistä lankaa, joka on solmittu hieman lankatontun tapaan. Jalat vain on jätetty solmimatta ja langanpäät leikattu auki, jolloin niistä tulee hame ja kädet on solmittu yhteen luudanvarren ympärille. Turkistupsu hiuksiksi ja pala kangasta esiliinaksi ja huiviksi sekä tässä tapauksessa askartelusilmät päähän, että näkee lentää.

20. maaliskuuta 2008

Itsekuria ja -kuritusta

Mitä pidemmälle liiketoimintasuunnitelman kehittely edistyy, sitä vähemmän minulla tuntuu olevan kirjoitettavaa tänne blogiin. Kaikesta mieleen tulevasta ei nyt yhtäkkiä olekaan soveliasta kirjoittaa, vaan pitää tarkkaan miettiä, mitä kenties joku minua koskevia päätöksiä tekevä minusta ajattelee lukemansa perusteella. Ihan kuin olisin tähänkään saakka mitään kovin järkyttävää tai edes erityisen mielenkiintoista täällä paljastellut.

On sellaiset tunnelmat, että on kiire vaihtaa imagoa, tai ainakin hienosäätää olemustaan melko rankalla kädellä. Pitää pudottaa painoa, että saa uskottavuutta erilaisiin neuvottelupöytiin. Puhetyyliäkin on pakko muokata korrektimpaan suuntaan. En todellakaan tiedä, kumpi lopulta tulee olemaan kovempi ponnistus: kiloista vai kiroilusta luopuminen.

Pitää myös miettiä, olisinko minä sellainen "tyyppi" jonka itse ottaisin töihin omaan firmaani. Jos en, niin millainen minun sitten pitäisi olla? Kerrankin on mahdollista päästä kurkistamaan työhönottajan todellisia valintakriteereitä ja muokata olemustaan ja käyttäytymistään niiden mukaisesti.

Mitä yrityshankkeeseen tulee, hämmästyn melkein päivittäin, että se ei ole vieläkään kunnolla tökännyt ja tyssännyt mihinkään. Kuinka tässä vielä käykään? Aa-puu-va...

Yritän myös väkisin vääntää asennettani positiiviseksi TE-keskusta ja Ensimetriä kohtaan. Varasin jälleen uuden ajan ja tein ennen tapaamista oikein mielikuvaharjoituksia myönteisen asenteen kehittämiseksi. Kun on jostakin kerran saanut kunnolla kylmää vettä niskaansa, on jatkossa automaattisesti puolustuskannalla ja minun tapauksessani se yleensä tarkoittaa aika hyökkäävää asennetta. Se taas ei yhtään auta asioiden hoitamista ja levittää vain samaa negatiivista vääristymää eteenpäin seuraavalle vastaantulevalle virkailijalle. On siis syytä päästä tästä asenneongelmasta mahdollisimman nopeasti ja tehokkaasti eroon.

Menin siis nöyrästi uudelleen Ensimetriin ja tehtiin jälleen uusi budjetti uusimpien tietojen pohjalta. Neuvojan hämmästykseksi ja minun suureksi helpotuksekseni se oli ensimmäiselle vuodelle jopa hieman voitollinen. Käytännössähän tuollainen vuosi siis menisi vähintäänkin nollille, koska sen kokoisella ylijäämällä jo pystyy paikkaamaan muutaman pienen yllätysmenoerän, joita melko varmasti kuitenkin tulee. Pikkutarkalla budjetilla ja erilaisilla ennakkoselvityksillä toki voi ja pitääkin estää isot yllätykset.

Kävin myös pankissa, josta ollaan valmiita antamaan edullinen laina varsinkin, jos Finnverasta tulee takaus. Kerjäsin siellä TE-keskuksessa, että pääsisin 30 päivän pituiselle yrittäjäkurssille rustaamaan laina- ja takaushakemuksia Finnveralle. Kurssi alkaisi huhtikuun lopulla.

Olen sen verran kärsimätön, että vien tietenkin asioita eteenpäin koko ajan, enkä jää odottelemaan mitään kursseja. Kurssi toimikoon loppuhiontapaikkana, jos sinne pääsen ja tavoite on, että "verstas" avautuu kesäkuussa. Siihen saakka nitkutan ja hinkkaan asioita eteenpäin vähintään yksi kysymys ja vastaus päivässä, joka ikinen päivä.

