
Vanha blogi tammikuulta 2007
|
kierrätys ja ekoilusivut.
Tervetuloa
penkomaan!
Logoa klikkaamalla pääsivulle |
Tämä
sivu viimeksi päivitetty
7.1.2010
|
26. tammikuuta 2007
Vaaliponnistuksia

En
ollutkaan pitkään aikaan aplikoinut mitään, mutta
muistelin, että se on kivaa. Niin se olikin, mutta paljon
työläämpää kuin muistin. Tai ehkä olen
alkanut vaatia itseltäni enemmän työtehoa kuin viimeksi
aplikoidessani. Siitä on sentään jo yli kymmenen vuotta
ja sinä aikana on tapahtunut vaikka mitä. Valmista kuitenkin
tuli, vain äänestysnumero puuttuu. Numerot kerrotaan vasta
helmikuun puolivälissä, joten aplikointia on tiedossa silloin
lisää.
Huomenna sitten kierrätysaskarrellaan heijastimia Hervannassa
Tapsantorilla ja sunnuntaina Lempäälän Manttaalitalolla.
Jos kerran jotain "vaalikrääsää" pitää
olla, niin olkoon sitten sellaista, että sillä on jokin
henkilökohtainen merkitys mainoslahjan saajalle. Hauskaa on
myös se, että heijastimien tekeminen ei juurikaan
lisäkuormita ympäristöä ja lopputuote on jollain
tavalla hyödyllinen. Jännittävää
nähdä minkälaisia disaineja eri ihmisten
käsissä syntyy. Täytyy varata digikamera mukaan ja
koettaa vaikka tehdä heijastinnäyttely - joskus
myöhemmin.
23. tammikuuta 2007
Kodintekniikkaa
Kun muutimme tähän asuntoon
parisen vuotta sitten, kaupassa tuli mukana näppärä
pikku astianpesukone, Upo pikaLahtiska 45P. Se helpotti
elämää kahden pienen lapsen taloudessa oikein mukavasti,
sillä pestävää riitti joka päivälle
muutenkin. Ohjelmavalitsin siitä hajosi vuosi sitten ja sen
jälkeen ohjelmavalintaa on tehty työkalupakista peräisin
olevilla pihdeillä. Toimi sekin ratkaisu ja tiskikone sai
lisäaikaa. Tosin sitä ei sitten osannut
käyttää muut kuin minä ja minunkin piti tarkkailla
käyntiä, ettei ohjelma jäänyt paikalleen junnaamaan
ja vettä juoksuttamaan.
Nyt mittani on tullut täyteen ja tiskikoneen on aika
lähteä. Pelkään, että jos putkitukset koneen
takana toimivat yhtä epäluotettavasti (eli ne on tehnyt sama
taho, joka keittiön on muutenkin suunnitellut), niin kohta on
korjattavana kunnon vesivauriotkin seinärakenteissa ja
lattiassa.
Käsin tiskaaminen säästää energiaa
suhteessa tiskikoneen käyttöön (tästä
meillä on perheensisäinen neuvottelutulos) ja
päätös olla hankkimatta uutta konetta vanhan tilalle
säästää vielä enemmän energiaa ja
luonnonvaroja. Keittiömme vain on ikävä kyllä
suunniteltu täysin tuon tiskikoneen varaan. Kuivauskaapin virkaa
hoitaa kapea pikkukaappi, tiskiallas on pienehkö eikä
tiskipöytään ole laitettu huuhteluallasta ollenkaan.
Lisäksi "tiskipöytä" on puunvärinen levy, jonka
reuna on pyöristetty kätevästi, jotta roiskevesi
pääsee mahdollisimman esteettä valumaan lattialle.
Oikeassa tiskipöydässähän - sellaisessa
himosisustajan hyljeksimässä tylsässä metallisessa,
mutta ah niin käytännöllisessä - on reunoilla
pieni harjanne, joka vaikeuttaa veden pääsyä lattian
suuntaan. Vielä epäkäytännöllisemmän
tuosta tiskipöydästä olisi saanut, kun olisi asentanut
tiskialtaan pöytälevyyn kekseliäästi kupera puoli
ylöspäin - veikkaan, että sisustuslehdet
olisivat haltioissaan tästä uudesta ajattelusta.
