Perhosefektin kierrätys- ja ekoilusivut

Vanha blogi tammikuulta 2008
kierrätys- ja ekoilusivut.
Tervetuloa penkomaan!

Logoa klikkaamalla pääsivulle
Tämä sivu viimeksi päivitetty
9.1.2010


Artikkelit Materiaalit Sisustus Ohjeita Haastattelut
Jouluaskartelu Pääsiäisaskartelu Muut juhlat Kuvia
Uusi blogi
Lahjaideat Virkkaus- ja neulontaohjeita Vanha blogi Linkit
Ota yhteyttä!


Tammikuussa 2008 kirjoitettua:

Korttipeleistä
Tavarasta
Neulontaa
Roskasta ja materiaalista
Kuvasta
Neulontaa ja huovutusta
You make my day
Runnomisesta
Neulontaa puuvillalangasta
Budjetista
Pyyhkeistä ja lakanoista
Omakuva

Blogaan väärin!

Kommentteja voit lähettää osoitteeseen
heidi@ perhosefekti.fi




25. tammikuuta 2008

Pyyhkeistä ja lakanoista

Meille tulee osuuskaupan lehti, jonka nimi on Yhteishyvä, mutta en voi sitä lehteä katsoa korjaamatta nimeä muotoon Kaikille tosi paha. Pitäisi kieltää sen lähettäminen meille, mutta en ole saanut aikaiseksi.

Pari vuotta (?) sitten kyseisessä ylipaksussa mainosläpyskässä kehotettiin ihmisiä "reippaasti" nakkaamaan vanhat tylsiksi käyneet pyyhkeet säännöllisin väliajoin roskikseen ja ostamaan uusia tilalle. Kevään raikkaat trendivärit ovat nyt kaupoissa!

Laskin silloin painosmäärän mukaan, että jos joka kymmenes lehti saa yhden lukijansa noudattamaan hilpeän huoletonta kehotusta ja laittamaan roskikseen yhden kylpypyyhkeen, kaatopaikalle siirtyy kahden henkilöauton painon verran täysin käyttökelpoista puuvillafroteeta, jonka ainut vika on siinä, ettei kauppa voi tehdä rahaa ihmisten kaappeihin jo kertaalleen myydyillä tuotteilla. Seuraavassa numerossa aloitettiin kierrätysvinkkisarja, mutta se ei pystynyt mitenkään kompensoimaan edellisen numeron törkeätä haaskauskehoitusta. Yhteishyvästä tuli synonyymi mielipahalle.

Finlayson/Familon ja Pelastusarmeija ovat nyt vuorostaan käynnistäneet kampanjan, jossa ihmiset saavat tuoda Finlaysonin/Familonin myyntipisteisiin vanhoja vuodevaatteitaan. Pelastusarmeija toimittaa ne eteenpäin suomalaisille apua tarvitseville. Samalla reissulla voi sitten tietenkin ostaa omatunto puhtaana uusia ja muka muodikkaampia vuodevaatteita vanhojen tilalle. Onhan ne vanhat "kierrätetty".

No just joo taas kerran. Jos minulta vuodevaatteita "jäisi vanhaksi", niin kyllä ne sitten olisivat niin puhki hiutuneita ja nuhruisia, että eivät kelpaisi enää ihmiselle petivaatteeksi. Kunnollinen tyyny ja peite kestävät monta monituista pesukertaa ja sitten kun eivät enää pesemistä kestä, niiden on aika siirtyä muunlaiseen käyttöön: täytteiksi ja pehmusteiksi takapuolien alle, vaikka. Ei almuiksi "suomalaisille apua tarvitseville",  jotka tuskin kamalasti ilahtuvat kuolaisista vanhoista tyynyistä.

Olen joskus joutunut ostamaan kirpparilta vanhoja pussilakanoita esim. kassiin vuorikankaaksi, kun omat käytössä olevat eivät todellakaan jouda kierrätykseen. Viimeksi kun pussilakanoita ostanut, hankin niin hyvää ja paksua puuvillasatiinia, että noiden pitäisi olla käyttökuntoisia vielä silloinkin kun lapset muuttavat omilleen ja tarvitsevat kapioita mukaansa. Omilta isovanhemmilta ylioppilaslahjaksi kohta kaksi kymmentä vuotta sitten saamani peitteet ja pussilakanat ovat edelleen täysin ehjiä ja käyttökuntoisia - ja säännöllisesti käytössä.