8. maaliskuuta 2008

Tossujen arvoitus

Monet tossut olen yrittänyt väkästää eri menetelmillä. Ei ole tullut kovin kummoisia, aina ovat jostain kohdasta olleet oudosti pussilla tai kiristävät. Ei ole kaavalehdistäkään sattunut silmiin jumppatossujen ohjetta, josta olisi järkevin tekotapa ilmennyt. Ikivanhassa Hopeanuoli-lehdessä oli joskus 1980-luvulla intiaanimokkasiinien ohje sisäkannessa ja sitä olen muistellut, huonolla menestyksellä.

Nyt kun nelivuotiaan tanssi-/jumppatossut alkoivat jäädä pieniksi ja isovarpaan kohdalle alkoi muodostua reikä, tein vihdoin viimein sen järkevän tempun eli purin niistä isoimmat saumat ja katsoin silmällä, kuinka ne on tehty.

Periaate selvisi harvinaisen helposti ja nopeasti. Tässä tiedoksi muillekin:


Tässä tapauksessa teen niin, että virkkaan puuvillalangasta uuden päällisen tuon valkoisen tilalle ja ompelen sen käsin kiinni vanhaan pohjalliseen. Virkkaamisen aloitan keskikaaresta ja etenen kohti reunaa. Takasauma pitänee myös ommella käsin.

Jos ja kun tämä onnistuu, se avaa aivan uusia mahdollisuuksia: Nahka-, kumi- ja keinonahkapohjallisiahan voi ostaa kaupasta ja niihin virkata tai ommella ihan minkälaisen päällisen haluaa. Fleeceä, kangasta, neulosta, virkkausta, neuletta...

Tarkemmin ajatellen, miksi ostaa pohjallisia kaupasta, kun kaapista löytyy purettua nahkaa (peräisin kirpparilta ostetuista nahkakalusteista, nahkavaatteista), josta voi itse leikata aina vähän isomman pohjallisen edellistä kokoa mallina käyttäen?

Ja miksiköhän tämänkin jutun eli tuon tossun tekotavan oivaltaminen on taas kestänyt niin monta vuotta? Vanhan tossun purkamiseen meni noin kolme minuuttia.

***

Uuden tossun virkkaamiseen meni vajaa tunti. Prototyyppi on tehty kiinteillä ketjusilmukoilla paksusta puuvillalangasta 2,5 mm koukulla, mutta ohuemmasta langasta ja pienemmällä koukulla tähän voisi käyttää yksinkertaisia pylväitäkin. Taidankin tehdä uuden kokeilun siten, että kärkikaarroksessa vaadittavat lisäykset tulevat joka kerralla samaan kohtaan niin, että niistä muodostuu kuvio... Kunhan tätä nyt tässä hieman kehittelen, voisin laittaa tossuista ohjeenkin ohjesivulle.

Pitäisi uusi käsityölaishaastattelukin tehdä. Pitäis, pitäis, pitäis...

6. maaliskuuta 2008

Päätin laihduttaa!

Vitsihän tuo huutomerkki on. Joka aamu, päivä ja iltahan sitä päättää laihduttaa, oikein tiukasti ja päättäväisestikin. Päätös huuhtoutuu jonnekin tokkuraisen iltaväsymyksen ja monimutkaisten arkirutiinien akanvirtaan ja sinne katoaa, heippa. Kaikki teoriatieto aiheesta on tarkkaan opiskeltuna, tutkimustuloksia myöten, mutta sen soveltaminen käytäntöön tuossa klo 18-24 välillä on näköjään täysin mahdotonta omin avuin.

Eihän tämä lapsiperheen elämä oikeastaan kauhean raskasta ole, se on vain monimutkaista. Karkeasti laskien joka viikko pitäisi toimittaa keskimäärin 3 aanelosarkkia jostakin jonnekin, siis hankkia joku todistus jostakin asiasta joltakin ja viedä jollekin toiselle. Keskimäärin joka toinen viikko on joku sairaana. Omien pikkuasioiden takia pitää vaivata kahta työssäkäyvää lipuilla ja lapuilla, jotta kolmas ja neljäs saavat jotain tarkastettavaa omien työpäiviensä ratoksi. Turhauttavaa. Kyllähän minä lippuja ja lappuja pyörittelisin palkkatöikseni, mutta kun tästä ei saa kuin työttömyys- ja ylläpitokorvauksen. Jälkimmäinen on kai laskettu virheellisesti mukaan perheen tuloihin ja tarhamaksut sen summan mukaan, mikä pitäisi korjata mutta kun en jaksa... siihen tarvittaisiin taas lisää paperia ja asialla pitäisi vaivata vähän kaikkia miehen työnantajaa myöten. EN JAKSA.

