Perhosefektin kierrätys- ja ekoilusivut

Vanha blogi tammikuulta 2007
kierrätys ja ekoilusivut.
Tervetuloa penkomaan!

Logoa klikkaamalla pääsivulle
Tämä sivu viimeksi päivitetty
7.1.2010


Artikkelit Materiaalit Sisustus Ohjeita Haastattelut
Jouluaskartelu Pääsiäisaskartelu Muut juhlat Kuvia
Uusi blogi
Lahjaideat Virkkaus- ja neulontaohjeita Vanha blogi Linkit
Ota yhteyttä!


Tässä kuussa kirjoitettua:

Vika ekaksi
Numeroita
Uusi keskustelufoorumi
Minä ja Linkola
Oikea suunta!
Lankaa
Kokouksia
Kodintekniikkaa
Vaaliponnistuksia
Rauha ja Rakkaus by Seija Somppi 2005

Blogaan väärin!

Kommentteja voit lähettää osoitteeseen
heidi@ perhosefekti.fi

26. tammikuuta 2007
Vaaliponnistuksia

VaaliliivitEn ollutkaan pitkään aikaan aplikoinut mitään, mutta muistelin, että se on kivaa. Niin se olikin, mutta paljon työläämpää kuin muistin. Tai ehkä olen alkanut vaatia itseltäni enemmän työtehoa kuin viimeksi aplikoidessani. Siitä on sentään jo yli kymmenen vuotta ja sinä aikana on tapahtunut vaikka mitä. Valmista kuitenkin tuli, vain äänestysnumero puuttuu. Numerot kerrotaan vasta helmikuun puolivälissä, joten aplikointia on tiedossa silloin lisää.

Huomenna sitten kierrätysaskarrellaan heijastimia Hervannassa Tapsantorilla ja sunnuntaina Lempäälän Manttaalitalolla. Jos kerran jotain "vaalikrääsää" pitää olla, niin olkoon sitten sellaista, että sillä on jokin henkilökohtainen merkitys mainoslahjan saajalle. Hauskaa on myös se, että heijastimien tekeminen ei juurikaan lisäkuormita ympäristöä ja lopputuote on jollain tavalla hyödyllinen. Jännittävää nähdä minkälaisia disaineja eri ihmisten käsissä syntyy. Täytyy varata digikamera mukaan ja koettaa vaikka tehdä heijastinnäyttely - joskus myöhemmin.



23. tammikuuta 2007
Kodintekniikkaa

Kun muutimme tähän asuntoon parisen vuotta sitten, kaupassa tuli mukana näppärä pikku astianpesukone, Upo pikaLahtiska 45P. Se helpotti elämää kahden pienen lapsen taloudessa oikein mukavasti, sillä pestävää riitti joka päivälle muutenkin. Ohjelmavalitsin siitä hajosi  vuosi sitten ja sen jälkeen ohjelmavalintaa on tehty työkalupakista peräisin olevilla pihdeillä. Toimi sekin ratkaisu ja tiskikone sai lisäaikaa. Tosin sitä ei sitten osannut käyttää muut kuin minä ja minunkin piti tarkkailla käyntiä, ettei ohjelma jäänyt paikalleen junnaamaan ja vettä juoksuttamaan.

Nyt mittani on tullut täyteen ja tiskikoneen on aika lähteä. Pelkään, että jos putkitukset koneen takana toimivat yhtä epäluotettavasti (eli ne on tehnyt sama taho, joka keittiön on muutenkin suunnitellut), niin kohta on korjattavana kunnon vesivauriotkin seinärakenteissa ja lattiassa.