Ajatus nimenomaan pyyhkeiden "päivittämisestä" muodikkaampaan kuosiin on täysin käsittämätön. Jos pyyhkeen ulkonäköä pitää muuttaa, niin voihan siihen ommella koristenauhaa, huolitella reunat kauniilla puuvillakankaalla ja virkata päihin reunapitsiä. Tällainen persoonallisuuden jatkeko pitäisi parin vuoden välein heivata "reippaasti" roskikseen ja ostaa tilalle uusi tusinatuote, samanlainen kuin sadoilla tuhansilla muillakin?

Koristeltu kylpypyyheReunapitsiä pyyhkeissä

Kertakäyttöpyyhe = kertakäyttöpersoonallisuus. Tusinatuote = tusinaihminen. Roskikseen hylättäviksi tarkoitettu molemmat tuotteet?



24. tammikuuta 2008

Budjetista

Jos olisin Krisse, niin olisin nyt ihan et apua! Täähän niinku toimii!

Kävin iltapäivällä TE-keskuksessa vääntelemässä pari vuotta vanhan liiketoimintasuunnitelmaan budjettia, ja yhtäkkiä se naps vain loksahti voitolliseksi. Oli se sitä kyllä jo kerran aiemminkin, pari vuotta sitten, mutta silloin laskuista löytyi virhe. Nyt ei pitäisi olla virhettä ja TE-keskuksessahan asiat lasketaan mieluummin inhorealistisesti kuin toiveikkaasti.

Mää oon ihan hämmästyny. Vaikka ei tämä toisaalta vielä muuta tarkoita, kuin että suunnitelman eteenpäin viemistä on kannattavaa jatkaa. Se ei automaattisesti tarkoita, että firma käynnistyy. Mutta voisi se vielä vaikka käynnistyäkin.

Tunteeko kukaan työttömiä puualan artesaaneja Tampereen seudulla? Mieluiten naisia. Tarttisin yhden tai kaksi.  Työvoimatoimisto pihtaa tietojaan työttömistä työnhakijoista siihen saakka, kunnes yrityksellä on Y-tunnus, ja siinä vaiheessa ei ole enää niin kova tarvis lisäväestä. Kaikki tarvittavat henkilöt täytyy saada mukaan heti käynnistykseen. Juu, ja tällä ei ole mitään tekemistä minkään kierrätyskäsitöiden kanssa, ehei. Tässä on rakenteilla aivan aikuisten oikea liikeyritys.



19. tammikuuta 2008

Neulontaa puuvillalangasta

Inkkari"mekko" puuvillalangastaKirpparilta sattui vuodenvaihteessa mukaan kuusi kerää Pauliina-puuvillalankaa vitosella. Käytin neljä sadan gramman kerää kutaisemalla neljävuotiaalle puseron. Tähtäsin sellaiseen kokoon, että sitä voisi pitää vielä esikouluiässäkin, joten "pusero" on nyt alkuun mekko, jonka hihat on lyhennetty kääntämällä.

Malli on se sama omasta päästä reväisty neulepuseron perusmalli, jota aina toistan, mutta tällä kerralla laitoin helmaan tuollaisen reikäkuvion ja viimeistelin helman virkatuilla hapsuilla. Pyöröpuikot olivat ehkä 5 milliset, mutta en ole varma, koska hukkaan aina ne muoviset pussit joissa puikot myydään ja sen jälkeen täytyy edetä silmämäärällä.

Aika hauska tuli, vaikka itse sanonkin, ja neljävuotiaskin oli tyytyväinen.

Kolmevuotiaallekin tekee mieli kutaista jotakin. Puuvillalankoja penkoessa löytyi keskeneräinen hirvitys, josta on jo vuosia ollut tulossa perinnemallia toistava tyynynpäällinen. Sopii tietenkin meidän sisustustyyliin kuin hajuvesi lihapulliin... Saanko esitellä, kermakakku eli gräddtorta:

Kermakakkua 1Kermakakku 2
 
Huh huh? On tuossa mallissa jotain hyvää ja kaunistakin, se vaan hukkuu sinne jonnekin ylenpalttisuuden keskelle.


