Perhosefektin kierrätys- ja ekoilusivut

Vanha blogi toukokuulta 2008
kierrätys ja ekoilusivut.
Tervetuloa penkomaan!

Logoa klikkaamalla pääsivulle
Tämä sivu viimeksi päivitetty
5.1.2010


Artikkelit Materiaalit Sisustus Ohjeita Haastattelut
Jouluaskartelu Pääsiäisaskartelu Muut juhlat Kuvia
Uusi blogi
Lahjaideat Virkkaus- ja neulontaohjeita Vanha blogi Linkit
Ota yhteyttä!


Toukokuussa 2008 kirjoitettua:


Sitkeä vihollinen
Lampaanlihaa ja fysioterapiaa
Outolista
Hei hei!
Omakuva

Blogaan väärin!

Kommentteja voit lähettää osoitteeseen
heidi@ perhosefekti.fi



 
31. toukokuuta 2008

Hei hei!


Tapaamisiin kenties joskus kasvokkain tai ehkä joskus jatkan blogaamista. Tässä elämän vaiheessa yrityksen käynnistäminen  -  joka muuten on erityisesti ikääntyville kaupunkilaismiehille suunnattu, palveleva tee-se-itse -puutyöverstas  -  vie kaikki ajatukset, eivätkä liiketoimintaan liittyvät asiat ole sellaisia, että niistä kannattaisi julkisesti blogailla. Yksityisellä puolella kaikki on pääasiassa entisissä uomissaan, joten ei löydy mitään uutta ja ihmeellistä siitäkään aihepiiristä.

Toivotan siis oikein hyvää kesää ja antoisaa elämää kaikille tämän lukijoille. Päivittelen Perhosefekti-sivustoa jatkossa silloin tällöin ja makselen hotellimaksut, että sivut pysyvät netissä, mutta enimmäkseen keskityn uuden firman synnytysponnistuksiin.

Perhosefekti-blogi päättyy tältä erää tähän. Heippa ja kiitos kaikille, niin hiljaisille lukijoille kuin palautteen antajillekin!


18. toukokuuta 2008

Outolista

En enää tuntenut oloani kotoisaksi Blogilistalla ja kun sitten kerran sisäänloggautuessani eteen tällättiin hirmuisen pitkä käyttöehtoluettelo, lähdin siitä olettamuksesta, että jotain pykälää en kumminkaan hyväksy ja jotain toista tulen kumminkin jossain vaiheessa rikkoneeksi. Häippäsin siis koko mokomalta listalta.

Heippa, Blogilista! Tuskin siellä kukaan perään itkee. Vähitellen poistan Perhosefektistä kyseistä saittia mainostavat linkit, kun en ko. paikkaa enää voi täysin sydämin kehuakaan.

Jokin elämässä toimii edelleen niin kuin ennenkin: Sattumat tai onnenpotkut tai hyvän kierrättäminen tai mitä se nyt sitten onkaan, joka tekee elämän mukavaksi. Kun eräänä päivänä nimittäin annoin kurssikaverille päähänpistosta lainaksi aika kalliin  markkinointioppaan  vuodelta 2007  (en siinä vaiheessa ollut edes vielä maksanut laskua siitä kirjasta), niin kuinka ollakaan, kun menin noin puoli tuntia myöhemmin lähikirjastoon palauttamaan myöhässä olleita kirjoja ja maksoin sakot pois, niin kierrätyslaarista ("Ota tästä ilmaiseksi, tuo omat kirjasi kierrätettäväksi") löysin aivan fantastisen markkinoinnin peruskäsikirjan vuodelta 1964!  Otin sen mukaani ajatuksena antaa se kurssikaverille lahjaksi. Lahja sinne, toinen tänne, kun kerrankin on mistä antaa eikä se edes ole itseltä pois.

Vaan se kirjapa oli sen verran uskomaton löytö kuvineen ja perustietoineen, että jos sen laittaisin jonnekin huutokaupattavaksi, niin hintavaraus olisi noin 400 euron tietämissä. Olen nimittäin parin vuoden sisään lukenut ison pinon tuoreita markkinoinnin ja mainonnan oppikirjoja/oppaita, ja satun tietämään, että niistä puuttuvat ne perustiedot ja -taidot, jotka opastetaan siinä vuoden 1964 kirjassa. Koska olen itse syntynyt 1972, satun myös tietämään, että eivät ne perusteet ole miksikään yleistiedoksi sittemmin muuttuneet. Ne vain syystä tai toisesta "unohdetaan" opettaa nuoremmille sukupolville. Täytyy sitä joku kilpailuetu ilmeisesti säilyttää vanhempien ja nuorempien mainontaa tuottavien sukupolvien välillä.

Tämä voi siis tarkoittaa sitä, että sillä nuorehkolla mainostajahenkilöllä, joka kyseisiin asioihin malttaa perehtyä vaikkapa sen 1960-luvun oppaan avulla, on selkeä yliote ja kilpailuetu verrattuna niihin tsiljooniiin mainostoimistojen "hyviin tyyppeihin" jotka vain lilluvat nykytrendeissä ja haistelevat uusinta uutta.

Iski armoton ahneus ja ajattelin, että en minä noin arvokasta kirjaa voi sille kurssikaverille ainakaan ilmaiseksi antaa. Annan pitkäaikaiseen lainaan, vaikka. Nyt kun tapauksesta on kulunut muutama päivä, niin olen tullut siihen tulokseen, että saa se sen kirjan (siis sen vuodelta 1964 olevan) pitää itsellään, omanaan, kunhan joskus lainaa sitä minulle.