Käsin tiskaaminen säästää energiaa suhteessa tiskikoneen käyttöön (tästä meillä on perheensisäinen neuvottelutulos) ja päätös olla hankkimatta uutta konetta vanhan tilalle säästää vielä enemmän energiaa ja luonnonvaroja. Keittiömme vain on ikävä kyllä suunniteltu täysin tuon tiskikoneen varaan. Kuivauskaapin virkaa hoitaa kapea pikkukaappi, tiskiallas on pienehkö eikä tiskipöytään ole laitettu huuhteluallasta ollenkaan. Lisäksi "tiskipöytä" on puunvärinen levy, jonka reuna on pyöristetty kätevästi, jotta roiskevesi pääsee mahdollisimman esteettä valumaan lattialle. Oikeassa tiskipöydässähän - sellaisessa himosisustajan hyljeksimässä tylsässä metallisessa, mutta ah niin käytännöllisessä - on reunoilla pieni harjanne, joka vaikeuttaa veden pääsyä lattian suuntaan. Vielä epäkäytännöllisemmän tuosta tiskipöydästä olisi saanut, kun olisi asentanut tiskialtaan pöytälevyyn kekseliäästi kupera puoli ylöspäin  -  veikkaan, että sisustuslehdet olisivat haltioissaan tästä uudesta ajattelusta.

Tehokas käsin tiskaaminen siis edellyttäisi koko kaappiseinän ja tiskipöydän uusimista. Kuinkas paljon luonnonvaroja ja energiaa se sitten söisi? Ajasta ja vaivasta nyt puhumattakaan. Tyydymme mieluummin hieman hankaliin kompromisseihin tässä tiskausasiassa ja totumme vähitellen elämään niiden kanssa. Ongelma ratkaistu!

Paitsi että koko tässä hienossa ja ylevässä energiansäästöajattelussa ja pitkien neuvottelujen tuloksena saavutetussa ratkaisumallissa on yksi pieni, mutta ratkaiseva heikko lenkki: Tulppa. Kaksivuotias söi sen. Palaset se kyllä sylki melkein kaikki pois (luulen), mutta jäljellä on vain surkea raato, joka ei pidä vettä tiskialtaassa. Uuden tiskikoneen sijasta metsästämme siis kaupoista pesualtaan tulppaa. Ilman tiskikonetta opimme kyllä elämään, mutta ilman tulppaa elämä on todellakin kauhean vaivalloista.



19. tammikuuta 2007
Kokouksia

Eilen oli Tampereen vihreiden uuden hallituksen järjestäytymiskokous ja minä olin sihteerinä. Voi voi. Jonkun asioista perillä olevan tahon täytyy vielä käydä pöytäkirja läpi ja muuttaa vähän kaikkea, jotta asiakirja sopii samaan sarjaan aiempien pöytäkirjojen kanssa. Mutta ajatushan se on tärkein, eikös juu? Olen hallituksen varajäsen eli omien laskelmieni mukaan uutena naamana opettelemassa talon tavoille. Pitää siis hypätä rohkeasti veteen ja kokeilla, onnistuuko uiminen.

Hallituksen kokouksen jälkeen oli Pirkanmaan vihreiden vaalityöryhmän kokous, jonne kansanedustajaehdokaskin oli matkalla, joten jatkoin sujuvasti sinne. Minua ei kyllä oikeasti kiinnosta mitkään vaalistrategiat, haluan vain tietää mitä voin tehdä, minä päivänä ja millä paikkakunnalla. Niitä vaalistrategioita, politikointia ja vaalikyselyjen täyttämistä varten on valittu ehdokkaat, pohtikoon ne syntyjä syviä.

Minä haluan keskittyä konkreettiseen: Pese yhdessä rouva kansanedustajaehdokkaan kanssa shoppailtu lakanakangas +60 asteessa ja ompele se huomioliiveiksi. Aplikoi liivit asianmukaisin tunnuksin. Tilaa lisää heijastinnauhaa? Hanki parsineuloja. Hommaa lisää risoja neulevaatteita huovutettavaksi. Tarkasta tarvitaanko lisää hakaneuloja. Saksitilanne? Merkitse vaalitilaisuuspäivät kalenteriin ja tarkasta lastenhoitotilanne noille päiville.

Liukenin vaalityöryhmäkokouksesta melko nopeasti. Lapset ovat yön yli hoidossa ja jos pitää valita joidenkin eduskuntavaalien ja oman miehen välillä, niin jälkimmäinen voittaa kirkkaasti. Vaalit tulevat melko varmasti aina uudestaan joka neljäs vuosi, ihan kohta on lisäksi kunnallisvaalit, mutta milloinka taas löytyy kahdenkeskistä kutuaikaa miehen kanssa? On syytä tarttua hetkeen, kun se on kohdalla.