18. tammikuuta 2008

Runnomisesta

Ei ole kenellekään hyväksi yrittää kovin pitkiä aikoja olla jotain muuta kuin mitä oikeasti on. Siitä sairastuu  -  tavalla tai toisella  -  joka kerta.

Minä olen perusluonteeltani selvästi runnojatyyppiä. En jaksa odottaa, mitä tapahtuisi omia aikojaan tai jonkun muun tekemänä, jos minä en tekisikään mitään. Jospa joskus vain jäisin odottamaan, mitenkä asiat lupsahtelevat eteenpäin, enkä lähtisi oma-aloitteisesti kehittelemään niitä johonkin suuntaan? Taitaa kuitenkin olla ihan muita ihmisiä varten sellainen. Tällä luonteella tulen kipeäksi, jos yritän liikaa relata ja olla tekemättä. On luonnollisempi olotila yrittää liikuttaa asioita omilla voimilla.

Mistä nyt siis on kyse? Vaikkapa siitä, että taantuma nostaa päätään, joten palkkatöihin pääsystä ei taida olla pelkoa.  Vuodenvaihteessa tarpeeksi monta pientä signaalia kertyi nippuun ja käynnisti toiminnan: Kaivoin kirjaimellisesti laatikon pohjalta esiin pari vuotta vanhan liiketoimintasuunnitelman ja menin moikkaamaan TE-keskuksen väkeä.

Iloinen yllätys oli, että TE-keskuksesta löytyi vielä vanha budjettipohja ja liiketoimintasuunnitelma sähköisessä muodossa. Itsellä ei ollut enää jäljellä kuin yksi vesiliukoisella musteella tulostettu kahvitahrainen printti, jonka olin jostain tunnesyistä jättänyt muistoksi. Lähden nyt sitä virittelemään uudelleen uusin eväin ja se joko menee tämän kevään aikana puihin jo ennen toteutusvaihetta tai sitten se työllistää täysipäiväisesti monta ihmistä. Tuoden toki siinä sivussa riemua ja onnea satojen ihmisten elämään. Maksua vastaan, tietenkin. Mahdollisimman ympäristöystävällisesti, luonnollisesti.

Kuluuhan tämä kevät tässä rattoisasti sitä budjettia uuteen uskoon remontoidessa ja tyhmiä kysellessä: Kuinka nykyajan kassakone toimii? Entä maksupääte? Mitä maksaa tämä ja tuo,  ja entäpäs se? Voiko tällaisia liisata, missä lukemissa liikkuvat korot, mikä olisi kate jos tämä ennuste toteutuisi, voisiko noiden kanssa tehdä yhteistyökuvion ja miltä se näyttäisi numeroina jne. On helpompi antaa pään raksuttaa yötä päivää kuin yrittää väkisin sitä toppuutella. Kyllä se siitä jossain vaiheessa taas rauhoittuu, kun kaikki on paperilla.

Talonrakentajan perustutkinnosta ei ole enää montaakaan teoriatuntia jäljellä, loppukoe on huhtikuussa. Viimeistään kesäkuussa on edessä paluu työttömyyskortistoon, joten eipä tässä kai mitään hävittävää sen puolesta ole  -  ei ainakaan niin kauan, kun suunnitelmat ovat vain raksutusta pääkopassa ja pelkkiä numeroita ja kirjaimia tiedostoissa.



15. tammikuuta 2008

You make my day

Marle, Keskiäkäinen ja Serenitas heittivät minua "You make my day" -huomionosoituksella. Kiitos! Joka toista sanoo joksikin, niin se itse on sellainen!

Tässä You make my day -villityksessähän on tarkoitus heittää kehut eteenpäin kymmenelle muulle blogaajalle. Minulla on blogilistalta tilattuna pitkälti kolmattasataa blogia, jotka kaikki ovat tilauslistallani hyvästä syystä, joten on vaikeata poimia kymmentä. Yrittää kumminkin voi ja tässä niitä on siinä järjestyksessä, kun niitä eteen sattui tulemaan:

Ruskapaja
- uusi mielenkiintoinen löytö. Lisäksi osuuskuntahommat ovat kiinnostaneet minua jo pidempäänkin.
Kirahvijalkaisen kädet
- jänskiä juttuja.
Paskamutsi - yhteisblogi, mutta aina niin ah inspiroiva ja toivoa arkeen tuova. Kännäysjutut eivät kiinnosta, mutta kodinhoito- ja ihmissuhdevinkit ovat vailla vertaa.
Virkku - virkkauksen Auktoriteetti.
Kalalanka - samoin Auktoriteetti, jonne on hyvä ohjata kyselijöitä.
Tätituote - uusi tuttavuus, seuraan kiinnostuneena, mitä kehittyy.
Viistolla pinnalla - koukuttavaa kielenkäyttöä, vaikkei käsitöitä käsittelekään.
Sahramin solmut - vauhtia ja vaarallisia tilanteita, usein mahatautia ja kappas: Palkinto minulle! Kiitos!
Murti-Bingin pillerit eli Marinaa maakuopasta - harvoin (jos ikinä) tylsä.
Rasat hukassa - uusi löytö, suorastaan järkyttävän hieno bloginappi!

Loppuja täytyy käydä kehumassa suoraan niiden kommentilaatikoissa!

Säännöt: "Give the award to 10 people whose blogs bring you happiness and inspiration and make you feel happy about blogland. Let them know by posting a comment on their blog so they can pass it on. Beware you may get the award several times." 

Käännös: "Jaa palkinto eteenpäin 10 henkilölle, joiden blogit tuovat sinulle hyvää mieltä ja inspiraatiota ja tekevät elosi blogistaniassa onnelliseksi. Ilmoita palkinnosta heille kommentilla, jotta he voivat jakaa sitä eteenpäin. Varaudu siihen, että voit saada palkinnon useita kertoja."



14. tammikuuta 2008

Neulontaa ja huovutusta


Lähtökohtana oli kirpparilta ostettu viiden euron neuleasu mallia "mummeli". Lanka on hyvälaatuisen tuntuista villaa tai villasekoitetta. Puserossa oli vatsan kohdalla pari ruskeaa tahraa, joiden olemusta en lähtenyt sen tarkemmin analysoimaan, vaan leikkasin ne saksilla pois. Muutoin lanka vaikuttaa puhtaalta ja sen haju on ok. Neuleasu mallia "mummo"
Pusero odottaa edelleen purkuvuoroaan, sillä pelkästä hameesta tuli hieno keko purkulankaa. Väri on todellisuudessa himmeä roosa.

Taustalla lauma kolmevuotiaan vesiväreillä maalaamia hattivatteja.
Roosat purkulangat
Ensimmäiseksi purkulangasta syntyi saunatossut.

Halusin paksut ja tiiviit tossut, joten neuloin nämä kaksinkertaisesta langasta hieman pienensorttisilla sukkapuikoilla.
Huovutettavat tossut
Mittasin jalan ympäryksen ja jalkapohjan pituuden, tein mallitilkun ja kerroin tarvittavan silmukkamäärän 1,4:llä eli lisäsin 40% kutistumisvaraa. huovutettavat tossut ennen huovutusta
Kolmen pesukerran jälkeen (40 astetta + 2 krt 60 astetta) tossut ovat vielä "jokusen numeron" liian suuret, mutta lähestyvät jo oikeaa kokoa. Vielä muutama pesukerta muun pyykin seassa ja ollaan uskoakseni oikeassa koossa. Sen jälkeen vielä huolittelen nilkanympärykset ryhdikkäiksi neulalla ja paksulla villalangalla, kenties napinläpipistoin.
Huovutetut tossut 3 pesun jälkeen
Hameenhelmasta jäi suikale, jota en jaksanut näprätä auki. Nelivuotias omi sen "kaulakoruksi" ja aloin itsekin katsella tarkemmin, kuinka tuo helman koriste oli tehty neuletta ja virkkausta yhdistämällä. Sama reunakoristelu näkyy ehkä paremmin tuossa neuleasukuvassa, puseron kaula-aukon reunassa. Päätin kokeilla samaa isompana pintana. Purkujäännös hameen helmasta
Neuloin purkulangasta suorakulmion muotoisen kappaleen, jonka pitkillä sivuilla (siis ala- ja yläreunassa) on kaksi kerrosta 2o2n -joustinta. Välissä sileää neuletta. Suikaleen toisessa päässä on noin 4 cm pujotusaukko noin 15 cm etäisyydellä lyhyestä sivusta. Sekatekniikalla tehty kaulaliina
Kun sileän neuleen päälle virkkaa kerros toisensa jälkeen 5-6 ketjusilmukan lenkkejä, jotka kiinnittyvät neuleen pintaan kiinteällä silmukalla, kaulahuivista tulee jännän eläväpintainen, mutta samalla ryhdikäs vaatekappale. Jotenkin tuo tuntuu kuin krimiturkiskaulukselta, kun sen pukee omaan kaulaansa.