Päätin nyt siis ulkoistaa laihdutuskuurin suunnittelun ja seurannan, kun ei siitä omin voimin näytä mitään tulevan. Tilasin 8 viikon Mammadieetti-kurssin. Ei ole aikaa (eikä oikeastaan ylimääräistä rahaakaan) rampata missään laihdutusryhmissä kodin ulkopuolella ja kotonahan se varsinainen osuus laihduttamisesta nimenomaan tapahtuu jos tapahtuu. Kodin ulkopuolella on helppo laihduttaa unohtamalla lompakko kotiin.

5. maaliskuuta 2008

Luin kirjan!

Nyt menee aivan niille linjoille, joita Apunen ansiokkaasti ja oivaltavasti kritisoi jo vuosi sitten. Onneksi en ole journalisti. Minä saan melskata, kun kirja tekee vaikutuksen. Ei ole muiden pakko lukea.

Mainostan tällä kertaa Ulla-Maija Paavilaisen esikoisromaania Sinulle luotu (Otava 2007). Kuten jo joku muukin amatööriarvostelija on huomannut, sen kerrontatapa ei oikein sovi herkälle luonteelle. Tämä ei kuitenkaan tarkoita, että kirja olisi huono.

Joitakin kaikkein parhaista lukemistani kirjoista olen heitellyt moneenkin kertaan pitkin seiniä, niin kamalaa niiden ensilukeminen on ollut. Kesken en ole silti voinut jättää. Jonkin ajan kuluttua olen lukenut nämä kirjat uudelleen ja moneen kertaan, koska ne ovat hyviä. Sinulle luotu menee kirkkaasti näiden erinomaisten kirjojen sarjaan.

Kieleltään kirja on rujo ja karu, mutta niin on sen päähenkilökin, naispuolinen huippujohtaja. Tunnevammainen ei vammastaan ihmeparane missään vaiheessa. Erikoisen lisän itse kirjaan antaa siitä kirjoitettujen arvostelujen lukeminen.

Normaalilla tunneskaalalla varustettu lukija yrittää väkisin löytää tunteita (esim. kipeitä ratkaisuja, haurasta epävarmuutta) sieltä, missä niitä yksinkertaisesti ei ole. On toisiaan seuraavia loogisesti perusteltuja tekoja, ei "ratkaisuja" useamman vaihtoehdon välillä, ja jos niissä jotain kipeää on, niin sen kokee joku aivan muu kuin  päähenkilö.

Toinen arvostelija haluaa kirjan lopussa nähdä päähenkilössä kasvua kohti inhimillisyyttä. Höpsistä, ei tule Soilesta ihmistä, se pysyy eläimenä alusta loppuun saakka. Eläinkin kykenee tuntemaan pelkoa ja pyrkii parittelemaan vaistotoiminnan ajamana.  Laumaeläin pyrkii lauman hierarkiassa ylöspäin ilman vaistotoimintaa monimutkaisempia vaikuttimia. Ilmeisesti on jopa ammattikriitikon (?) vaikeata tunnustaa itselleen, että naisille kirjoitetussa kirjassa ei ole mitään opetusta eikä varsinkaan onnellista loppua. On pelkkä kuvaus asioiden kulusta ja loppu ilman minkäänlaista liikahdusta kohti "eheyttä" tai "rakkautta".

Kolmas arvostelija tuntee myötätuntoa, kun "naiselle osoitetaan naisen paikka" ja loppu tuntuu "epäoikeudenmukaiselta". Minä taas sanoisin, että tarinan päähenkilössä ei ole mitään muuta "naisellisella" tai "miehisellä" mittapuulla mitattavaa kuin vartalo, johon ympäröivä maailma reagoi omien sääntöjen mukaan ja jota päähenkilö käyttää itselleen täysin tarkoituksenmukaisella tavalla, olipa kyseessä sitten ko. vartalossa sijaitsevat sukuelimet tai samaiseen vartaloon sijoittuvat aivot. Päähenkilö itse ei missään vaiheessa pidä sukupuoltaan rajoitteena, vaan selvittää tyynesti pelin säännöt ja toimii sen jälkeen niiden mukaan.