16. tammikuuta 2007
Lankaa

Tihenevä päivitystahti ennakoi taukoa blogin kirjoittamiseen... Nyt pitää kuitenkin heittäytyä neuleblogiosastolle, kun kerrankin sillä puolella jotain tapahtuu.

Aamulla heräsin normaaliin tapaan kaksivuotiaan "Leipää!" -huuteluihin ja kolmevuotiaan "Onko tänään se päivä kun on temppukoulu?" -kyselyihin ja noin kolme minuuttia sen jälkeen soi ovikello! Kuka ihme siellä? No postimies tietenkin paketin kanssa. Saattoi se postin virkamieskin vähän hämmästyä, kun avasin oven. Miksen olisi avannut, sillä olihan minulla vaatteet päällä (iso muumiyöpaita) ja silmätkin jo melkein auki. Näin hoikassa kunnossa (jopa -1kg kuukauden alun lukemista!) olen toki entistä edustavampi vaikka säkissä, joten ei kai haittaa vaikka tukka olisi litassa? Jos se oli poikamies se postipoika, niin ehkäpä se on tämän kokemuksen jälkeen vähän vähemmän kranttu baarista ihmissuhdetta etsiessään. Kun on nyt siis tullut levennettyä vertailuasteikkoa toisesta päästä.

Kauhavan Kangasaitasta tilasin viikonloppuna 20 metriä kapeaa heijastinnauhaa ja kolme vyyhtiä Sohvi-lankaa, väri vanha roosa. Joskus tekee mieli jotain uuttakin ja päättelin, että kotimaisesta villasta tehty lanka on kaikin puolin parempi valinta kuin ulkomailla tuotettu ja tuhansia kilometrejä paikasta toiseen kuljeteltu. Pohjoismaissa lampaita kumminkin kohdellaan sellaisella tavalla, jonka minäkin ymmärrän, eikä se varmaan kotimaiselle työllisyydelle pahaa tee, jos suosii jämsäläistä kehräämöä ja kauhavalaista lankaliikettä.

Potut pottuina: Kostoksi nopeasta toimituksesta maksoin laatikosta löytyneen laskun nettipankin kautta heti. Eipä paljon kirpaissut. Seuraavaksi tilaan kilon paketin kerralla, niin ei tarvitse sen postipojankaan eestaas rampata pikkunyssäköiden kanssa!

***

Askarteluosastolla näkyy olleen kävijöitä ja paperinarun ohjetta on kyselty. Koetan saada sen tehtyä tässä pikapuoliin - kunhan ensin selvitän tuon kuvankäsittelyhomman. Mikään, ei niin mikään, ole niin kuin ennen tämän uusvanhan tietokoneen kanssa. Kaikki on nyt toisin, käyttöjärjestelmää myöten, ja sekös saa minut hämmästymään päivittäin.



15. tammikuuta 2007
Oikea suunta!

Viikkopunnituksen lukema se liikkuu sittenkin ja vielä oikeaan suuntaan: Paino on nyt x - 1kg! Tipattomalla tammikuulla voi olla tekemistä asian kanssa, vaikka sen kanssa tapahtui pieni repsahdus toissa viikonloppuna, kun oli vieraita yökylässä. Jos suuntaus on sama ensi viikollakin, niin täytyy merkitä kalenteriin vielä Humalaton Helmikuu. Joulun karkkisaalis ja leivonnaiset on nyt lopullisesti selvitetty, täytyy vain huolehtia ettei kaupasta kantaudu kotiin lisää turhia kiusauksia. Kauppaan siis vain kylläisenä, heti ruokailun jälkeen!