Tätä täytyy kokeilla ruskeana ja mustana! Millainen mahtaisi tulla liukuvärjätystä langasta?
Kaulaliina sekatekniikalla


12. tammikuuta 2008

Kuvasta

Vetäisin hernemaissipaprikat nenään Aviomies sanoi kuun alussa että älä laita tuollaista rumaa kuvaa sinne nettiin. Minä siihen, että kyllä laitan. Se on kyllä totta, että onhan se rumaa, kun tunkee hernemassipaprikapussin sieraimiinsa ja ottaa siitä lähikuvan.

Vähän väliä tuo kuva tuossa osuu silmiin ja joka kerran mietin, että harmittaako se alunperin hassu sanonta minua edelleen niin paljon, että viitsin sen vuoksi jättää tuollaisen kauhistuksen esille. Kyllä harmittaa.

Mietin tiettyä ärsyttävää (Aamulehden) kolumnia, jossa saman kappaleen sisällä ensin vedettiin hernemaissipaprikaa nenään ja sitten  -  jotta ei menisi tautologiaksi ja katoaisi tekstistä viehättävä raikkaus  -  vedettiin seuraavassa lauseessa sekavihanneksia nenään siitä samasta tyhjänpäiväisestä asiasta. Yhdessä ja samassa kappaleessa, jossa taisi olla kokonaista kolme lausetta! En haluaisi yltää samanlaiseen suoritukseen.

Sitäpaitsi aviomies on laittanut musiikkiaan nettiin eikä siinäkään mitään hävettävää ole. Ihmisiä kuulemma kovasti viehättää, kun joku laittaa itsensä aidosti likoon.

Olkoon tämä meidän panoksemme kansanterveyden edistämiseen. Nauru alentaa verenpainetta ja tekee hyvää keskivartalon lihaksille.



10. tammikuuta 2008 + edit. 11.1.2008

Roskasta ja materiaalista


Tämä on roska: Jäätelötikku
Tämä sen sijaan on materiaalia: Jäätelötikkuja
Tämäkin on roska: Karamellipaperi
Kun roskia on tarpeeksi, ne muuttuvat materiaaliksi: Karamellipapereita

Haastattelusivulla on muuten uusi haastattelu. Sinne!

EDIT 11.1.2008: Kirsikalla on jännä lisänäkökulma tähän roska-materiaali -tutkiskeluun.




6. tammikuuta 2008

Neulontaa

En saanut tänään aikaiseksi kirjoittaa uusinta haastattelua loppuun saakka. Sori. Aloitettu kyllä on ja kuvathan ovat olleet valmiina jo pidemmän aikaa, mutta suurin osa asiatiedoista pitää tarkastaa uudelleen päähenkilöltä itseltään.

Heittäydynpä siis tässä välissä neuleblogiksi, ettei mene aivan otsanrypistelyksi koko homma.

Punaisia villasukkiaToiseksi nuorimmalla veljenpojalla on tulevalla viikolla synttärit, joten neuloin jostain syystä (= varmuuden vuoksi?) joulua varten ostamastani tuliterästä Seiskaveikasta pari paria sukkia kokoa kolmevuotias. Oman perheen kolmevuotias toimi mittana ja sukkien mallihan on se iänkaikkinen peruskoulussa opittu. Jos joskus haluan muunlaiset sukat esim. itselleni, ostan sitten jonkun muun neulomat hienot pitsi- tai palmikkoneulesukat. En minä oikeasti halua neuloa muita sukkia kuin näitä perusraidallisia.

Synttäreihin mennessä saanen nuo langat pääteltyä, vaikka tiukille voikin mennä.