Täydellinen, aito tasa-arvo (samat mahdollisuudet, samat riskit) on niin kauhistuttava näkymä, että arvostelijan pitää piiloutua itsestäänselvyytenä pidetyn sukupuolten epätasa-arvoisen kohtelun taakse. Jää huomaamatta, että Soile Lajunen ei pelaa kaksilla korteilla. Hän pelaa alusta loppuun saakka yksillä korteilla  -  täsmälleen samoilla kuin miehetkin, vaikkakin keskivertomiehellä lienee paljon rikkaampi tunne-elämä. Kaikki muu löytyy katsojan omista odotuksista ja mielikuvituksesta.

Hyvä kirja avaa näköalan toisen ihmisen maailmaan. Joku kirja saa tuntemaan yhteenkuuluvuutta: juuri tuolta minustakin tuntuu, ihan kuin minun elämästäni! Ihanaa, että en ole ainoa!

Sinulle luotu sen sijaan näyttää, millaista olisi olla oikeasti tunteeton ihminen, täysin häpeän ja ilon tavoittamattomissa, täysin yksin omassa maailmassaan. Hyvänä kirjoittajanahan pidetään yleensä sellaista kirjoittajaa, joka osaa uskottavasti kuvata inhimillisiä tunteita. Minä olen kyllä sitä mieltä, että täydellisen tunteettomuuden kuvaaminen niin, että lukija todella näkee suoraa lähetystä itselleen täysin vieraasta maailmasta ja ajattelusta, on vähintään yhtä taidokas saavutus.

Kenelle suosittelen: Option, Talouselämän, Kauppalehden ynnä muiden talouslehtien naislukijoille (uskallatteko rehellisesti tunnustaa itsellenne, miksi näitä luette?), Annan, MeNaisten ym. naistenlehtien lukijoille (entäs me, uskallammeko me?), autististen henkilöiden läheisille*, läheisriippuvaisille ja siitä toipuville, kestovaippojen ja -siteiden käyttäjille, kuukupin käyttäjille, liskoharrastajille ja kissaihmisille (oikeastiko olette sitä mieltä, että ne kiintyvät teihin?).

*Omilla omaperäisillä pelisäännöillään pelaava ihminen voi pärjätä elämässä yllättävän hyvin, eikä onnellisuutta voi mitata minkään standardin mukaan.

1. maaliskuuta 2008

Kumilankaa

Alkaakohan tämä blogi jo liikaakin keskittyä shoppailuun? Tuli nimittäin tänään ajankohtaiseksi lähteä aviopuolison kanssa digiboksiostoksille. Päätimme huvin vuoksi aloittaa reissun Ylöjärveltä ja kävimme Vahinkotavaran Myynti Oy:ssä.

Ei siellä siis todellakaan ole mitään digibokseja, mutta kaikkea muuta kivaa on vaikka kuinka paljon esim. ompelijoille: liimakangasnauhaa, kuminauhaa, kankaita, turkista, terettä, neulekonelankoja (onneksi olivat kaikki puhdasta 100% akryyliä, joten en haksahtanut edes herkullisiin väreihin), perusnappeja jne. jne. Kumilankaan/rypytyslankaan kumminkin sorruin:


Tätä on nyt kaapissa vajaan kilon pötkäle yhden euron hintaan ostettuna. Vinkkinä niille, jotka tätä blogia käsityöaiheiden vuoksi seuraavat, että tällaisella elastisella langalla saa ryhdistettyä löpsähtäneet hihansuut ja kaulukset niin neuleista kuin muistakin vaatekappaleista. Neulalla vain ompelee tätä venähtäneen joustimen taustapuolelle tai kaksinkertaisen resorin sisään.

Mitäpä muuta? Hirmuiselle laumalle morsiuspukuja oli käynyt joku vahinko. Se tietysti pisti arvuuttelemaan, oliko vahinko tapahtunut yhdelle morsiamelle kerrallaan vaiko kerralla koko kuorma-autolastilliselle pukuja. Siitä kumminkin saisi moni morsian itselleen hyvän puvun vaikkapa värjäämällä, jos luonnonvalkoinen ei nappaa. Mies harmitteli, että ollaan jo naimisissa, ja osti puvun sijaan minulle mustat mokkanilkkurit kympillä (ovh. 69 e).

Digiboksi löytyi puoli tuntia myöhemmin seuraavasta kaupasta:


Ja eikun asentelemaan! Heti saunan jälkeen. Jos vaikka Uutisvuodoksi saataisiin telkkari pelittämään.
 

***