14. tammikuuta 2007
Minä ja Linkola

Ensin oli pula aiheista, nyt on taas runsaudenpula. Sätkynuket puvuissa keskustelivat telkkarin ajankohtaisohjelmassa lisääntyvästä sähköntarpeesta, maatalouden tulevaisuudennäkymistä ilmastonmuutoksen puristuksessa (Suomen maatalouden kilpailukyky paranee! Hieno juttu, mutta joka vuosi ei ehkä kasva mitään syötävää, ei täällä eikä missään muuallakaan) ja siitä onko oikein lyödä näille asioille hintalappuja. Tästä voisi vaahdota, mutta se olisi vain lisää pintakuohuntaa. Yhtä hedelmällistä kuin jos  kommentoisi apinoiden puuhasteluja eläintarhan häkissä. Lukekaan mieluummin Jyrki J.J. Kasvin mietteitä tästä aiheesta, hän sanoo sen takuulla fiksummin.

Minun on parempi palata jälkiäni takaisinpäin, Pentti Linkolaan. Suosittelen Linkolan kirjoituksiin tutustumista muillekin, mutta varauksella. Ne ovat äärimmäisen masentavaa luettavaa, koska Linkola on erittäin hyvä kirjoittaja. Suorastaan hengästyttävän kauniiseen luonnon kuvaamiseen ja elämän ylistykseen yhdistyy rusentavan raskas tuhon sanoma. Herkimpien lukijoiden on siis syytä varata Frendien tupla-DVD tai muuta ihanaa todellisuuspakohömppää käden ulottuville ja käyttää sitä vuorotellen tekstin lukemisen kanssa. Muuten voi käydä hassusti.

Minä huomaan monessa asiassa olevani hyvinkin "linkolalainen", mutta yhdessä suhteessa olen tasan tarkkaan häntä vastaan. Avoin fasismin ja diktatuurien ihailu nostaa minun sisuksistani esiin perimmäisen raivon ja vastustuksen. Siihen minut on kasvatettu paitsi kotona, myös punaisen teollisuuspaikkakunnan 1970-luvun päiväkodissa, jossa meille opetettiin solidaarisuutta, tasa-arvoa ja ompelua (myös sahaa ja vasaraa käytettiin ainakin kertaalleen molempia). Päähämme taottiin, että "te lapset olette maailman tulevaisuus, teidän kohtalonne on tehdä maailmasta parempi". Pikkuisen raskas tehtävänanto alle kouluikäiselle.

Tämä fasisminvastainen kasvatus jatkui 1980-luvulla Astrid Lindgrenin (esim. Mio, poikani Mio, Veljeni Leijonamieli, Peppi Pitkätossu) ja Tove Janssonin johdolla. Pelastuspartio Bernard ja Bianca, samoin kuin 101 Dalmatialaista, ovat paitsi Disney-puppua, myös opetuselokuvia aiheesta "tyrannit kumoon vastarintaliikkeen yhteistyöllä ja kekseliäisyydellä". Ihmetteleekö joku mistä kettutyttöjä tulee? Nehän ovat lapsia, jotka kasvoivat 101 dalmatialaista fanittaen ja aikuisemmiksi kasvaessaan huomasivat, että samoja asioita tapahtuu myös aikuisten oikeassa maailmassa.

1990-luvulla kasvatusvastuu siirtyi vanhalle Star Trekille, joka tuli silloin uusintana, uuden sukupolven Star Trekille (STNG), Babylon 5:lle, Deep Space Nine:lle, jne. Mistäs se Star Wars nyt kertookaan? Kapinasta diktatuuria ja tyranneja vastaan? Deep Space Nine ainakin on yksi yhteen Israelin ja Palestiinan kansojen tarinaa science fiction -kulisseissa.

Miten yksittäinen kasvava yksilö muka voisi pyristellä tällaista vapautta ihannoivaa ja diktatuurin vastaista kulttuuriryöpytystä vastaan? Edellä olevat esimerkithän ovat viihdettä! Viihde on harmitonta hömppää! Sen lisäksi tarjolla on runsaasti "oikeata", vakavasti otettavaa kulttuuritarjontaa, joka välittää aivan samaa sanomaa. Sääli, jos käytämme tätä meihin suurella vaivalla istutettua vapauden ihannointia vapaaseen itsetuhoon vapaata markkinataloutta saarnaavien marionettiapinoiden johdolla.