Tehokas käsin tiskaaminen siis edellyttäisi koko
kaappiseinän ja tiskipöydän uusimista. Kuinkas paljon
luonnonvaroja ja energiaa se sitten söisi? Ajasta ja vaivasta nyt
puhumattakaan. Tyydymme mieluummin hieman hankaliin kompromisseihin
tässä tiskausasiassa ja totumme vähitellen
elämään niiden kanssa. Ongelma ratkaistu!
Paitsi että koko
tässä hienossa ja ylevässä
energiansäästöajattelussa ja pitkien neuvottelujen
tuloksena saavutetussa ratkaisumallissa on yksi pieni, mutta ratkaiseva
heikko lenkki: Tulppa.
Kaksivuotias söi sen. Palaset se kyllä sylki melkein kaikki
pois (luulen), mutta jäljellä on vain surkea raato, joka
ei pidä vettä tiskialtaassa. Uuden tiskikoneen sijasta
metsästämme siis kaupoista pesualtaan tulppaa. Ilman
tiskikonetta opimme kyllä elämään, mutta ilman
tulppaa elämä on todellakin kauhean vaivalloista.
19. tammikuuta 2007
Kokouksia
Eilen oli Tampereen vihreiden uuden hallituksen
järjestäytymiskokous ja minä olin sihteerinä. Voi
voi. Jonkun asioista perillä olevan tahon täytyy vielä
käydä pöytäkirja läpi ja muuttaa
vähän kaikkea, jotta asiakirja sopii samaan sarjaan aiempien
pöytäkirjojen kanssa. Mutta ajatushan se on tärkein,
eikös juu? Olen hallituksen varajäsen eli omien laskelmieni
mukaan uutena naamana opettelemassa talon tavoille. Pitää
siis hypätä rohkeasti veteen ja kokeilla, onnistuuko uiminen.
Hallituksen kokouksen jälkeen oli Pirkanmaan vihreiden
vaalityöryhmän kokous, jonne kansanedustajaehdokaskin oli
matkalla, joten jatkoin sujuvasti sinne. Minua ei kyllä
oikeasti kiinnosta mitkään vaalistrategiat, haluan vain
tietää mitä voin tehdä, minä
päivänä ja millä paikkakunnalla. Niitä
vaalistrategioita, politikointia ja vaalikyselyjen
täyttämistä varten on valittu ehdokkaat, pohtikoon
ne syntyjä syviä.
Minä haluan keskittyä konkreettiseen: Pese yhdessä rouva
kansanedustajaehdokkaan kanssa shoppailtu lakanakangas +60 asteessa ja
ompele se huomioliiveiksi. Aplikoi liivit asianmukaisin tunnuksin.
Tilaa lisää heijastinnauhaa? Hanki parsineuloja. Hommaa
lisää risoja neulevaatteita huovutettavaksi. Tarkasta
tarvitaanko lisää hakaneuloja. Saksitilanne? Merkitse
vaalitilaisuuspäivät kalenteriin ja tarkasta
lastenhoitotilanne noille päiville.
Liukenin vaalityöryhmäkokouksesta melko nopeasti. Lapset ovat
yön yli hoidossa ja jos pitää valita joidenkin
eduskuntavaalien ja oman miehen välillä, niin
jälkimmäinen voittaa kirkkaasti. Vaalit tulevat melko
varmasti aina uudestaan joka neljäs vuosi, ihan kohta on
lisäksi kunnallisvaalit, mutta milloinka taas löytyy
kahdenkeskistä kutuaikaa miehen kanssa? On syytä tarttua
hetkeen, kun se on kohdalla.
16. tammikuuta 2007
Lankaa
Tihenevä päivitystahti ennakoi taukoa blogin
kirjoittamiseen... Nyt pitää kuitenkin heittäytyä
neuleblogiosastolle, kun kerrankin sillä puolella jotain tapahtuu.