11. toukokuuta 2008

Lampaanlihaa ja fysioterapiaa


Äitienpäivän ilta. Viikonloppu vietettiin miehen vanhempien mökillä. Lapset menivät vihdoin äsken nahka lievästi punoittaen nukkumaan uituaan meressä, saunottuaan, syötyään pappan savustamaa kalaa, lotrattuaan vesileikeissä, nakuiltuaan aurinkoisilla rantakallioilla, piirrettyään liiduilla kallioon, tiskattuaan kesäkeittiössä mamman kanssa, vietyään kukkia isomamman haudalle, ahmittuaan äitienpäivätorttua (ja keksejä ja pullaa) ja istuttuaan pari tuntia auton takaistuimella turvaistuimiin  köytettyinä.

Ai niin, kotimatkalla nähtiin pari valkohäntäpeuraa kaukana pellolla ja yksi hirvi varsin lähellä auton nokan edessä. Ei osuttu ja hyvä niin. Hirvellä ja autolla oli suurin piirtein sama vauhti, mutta ristikkäisiin suuntiin.

Kun erilaisia yritysten nimiä on pohdittu yrittäjäkurssilla maanantaista perjantaihin, niin kummasti niitä nyt tarkkaili kotimatkalla auton ikkunasta. Miten on käytetty värejä, kuinka rakennettu kyltti tai maalattu nimi toimitilan ulkoseinään. Aina ei kalliskaan ratkaisu toimi ja joskus taas halpa olisi hyvä, jos sitä huollettaisiin ajoittain eikä jätettäisi tienposkeen oman onnensa varaan ränsistymään.

Sähköpostilaatikosta löytyi hauska linkki: http://lempaalanfha.suntuubi.com/. Ei siinä muuten mitään hauskaa ole  -  kelpo firma ja asiantuntevaa palvelua  -  mutta kun tällaisen touhukkaan reissupäivän jälkeen luen tuon osoitteen kerta toisensa jälkeen "lampaanliha".

Huomenna aamusta iltaan vuorossa taloussuunnittelua, kirjanpitoa ja laskentaa. Täytyy myös hankkia uusi halpa (olisikohan niillä käytettyjä hyllyssä?) puhelin, koska nykyinen Nokia 1600 plumpsahti kesken hauskanpidon mereen kun pesimme neljävuotiaan päältä sinimustaa rantamutakuorrutusta (se oli hieno ja tosi musta!). Puhelin lienee entinen ja vaikkei olisikaan, ottaa kuitenkin monta monituista päivää ennen kuin se on niin kuiva, että sitä pääsee testaamaan.



7. toukokuuta 2008

Lempivihollinen


Yrittäjäkurssi se jatkuu vaan. Aika rankkoja paketteja nämä kuuden ja puolen tunnin päivät, kun kaikki asia on mielenkiintoista ja kaikkeen on mielipiteitä ja ympärillä on innostavia ihmisiä innostavinen liikeideoineen.

Eilen sain klassisen "pitäkää tunkkinne" -puhelun eräältä toimitilan vuokraajalta. Olen laittanut nettiin ilmoituksen etsimästäni toimitilasta ja toimitilan tarjoaja soitti. Tila oli hieman väärän tyyppinen ja jonkin verran isompi kuin mitä olen hakemassa, mutta vuokraaja tarjosi sitä silti. Kun kerroin, että kyse on perustustamisvaiheessa olevasta yrityksestä, sain korvallisen asiaa aiheesta "emme ole kiinnostuneita vuokraamaan mitään tilaa alle viisi vuotta toimineelle yritykselle kun edellinenkin vuokralainen  -  joka oli aivan eri toimialalta  -  meni juuri konkurssiin ja siksi tämä nyt onkin vuokrattavana". Käytännössä tämä ihminen siis soitti minulle vain kertoakseen, että heillä vuokrattavana oleva tila ei sovi tarkoituksiini ja vaikka sopisikin, niin he eivät missään nimessä sitä minulle vuokraisi!

Puhelun tullessa olin juuri matkalla samalle alueelle katsomaan toista toimitilaa, joka vaikutti oikein lupaavalta. Tokihan siinä vielä on mietittävää, sovittavaa ja laiteltavaa, ennen kuin siinä uusi yritys voi avata ovensa asiakkaille, mutta monta asiaa on kohdallaan: hätäuloskäytäviä löytyy, sijainti on aivan järisyttävän hyvä ja tilaa voi vuokrata juuri sopivan neliömäärän. Tulityötilakin saattaisi olla mahdollista järjestää!

***

PyramidihuijausSen verran vielä yrittäjäkurssista, että tänään rumaa päätään nosti lempiviholliseni: verkostomarkkinointi. Olisi todella harmittavaa katsoa taas kerran vierestä, kuinka mukavat ihmiset pilaavat niin taloutensa kuin ihmissuhteensakin samassa vanhassa lihamyllyssä. On pakko edes yrittää varoittaa niitä, joilla on jonkinlainen kykyja halu ajatella. Toisaalta, kyllähän se käsittääkseni kaikille ikinä mukana olleille on ollut Erittäin Opettavainen Kokemus.

Sitten taas toisaalta, esimerkiksi 400 eurolla (aloituspaketin hinta tässä tapauksessa) voisi saada muutakin oppia markkinoinnista ja elämästä yleensä. Sillä saisi vaikkapa hyvän määrän lainopillista neuvontaa oikealta lakimieheltä.

Lakimiehelle maksettuna 400 euroa tuntuu kuitenkin jotenkin niin paljon isommalta määrältä rahaa. Wincapitan aloituspanokseksi se ei kyllä olisi riittänyt, sillä siinä koulussa opintomaksu lähti vissiin parista tonnista ylöspäin.


Huomaa: Kuvassa on linkki.
***