***
Jo riittää mouhoaminen piilokasvatuksesta.

Mainitsin aiemmassa tekstissäni, että kyllä Linkolan luennolla naurettiinkin silloin joskus 1990-luvun alussa. Koko salillinen tönköksi järkyttyneitä ihmisiä puhkesi tuskaiseen nauruun, kun luokkatoverini (tuolloin 18 v?) luennon lopussa ääni väristen esitti yleisökommenttinaan, että keskustelusta on hänen mielestään kokonaan unohdettu HIV. Olisiko siitä maailman pelastajaksi, väestönkasvun pysäyttäjäksi? Linkola - erittäin karismaattinen huokailija - huokaisi syvään ja sanoi hyvin hiljaisella äänellä, että ei, hän ei usko että HIV ja AIDS pystyy pelastamaan ihmiskuntaa.

Voi kuinka kipeästi nauru voikaan joskus sattua... naurajaan.



9. tammikuuta 2007
Uusi keskustelufoorumi

Ei se nyt niin kauhean vaikeata ole, jos oikein kovasti jotain saa päähänsä tehdä. Harmitti Idea-Arkun katoaminen vuoden vaihteessa - juuri kun se mainittiin mm. Kodin Kuvalehdessä! - sen verran, että pistin pystyyn oman foorumin parin ystävän avustuksella. Sisustus on vielä kesken, mutta seinät ovat jo pystyssä. Tervetuloa tutustumaan!


Jälkihuomio 7.1.2010:

Keskustelufoorumi kitui aikansa, kunnes turkkilaiset huligaanit hakkeroivat sen tärviölle ja poistin koko roskan. Asia tuli kuitenkin todistettua: Kuka tahansa voi perustaa oman keskustelufoorumin.




8. tammikuuta 2007
Numeroita

Venäjällä on sakkia noin 140 miljoonaa henkeä ja määrä laskee. Suomalaisia on noin 5,2 miljoonaa henkeä. Aika vähän verrattuna venäläisten määrään. Yhdysvaltojen väkiluku on noin 300 miljoonaa. Paljon enemmän kuin Venäjällä ja aika himputin paljon enemmän kuin Suomessa.

Vaan tässäpä oli ainakin minulle iso ylläri: Arvatkaapa, mikä on EU:n väkiluku? Mahtaako olla enemmän vai vähemmän kuin  Venäjällä? Vähemmän kuin Yhdysvalloissa kumminkin, koska siellä on noin hirveän paljon porukkaa, runsaat 300 miljoonaa? Oikean suuntainen vastaus on, että Euroopan Unionin jäsenvaltioiden yhteenlaskettu väkiluku on yli 450 miljoonaa.

Noita numeroita kun pyörittelee mielessään, niin  "Euroopan Unionin turvatakuut" alkaakin kuulostaa aika mukavalta johonkin epämääräiseen valtameren takaa määräiltävään NATOon verrattuna. Ja vaikka Yhdysvaltojen törsäily lyö laudalta kaikkien muiden kansojen kulutuksen (henkeä kohti), niin tuntuu oudolta ajatus, että ei meidän eurooppalaisten liikkumistapojen ja muun kulutuksen muutoksilla ole mitään merkitystä, kun Yhdysvallat kumminkin elelee ihan eri sfääreissä. Meitä on noin 150 miljoonaa kuluttajaa ja paikasta toiseen liikkujaa enemmän! 450 miljoonaa esimerkkiä köyhempien maiden asukkaille siitä, millaista on rikkaiden ihmisten hyvä elämä. Meidän eurooppalaisten on siis syytä miettiä, millaista esimerkkiä annamme. Jos 450 miljoonaa länsimaista kulttuuri-imperialismia edustavaa ihmistä on sitä mieltä, että palautuspullot ja pienmetallien kierrätys on nastaa, energiansäästölamput ja ikkunatiivisteet aika näppäriä keksintöjä ja kaukomailla lomailu melko aikansa elänyt villitys, niin eikösillä muka ole mitään vaikutusta mihinkään?