Raitalankaa sukkiin etsiessä hämmästyin taas kerran, kuinka paljon noita lankoja  -  purkulankoja ja uusien jämiä ynnä kirpparilta ostettuja sekalaisia keriä  -  nurkissamme oikein luuraakaan sinne tänne tungettuna. Ei pitäisi meikäläisellä olla mitään asiaa lankakauppaan pitkään aikaan, jos koskaan.

Karuselli-ponchoKun tuo ylläoleva nyt tuli kirjoitettua, niin esittelenpä seuraavaksi syksyn mittaan tuliterästä langasta neulotun luomuksen: sisävaatteeksi tarkoitettu pontso Karusellista. Haksahdin noihin väreihin...  Malli on itse keksitty, luulisin. Ainakaan en katsonut mistään ohjeesta yhtään mitään tätä varten.

Vieressäni lattialla on mytty, josta on tulossa vaalensinisävyinen, pitkä Karuselli-villatakki. Olka- ja sivusaumat ovat ompelematta jo toista kuukautta. Mikähän siinäkin on niin vaikeata?

Neuletakin palat ompelemattomina

Villalangasta neulottu neuleasuKävimme tänään kirpparilla ihan vain huvittelemassa ja viettämässä kulutusjuhlaa (törsäsin 8 euroa), ja koska en oikeiden kauppojen alennusmyyneistä löytänyt mieleisiäni villatohveleita, ostin vitosella tämän neuleasun mallia "mummo". Kunnioitan kyllä tekijän  hyvää kädenjälkeä, mutta siltikin... tästä tulee piakkoin minulle huovutetut saunatohvelit ja muutama muukin huovutettu juttu. Materiaali on nimittäin sellaista laatuvillaa, että se kosahtaa upeasti kasaan kun sitä pahoinpidellään 40 asteen ohjelmalla pesukoneessa. Täytyypä laittaa huovutuksen tuloksista kuvia esille sitten kun on jotain näytettävää.



4. tammikuuta 2008

Tavarasta

Joulun jälkeen varsinkin lapsiperheissä ihmetellään, mihin tämän kaiken tavaran kanssa joudutaan. Alennusmyynneistä pitäisi vielä haalia lisää, kun vain jonnekin saisi mahtumaan.

Neljän euron helikopteritHelposti tulee lapsille sanottua, että älä nyt hukkaa tai riko sitä lelua tai muuta tavaraa, sillä aina ei voi mennä kaupasta ostamaan uutta. Onkohan tällaisella tokaisulla enää mitään todellisuuspohjaa, vai meneekö se samaan sarjaan möröillä pelottelun kanssa? Kyllä kaupasta saa ja raha riittää. Oikeasti. Vastaava uusi tavara löytyy kyllä kaupasta melko edullisesti ja jos rahat uhkaavat loppua, niin pari kirpputoria koluamalla samanlaisen tavaran saa murto-osalla uuden hinnasta. Joissain tapauksissa vastaavan tavaran saa jopa ilmaiseksi, kun joku muu ponnistelee päästäkseen siitä eroon jotta saa tilaa uudelle tavaralle. Kuvassa neljän euron helikopterit, arvioitu ovh noin 25 euroa.

Rehellinen sanamuoto olisikin: Jos sen rikot/hukkaat, niin uutta en sinulle hanki. Kyse ei oikeasti ole tavaran saatavuudesta, vaan vanhemman vallankäytöstä ja/tai viitseliäisyydestä.

Hyvin harva tavara oikeasti on korvaamaton. Tähän sarjaan menevät ainoastaan uniikit taideteokset ja käsityöt. Käsityönkin arvo on joko materiaalin arvo tai vähemmän, koska kertaalleen käsityöksi työstetty materiaali on sen jälkeen auttamatta käytettyä materiaalia  -  tai sitten käsityön arvo on täysin mittaamaton, jos arvoksi mielletään se, että Irmeli-tätivainaa ei todellakaan enää toista samanlaista pitsipuseroa kummitytölleen virkkaa. Ikinä.

Meidän lapsemme ovat pääsemättömissä nykyisen tavaramäärän kanssa koko loppuelämänsä ajan. Vaikka lelujen ja vaatteiden tuotanto lopetettaisiin tähän paikkaan, nyt olemassaolevilla leluilla leikkii vielä sata vuotta ja vaatetavaraa riittää uusiokäyttöön yhtä pitkään.