Aamulla heräsin normaaliin tapaan kaksivuotiaan
"Leipää!" -huuteluihin ja kolmevuotiaan "Onko
tänään se päivä kun on temppukoulu?"
-kyselyihin ja noin kolme minuuttia sen jälkeen soi ovikello! Kuka
ihme siellä? No postimies tietenkin paketin kanssa. Saattoi se
postin virkamieskin vähän hämmästyä, kun
avasin oven. Miksen olisi avannut, sillä olihan minulla vaatteet
päällä (iso muumiyöpaita) ja silmätkin jo
melkein auki. Näin hoikassa kunnossa (jopa -1kg kuukauden alun
lukemista!) olen toki entistä edustavampi vaikka
säkissä, joten ei kai haittaa vaikka tukka olisi litassa? Jos
se oli poikamies se postipoika, niin ehkäpä se on
tämän kokemuksen jälkeen vähän
vähemmän kranttu baarista ihmissuhdetta etsiessään.
Kun on nyt siis tullut levennettyä
vertailuasteikkoa toisesta päästä.
Kauhavan Kangasaitasta
tilasin viikonloppuna 20 metriä kapeaa heijastinnauhaa ja kolme
vyyhtiä Sohvi-lankaa, väri vanha roosa. Joskus tekee mieli
jotain uuttakin ja päättelin, että kotimaisesta
villasta tehty lanka on kaikin puolin parempi valinta kuin ulkomailla
tuotettu ja tuhansia kilometrejä paikasta toiseen kuljeteltu.
Pohjoismaissa lampaita kumminkin kohdellaan sellaisella tavalla, jonka
minäkin ymmärrän, eikä se varmaan kotimaiselle
työllisyydelle pahaa tee, jos suosii
jämsäläistä kehräämöä ja
kauhavalaista lankaliikettä.
Potut pottuina: Kostoksi nopeasta toimituksesta maksoin laatikosta
löytyneen laskun nettipankin kautta heti. Eipä paljon
kirpaissut. Seuraavaksi tilaan kilon paketin kerralla, niin ei tarvitse
sen postipojankaan eestaas rampata pikkunyssäköiden kanssa!
***
Askarteluosastolla näkyy olleen kävijöitä ja
paperinarun ohjetta on kyselty. Koetan saada sen tehtyä
tässä pikapuoliin - kunhan ensin selvitän tuon
kuvankäsittelyhomman. Mikään, ei niin mikään,
ole niin kuin ennen tämän uusvanhan tietokoneen kanssa.
Kaikki on nyt toisin, käyttöjärjestelmää
myöten, ja sekös saa minut hämmästymään
päivittäin.
15. tammikuuta 2007
Oikea suunta!
Viikkopunnituksen lukema se liikkuu sittenkin ja vielä oikeaan suuntaan: Paino on nyt x - 1kg!
Tipattomalla tammikuulla voi olla tekemistä asian kanssa, vaikka
sen kanssa tapahtui pieni repsahdus toissa viikonloppuna, kun oli
vieraita yökylässä. Jos suuntaus on sama ensi
viikollakin, niin täytyy merkitä kalenteriin vielä
Humalaton Helmikuu. Joulun karkkisaalis ja leivonnaiset on nyt
lopullisesti selvitetty, täytyy vain huolehtia ettei kaupasta
kantaudu kotiin lisää turhia kiusauksia. Kauppaan siis vain
kylläisenä, heti ruokailun jälkeen!
14. tammikuuta 2007
Minä ja Linkola
Ensin oli pula aiheista, nyt on taas runsaudenpula. Sätkynuket
puvuissa keskustelivat telkkarin ajankohtaisohjelmassa
lisääntyvästä sähköntarpeesta,
maatalouden tulevaisuudennäkymistä ilmastonmuutoksen
puristuksessa (Suomen maatalouden kilpailukyky paranee! Hieno juttu, mutta
joka vuosi ei ehkä kasva mitään
syötävää, ei täällä eikä missään muuallakaan) ja siitä onko oikein
lyödä näille asioille hintalappuja. Tästä
voisi vaahdota, mutta se olisi vain lisää pintakuohuntaa.