Isoista ja yleisistä numeroista pieniin ja henkilökohtaisiin numeroihin:

Sattui tämä blogin päivitys nyt maanantaille, joka on viikottainen punnituspäiväni. Paino on joulun ja loppiaisen välillä muuttunut plus miinus 0 kg eli se on edelleen joulua edeltävän ajan x (BMI= 32,42). Jos nyt kerrankin olen onnistunut välttämään painonlisäyksen joulumässäyksillä, vaikka kansakunnan keskimääräinen painonlisays näinä aikoina on 0,5 - 3 kg (tietolähteestä riippuen), niin eikös se vastaa samaa kuin jos olisin jonain muuna vuodenaikana pudottanut 0,5- 3 kg? Pitänee siis olla tyytyväinen itseensä. Taidanpa juhlia tätä saavutusta ostamalla itselleni uuden kuukausikortin kuntosalille!

Harmaan päivän iloinen ajatus: 500 grammaa ylimääräistä rasvaa kerrottuna 5,2 miljoonalla (= väkilukumme) on 2,6 miljoonaa kiloa ylimääräistä rasvaa. Onneksi minun ei tarvitse murehtia kuin omasta mikroskooppisen pienestä, hieman yli 10 kilon osuudestani. Se nyt on todellakin mitättömän vähän kokonaisuuteen verrattuna.




Hyvää alkavaa vuotta 2007!
5. tammikuuta 2007
Vika ekaks

Viimeisistä tulee ensimmäisiä, niinhän siellä Raamatussakin sanotaan. Tietsikka otti nokkiinsa sunnuntaiaamuna kun tämä piti julkaista. No, tässä se on - vain vajaan viikon verran myöhässä!

Nyt on alla uusi käytetty kone. Kiitokset ja kehut Tietokonefixille joustavasta palvelusta ja rakkaalle puolisolle rahoituksesta, sekä tietysti "Markus-sedälle", joka antoi järjestelmälle taidokkaan loppusilauksen ja pisti pelit pelittämään.


Lumiukoista: Nämä tein poikkeuksellisesti osittain uudesta langasta, mutta puolustukseksi sanottakoon, että se uusi lanka (valkoinen Tango?) on poimittu talteen tarjouskorin pohjalta vyötteensä kadottaneina, pikkuisen nuhraantuneina ja osittain purkaantuneina lankakerinä.

Hatut on tehty edesmenneestä naisten puuvillaneuleesta (UFF:n poistoale) ja kovetettu sokerilla, kaulaliinat olivat naisten villapuseroa (kirpparilta), silmät ovat tiedä häntä kuinka monta vuotta tai vuosikymmentä sitten talteen otettuja kauluspaidan nappeja (kotoa), nenät rullattu ohuesta askarteluhuovasta, jota on tullut minulle sekalaisten kangastilkkujen mukana sellainen kämmenen kokoinen palanen joskus vuosia sitten, enkä ole sitä hennonut heittää pois  -  jos vaikka joskus tarvitsisi niinkin pientä palaa.

Alakropissa on painona vanhoja ohraryynejä (toisessa kourallinen puuroriisiä) pieneen apteekin muovipussiin suljettuna ja pakettiteipillä palloksi teipattuna. Vanutäyte on käytöstä poistetusta tyynystä, joka on lopulta meni pesussa liian muhkuraiseksi nukkumakäyttöön.

Malli omasta päästä repäisty, vaikkakin otin paljolti mallia anopin tontuista. Lumiukkoidea tuli ehkä siitä, että tuo lanka (Tango?) on pörröisyydestään huolimatta älyttömän kylmää esim. kaulahuiviksi virkattuna/kudottuna.
Taustalla oleva virkattu peite on isoäitini (39 vee. oman ilmoituksensa mukaan, muut lisäävät siihen yleensä noin 40 vuotta) joululahja lapsenlapsenlapselleen tältä joululta. Se on täysmittainen torkkupeite. Toinen sai samanlaisen sinisen sävyissä.