Esimerkiksi meillä lapset saivat joulupukilta kaksi laatikollista yli 20 vuotta vanhoja täysin ehjiä Legoja. Samoilla Legoilla isänsä ja setänsä leikkivät lapsina. Nytkin lahjansaajien silmät loistivat aivan aidosta riemusta: Mikä saalis! Aikanaan näistä jäljellä olevat palikat kootaan taas laatikkoon ja katsotaan, mitä lapsenlapset niistä sanovat noin 20-30 vuoden kuluttua.

Ei ole kovin viisasta yrittää uskotella pienille tytöille ja pojille, että tytöillä ja pojilla ei ole mitään eroa. Kyllä vaan on. Samalla tavalla on mielestäni epäreilua ja valheellista yrittää suojella nykyajan länsimaista lasta siltä tavaroiden paljoudelta, jossa hän joutuu väkisinkin kahlaamaan koko aikuisen elämänsä. Tärkeämpää olisi opettaa, kuinka tässä runsauden erämaassa selviydytään, mikä täällä on tärkeätä ja arvokasta.

Jos nykyisten lasten elinaikana jostakin pulaa tulee, niin elinkelpoisesta ympäristöstä, ruuasta, suojasta ja sivistyksestä. Leipäviljaa ja perunaa jää kaipaamaan jos niitä ei ole, ei muovisia korvakoruja. Tosin nekin muoviset korvakorut, jotka nykyisen kolmekymppisen korvissa killuivat teini-iässä, ovat hyvin todennäköisesti edelleen jossakin. Samoin vauvaikäisinä käyttämämme kertakäyttövaipat ja tuttipullot.

Lisää mietteitä vaatetavaran kierrättämisen paradokseista löytyy Kaisa Kortekalliolta ja yksi liikahdus oikeansuuntaiseen ajatteluun Marlelta. Hyvä tytöt! Maailma tarvitsee esikuvia.

2. tammikuuta 2008

Korttipeleistä

Olen alkanut enenevässä määrin kadehtia opiskelijoiden kahvihuoneen korttipelipöydässä viihtyvää porukkaa. Ei siksi, että niillä olisi erityisen paljon hauskempaa (varmasti on) kuin minulla, vaan siksi, että niillä on sisäänrakennettuna taitoja, joita minä en pysty oppimaan edes väkisin opettelemalla.

Otetaan nyt vaikka joku peruskorttipeli, vaikkapa Maija. Jos tavoitteena on löytää korttipakasta patarouva, niin helpoin tapahan on selata pakka läpi ja ottaa patarouva esiin jos se siellä on. Jos sama halutaan tehdä porukalla, niin teoreettisesti pakan läpikäyminen sujuu nopeammin, kun se on jaettu useampaan pieneen pinoon ja kukin selaa läpi oman pinonsa. Käytännössä tähän kuitenkin menee jakotöineen sama aika kuin yksin tehden, joten ryhmätyöstä ei tässä ole varsinaista apua.

Vaan korttipelissäpä on tarkoituskin tehdä yksinkertaisen asian selvittämisestä (=kenellä on Maija?) mahdollisimman pitkäksi venytetty prosessi, joka noudattelee monimutkaisia kaavoja ja sääntöjä - ja johon voi saada tuhrattua määrättömän pitkän ajan. Ovelaa tässä on se, että koko prosessin ajan osallistujat saavat sinänsä merkityksettömien ja tehottomien kiemuroiden toistamisesta hupia ja kartuttavat sosiaalista pääomaansa. Jos pelaaminen tapahtuu työajalla, niin koko sakki nostaa touhusta vielä palkkaakin.

Kuten sanoin, olen kateellinen sille kahvihuoneen korttipeliporukalle. Siinä porukassa on sisäistetty aikoja sitten sellaisia asioita elämästä ja varsinkin työelämästä, joita minä en varmastikaan koskaan opi. Unohdan korttipelien säännötkin uskomattoman nopeasti, jopa kolmannella pelikierroksella kesken pelin... Joitakin asioita ei ihmiselle voi opettaa, jos ne eivät sen pään sisältä jo valmiiksi löydy.

Tästä seuraa, että jos työelämään pääseminen ja siellä porskuttaminen välttämättä vaatii pelitaitoja, niin voisin tästä alkaa suosiolla vetäytymään työkyvyttömyyseläkkeelle.