Yhtä hedelmällistä kuin jos kommentoisi apinoiden
puuhasteluja eläintarhan häkissä. Lukekaan mieluummin
Jyrki J.J. Kasvin mietteitä tästä aiheesta, hän
sanoo sen takuulla fiksummin.
Minun on parempi palata jälkiäni takaisinpäin, Pentti
Linkolaan. Suosittelen Linkolan kirjoituksiin tutustumista muillekin,
mutta
varauksella.
Ne ovat äärimmäisen masentavaa luettavaa, koska
Linkola on erittäin hyvä kirjoittaja. Suorastaan
hengästyttävän kauniiseen luonnon kuvaamiseen ja
elämän ylistykseen yhdistyy rusentavan raskas tuhon sanoma.
Herkimpien lukijoiden on siis syytä varata Frendien tupla-DVD tai
muuta ihanaa todellisuuspakohömppää käden
ulottuville ja käyttää sitä vuorotellen tekstin
lukemisen kanssa. Muuten voi käydä hassusti.
Minä huomaan monessa asiassa olevani hyvinkin "linkolalainen",
mutta yhdessä suhteessa olen tasan tarkkaan häntä
vastaan. Avoin fasismin ja diktatuurien ihailu nostaa minun
sisuksistani esiin perimmäisen raivon ja vastustuksen. Siihen
minut on kasvatettu paitsi kotona, myös punaisen
teollisuuspaikkakunnan 1970-luvun päiväkodissa, jossa meille
opetettiin solidaarisuutta, tasa-arvoa ja ompelua (myös sahaa ja
vasaraa käytettiin ainakin kertaalleen molempia).
Päähämme taottiin, että "te lapset olette
maailman tulevaisuus, teidän kohtalonne on tehdä maailmasta
parempi". Pikkuisen raskas tehtävänanto alle
kouluikäiselle.
Tämä fasisminvastainen kasvatus jatkui 1980-luvulla
Astrid Lindgrenin (esim. Mio, poikani Mio, Veljeni Leijonamieli, Peppi Pitkätossu) ja
Tove Janssonin johdolla.
Pelastuspartio Bernard ja Bianca, samoin kuin
101 Dalmatialaista,
ovat paitsi Disney-puppua, myös opetuselokuvia aiheesta "tyrannit
kumoon vastarintaliikkeen yhteistyöllä ja
kekseliäisyydellä". Ihmetteleekö joku mistä
kettutyttöjä tulee? Nehän ovat lapsia, jotka
kasvoivat 101 dalmatialaista fanittaen ja aikuisemmiksi
kasvaessaan huomasivat, että samoja asioita tapahtuu myös
aikuisten oikeassa maailmassa.
1990-luvulla kasvatusvastuu siirtyi
vanhalle Star Trekille, joka tuli silloin uusintana,
uuden sukupolven Star Trekille (STNG),
Babylon 5:lle,
Deep Space Nine:lle, jne. Mistäs se
Star Wars
nyt kertookaan? Kapinasta diktatuuria ja tyranneja vastaan? Deep Space
Nine ainakin on yksi yhteen Israelin ja Palestiinan kansojen
tarinaa science fiction -kulisseissa.
Miten yksittäinen kasvava yksilö muka voisi pyristellä
tällaista vapautta ihannoivaa ja diktatuurin vastaista
kulttuuriryöpytystä vastaan? Edellä olevat
esimerkithän ovat viihdettä! Viihde on harmitonta
hömppää! Sen lisäksi tarjolla on runsaasti
"oikeata", vakavasti otettavaa kulttuuritarjontaa, joka
välittää aivan samaa sanomaa. Sääli, jos
käytämme tätä meihin suurella vaivalla istutettua
vapauden ihannointia vapaaseen itsetuhoon vapaata markkinataloutta
saarnaavien marionettiapinoiden johdolla.
***
Jo riittää mouhoaminen piilokasvatuksesta.
Mainitsin aiemmassa tekstissäni, että kyllä
Linkolan
luennolla naurettiinkin silloin joskus 1990-luvun alussa. Koko
salillinen tönköksi järkyttyneitä ihmisiä
puhkesi tuskaiseen nauruun, kun luokkatoverini (tuolloin 18 v?) luennon
lopussa ääni väristen esitti yleisökommenttinaan,
että keskustelusta on hänen mielestään kokonaan
unohdettu HIV. Olisiko siitä maailman pelastajaksi,
väestönkasvun pysäyttäjäksi? Linkola -
erittäin karismaattinen huokailija - huokaisi syvään ja
sanoi hyvin hiljaisella äänellä, että ei, hän
ei usko että HIV ja AIDS pystyy pelastamaan ihmiskuntaa.
Voi kuinka kipeästi nauru voikaan joskus sattua... naurajaan.
9. tammikuuta 2007
Uusi keskustelufoorumi
Ei se nyt
niin
kauhean vaikeata ole, jos oikein kovasti jotain saa
päähänsä tehdä. Harmitti Idea-Arkun katoaminen
vuoden vaihteessa - juuri kun se mainittiin mm. Kodin
Kuvalehdessä! - sen verran, että pistin pystyyn oman foorumin
parin ystävän avustuksella. Sisustus on vielä kesken,
mutta seinät ovat jo pystyssä. Tervetuloa tutustumaan!
Jälkihuomio 7.1.2010:
Keskustelufoorumi kitui aikansa, kunnes turkkilaiset huligaanit
hakkeroivat sen tärviölle ja poistin koko roskan. Asia tuli
kuitenkin todistettua: Kuka tahansa voi perustaa oman
keskustelufoorumin.
8. tammikuuta 2007
Numeroita
Venäjällä on sakkia noin 140 miljoonaa henkeä ja määrä laskee. Suomalaisia on noin 5,2 miljoonaa henkeä. Aika vähän verrattuna venäläisten määrään. Yhdysvaltojen
väkiluku on noin 300 miljoonaa. Paljon enemmän kuin
Venäjällä ja aika himputin paljon enemmän kuin
Suomessa.
Vaan tässäpä oli ainakin minulle iso ylläri: Arvatkaapa, mikä on EU:n väkiluku?
Mahtaako olla enemmän vai vähemmän kuin
Venäjällä? Vähemmän kuin Yhdysvalloissa
kumminkin, koska siellä on noin hirveän paljon porukkaa,
runsaat 300 miljoonaa? Oikean suuntainen vastaus on, että Euroopan
Unionin jäsenvaltioiden yhteenlaskettu väkiluku on yli 450
miljoonaa.
Noita numeroita kun pyörittelee mielessään, niin
"Euroopan Unionin turvatakuut" alkaakin kuulostaa aika mukavalta
johonkin epämääräiseen valtameren takaa
määräiltävään NATOon verrattuna. Ja
vaikka Yhdysvaltojen törsäily lyö laudalta kaikkien
muiden kansojen kulutuksen (henkeä kohti), niin tuntuu oudolta
ajatus, että ei meidän eurooppalaisten liikkumistapojen ja
muun kulutuksen muutoksilla ole mitään merkitystä, kun
Yhdysvallat kumminkin elelee ihan eri sfääreissä.
Meitä on noin 150 miljoonaa kuluttajaa ja paikasta toiseen
liikkujaa enemmän! 450 miljoonaa esimerkkiä köyhempien
maiden asukkaille siitä, millaista on rikkaiden ihmisten hyvä
elämä. Meidän eurooppalaisten on siis syytä
miettiä, millaista esimerkkiä annamme. Jos 450 miljoonaa
länsimaista kulttuuri-imperialismia edustavaa ihmistä on
sitä mieltä, että palautuspullot ja pienmetallien
kierrätys on nastaa, energiansäästölamput ja
ikkunatiivisteet aika näppäriä keksintöjä ja
kaukomailla lomailu melko aikansa elänyt villitys, niin
eikösillä muka ole mitään vaikutusta
mihinkään?
Isoista ja yleisistä numeroista pieniin ja henkilökohtaisiin numeroihin:
Sattui tämä blogin
päivitys nyt maanantaille, joka on viikottainen
punnituspäiväni. Paino on joulun ja loppiaisen
välillä muuttunut plus miinus 0 kg eli se on edelleen joulua
edeltävän ajan x (BMI=
32,42). Jos nyt kerrankin olen onnistunut
välttämään painonlisäyksen
joulumässäyksillä, vaikka kansakunnan
keskimääräinen painonlisays näinä aikoina on
0,5 - 3 kg (tietolähteestä riippuen), niin eikös se
vastaa samaa kuin jos olisin jonain muuna vuodenaikana pudottanut 0,5-
3 kg? Pitänee siis olla tyytyväinen itseensä. Taidanpa
juhlia tätä saavutusta ostamalla itselleni uuden
kuukausikortin kuntosalille!
Harmaan päivän iloinen ajatus: 500 grammaa
ylimääräistä rasvaa kerrottuna 5,2 miljoonalla (=
väkilukumme) on 2,6 miljoonaa kiloa
ylimääräistä rasvaa. Onneksi
minun ei tarvitse murehtia kuin omasta mikroskooppisen pienestä,
hieman yli 10 kilon osuudestani. Se nyt on todellakin
mitättömän vähän kokonaisuuteen verrattuna.

5. tammikuuta 2007
Vika ekaks
Viimeisistä tulee ensimmäisiä, niinhän siellä Raamatussakin sanotaan. Tietsikka otti nokkiinsa
sunnuntaiaamuna kun tämä piti julkaista. No, tässä
se on - vain vajaan viikon verran myöhässä!
Nyt on alla uusi käytetty kone. Kiitokset ja kehut
Tietokonefixille
joustavasta palvelusta ja rakkaalle puolisolle rahoituksesta, sekä
tietysti "Markus-sedälle", joka antoi
järjestelmälle taidokkaan loppusilauksen ja pisti pelit
pelittämään.
Lumiukoista:
Nämä tein poikkeuksellisesti osittain uudesta langasta, mutta
puolustukseksi sanottakoon, että se uusi lanka (valkoinen Tango?)
on poimittu talteen tarjouskorin pohjalta vyötteensä
kadottaneina, pikkuisen nuhraantuneina ja osittain purkaantuneina
lankakerinä.
Hatut on tehty edesmenneestä naisten puuvillaneuleesta (UFF:n poistoale) ja kovetettu sokerilla, kaulaliinat olivat naisten villapuseroa (kirpparilta), silmät
ovat tiedä häntä kuinka monta vuotta tai
vuosikymmentä sitten talteen otettuja kauluspaidan nappeja
(kotoa), nenät rullattu
ohuesta askarteluhuovasta, jota on tullut minulle sekalaisten
kangastilkkujen mukana sellainen kämmenen kokoinen palanen joskus
vuosia sitten, enkä ole sitä hennonut heittää pois
- jos vaikka joskus tarvitsisi niinkin pientä palaa.
Alakropissa on painona
vanhoja ohraryynejä (toisessa kourallinen puuroriisiä)
pieneen apteekin muovipussiin suljettuna ja pakettiteipillä
palloksi teipattuna. Vanutäyte
on käytöstä poistetusta tyynystä, joka on lopulta
meni pesussa liian muhkuraiseksi nukkumakäyttöön.
Malli omasta päästä repäisty, vaikkakin otin paljolti mallia anopin tontuista. Lumiukkoidea
tuli ehkä siitä, että tuo lanka (Tango?) on
pörröisyydestään huolimatta
älyttömän kylmää esim. kaulahuiviksi
virkattuna/kudottuna.
Taustalla oleva virkattu peite on isoäitini (39 vee. oman
ilmoituksensa mukaan, muut lisäävät siihen yleensä
noin 40 vuotta) joululahja lapsenlapsenlapselleen tältä
joululta. Se on täysmittainen torkkupeite. Toinen sai samanlaisen sinisen sävyissä.